Kun muistisairas ei halua tutkimuksiin

Saatiin vanha äitimme muistitestiin sillä verukkeella että uskoteltiin hänen selviävän siitä hyvin. Tosin hän oli silloin jo yli 80.

Jos on katsottu jotain muita kremppoja niin voisit lääkärin kanssa sopia, että muistitesti tehdään johonkin siihen liittyvänä eikä mainita mitään muistitestistä.

Lääkärikäynnillä olisi hyvä lähteä mukaan, koska potilas ei osaa tai muista kysyä kaikkea, ja hän saattaa valehdella esim. ettei ole kaatuillut.

Ihmisillä on paljon Suomessa luuloja että läheisellä on muistisairaus, kaikilla sitä ei ole, on normaalia ikääntymistä ja välillä ei muista. Osalla toki voi ollakin tai muu tekijä vaikka ravinto ei imeydy, puutoksia vitamiineissa, neurologinen muu vaiva tai tulehdus jne. Ehkä osa saa oikean diagnoosin. Jos vaan pumpataan joku lääkkeisiin, sitten se ei ainakaan muista enää mitään. Väsyneenä osa ei ole kunnossa, jos työtä ollut liikaa ja loman tarve. Työikäisillä on muitakin syitä miksi ei muista.

No joo, meillä kävi niin päin että anoppi oli tutkimuksissa ja sai diagnoosin muttei siitä sitten viitsinyt kellekään mainita eikä lääkitystäkään aloittaa... jossain vaiheessa sitten selvisi lapsilleen toi, taisi tulla siinä kohtaa kun alkoivat ihmetellä kun muorilla ei enää riittänyt rahat esim. sähkölaskuun, tiedä sitten mihin se on ne hassannut.  Mitäs siinä, kiukuttelee ja on uhmakas, määräilee ja vaatii. Kaikki asiat pitää muiden hänen eteensä tehdä ja kiitosta ei todellakaan saa. 

Eihän ne koskaan halua. Asiaan kuuluu, että asianomaisella itsellään ei ole sairaudentuntoa. Ja jos on, niin sitten sen kokee niin noloksi ja häpeälliseksi, että ei missään tapauksessa suostu lääkäriin eikä halua lääkkeitä.

Monia tapoja on kokeiltu. Muistihoitaja tai peräti lääkäri kotikäynnille, tai lääkäriin jonkun muun sairauden vuoksi. Siinä tapauksessa kannattaa varata ensin aika itselle, jotta voi kertoa arkitodellisuudesta lääkärille etukäteen.

Minulla äiti on ihan samanlainen. Ei halua millään mennä ja suuttuu suorastaan jos vihjaiseekin asiasta. Ilmeisesti se pelottaa, kyllä minä sen ymmärrän. 

Noin vuoden jankkauksen jälkeen sain äitini muistitesteihin, kun soitin terveysasemalle ja varasin hänelle ajan hoitajalle. Sanoin äidille, että nyt mennään yhdessä ja onneksi suostui. Olivat sitä ennen lähettäneet minulle postissa kyselylomakkeen, johon täytin havaintoja muuttuneesta käytöksestä ja vein sen mukanani sinne käynnille. Kannattaa mennä ajoissa muistitesteihin, koska ainakin täälläpäin muistilääkitystä eivät määrää terveysaseman lääkärit vaan geriatri muistikeskuksessa, ja sinne oli puolen vuoden jonotus testien ja pään kuvaamisen jälkeen.

Tee Huoli ilmoitus

Nuo muistitestit ovat niin palikkatestejä ja kaiketi tämä romahtava terveydenhuollon tila myös vaikuttaa, että saa olla jo aika sekaisin ennenkuin niiden perusteella tapahtuu yhtään mitään. Äitini oli ollut jo useita vuosia huolestunut muististaan ja oli hakeutunut muistitesteihin, mutta ei niissä koskaan havaittu mitään kunnes Alzheimer oli jo diagnostisoitu. Semminkin typerä juttu, kun aina suosittelevat hakeutumaan näihin muistitesteihin ajoissa kun asialle voitaisiin vielä tehdä jotakin...

Vierailija kirjoitti:

Noin vuoden jankkauksen jälkeen sain äitini muistitesteihin, kun soitin terveysasemalle ja varasin hänelle ajan hoitajalle. Sanoin äidille, että nyt mennään yhdessä ja onneksi suostui. Olivat sitä ennen lähettäneet minulle postissa kyselylomakkeen, johon täytin havaintoja muuttuneesta käytöksestä ja vein sen mukanani sinne käynnille. Kannattaa mennä ajoissa muistitesteihin, koska ainakin täälläpäin muistilääkitystä eivät määrää terveysaseman lääkärit vaan geriatri muistikeskuksessa, ja sinne oli puolen vuoden jonotus testien ja pään kuvaamisen jälkeen.

Pakko nyt sanoa tähän, että se muistilääkitys ei sitten ole mikään jumalan siunaama apu. Minulla on sekä äidillä että isällä (jo edesmennyt) ollut käytössä, ja käytännössä tauti etenki kuin juna. Äidille tuli lähes kaikista vaikeita sivuvaikutuksia. Kyllähän niitä syötetään, mutta käytännön hyöty ei aina sitten ole sitä mitä odotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuo muistitestit ovat niin palikkatestejä ja kaiketi tämä romahtava terveydenhuollon tila myös vaikuttaa, että saa olla jo aika sekaisin ennenkuin niiden perusteella tapahtuu yhtään mitään. Äitini oli ollut jo useita vuosia huolestunut muististaan ja oli hakeutunut muistitesteihin, mutta ei niissä koskaan havaittu mitään kunnes Alzheimer oli jo diagnostisoitu. Semminkin typerä juttu, kun aina suosittelevat hakeutumaan näihin muistitesteihin ajoissa kun asialle voitaisiin vielä tehdä jotakin...

Just tää minuakin mietityttää. Miksi turhaan pakottaa toinen sinne tutkimuksiin. Nyt tää on vaan yhden hourupään omaisen juttelua, mutta se lääkäriin pakottaminen olisi valtava nöyryytys ja jos sieltä ei sitten sitä diagnoosia saisikaan. Mä kyllä jaksan uskoa, että lääkkeet on kehittyneet, niillä saadaan lisää hyviä vuosia jne, mutta jos niitä lääkkeitä ja diagnoosia ei vielä tässä vaiheessa saakkaan??

Tää on tosi vaikea päätös omaiselle! Miksi ei voi olla jotain seulontoja, jotka tehtäis ikäryhmittäin kaikille.  

Myös muistisairaus olisi näkynyt päänkuvassa.

*Pakko nyt sanoa tähän, että se muistilääkitys ei sitten ole mikään jumalan siunaama apu. Minulla on sekä äidillä että isällä (jo edesmennyt) ollut käytössä, ja käytännössä tauti etenki kuin juna. Äidille tuli lähes kaikista vaikeita sivuvaikutuksia. Kyllähän niitä syötetään, mutta käytännön hyöty ei aina sitten ole sitä mitä odotetaan.*

 

Sama havainto täällä, valitettavasti :(

Kaikkea ei edes tarvitse muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Myös muistisairaus olisi näkynyt päänkuvassa.

 

Tämä. Alkavakin muistisairaus näkyy rappeamana aivokuvissa. Eli hänellä tuskin on muistisairauttakaan. Vaan ongelma on joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Jos on katsottu jotain muita kremppoja niin voisit lääkärin kanssa sopia, että muistitesti tehdään johonkin siihen liittyvänä eikä mainita mitään muistitestistä.

Ilmeisesti ihminen menettää muistisairaudessa itsemääräämisoikeutensa, ihmisoikeutensa ja integriteettinsä muiden silmissä. Olisiko muiden mielensairauksien ohella ainoita sairauksia, joissa on lupa hoitaa potilaan ohi ja yli. Eipä ihme ettei testeihin ole kiire. Eihän muistisairauteen edes ole hoitoa, jotain pientä jarruttelua vain ja taitaakin olla enemmän omaisten etu saada se muistisairaus vahvistettua ja siirrettyä omainen ammatilaisten valvomiin oloihin. Sinne usein unohtuvatkin sitten.

Meillä isä ei tahdo muistitestiin.

Luulen, jollain tavalla hahmottaa itsekin, jokin on muuttunut ja kaikki ei ehkä ole kunnossa.

On elämässään aina ollut kovin skarppi. Tuttavapiirissään hänellä on maine, hän tietää ja osaa. Olisi hänelle sosiaalisesti ehkä järkyttävää, näin ei enää oikein olekaan.

Isällä on hyviä hetkiä, jolloin hän on kuin entisellään. 

Mutta sitten on hetkiä, kun kahvipöydässä puhuu uudestaan samaa asiaa, jonka juuri kertoi. Tai kaupassa käydessä on eksyneen oloinen ja vaikuttaa siltä, ettei oikein tiedä, miten tulisi toimia.

Muistitestin ehdottaminen on hänelle suuri loukkaus. Edes minkään lääkärikäynnin yhteyteen, ja vaikka kertoisi, eläkeikäisten olisi hyvä käydä muistitesteissä vaikkapa vuosittain. Että se on normaalia.

Toisaalta masentuisiko isä, jos testi osoittaisi, kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet. Vetäytyisikö sosiaalista suhteista. En tiedä.

No näyttääpäs tämä menneen tunteisiin... Aloituksessahan kysyin, että jos EN tee asialle (ainakaan ihan vielä) mitään. Tulkitsisin tämän ryhmä-äänestyksen tätä päätöstä tukevaksi. 

Mulla on sellainen käsitys (ja olen asiasta aika paljon lukenutkin), että alkava muistisairaus voi aivokuvissa vielä mennä normaalivaihtelun piikkiin, etenkin, jos lääkärillä ei ole syytä olettaa muuta. Ja tässä tapauksessa ei ole. Omaiseni taatusti jännittää lyhyttä lääkärin tapaamista niin paljon, että siellä skarppaa - mutta keskittyminen herpaantuu normi arjessa. Sanoisin, että selkeitä oireita on ollut jo monet kerrat ja epäilys on muhinut jo pitkä aikaa (oikeastaan pari vuotta, jatkuvasti). 

Mutta ihan vielä en siis tee mitään.

Itse jaksan uskoa, että lääkkeet ja hoito olisivat kehittyneet ja niillä saataisiin lisää terveitä vuosia, mutta kuten sanottu, en usko, että sairaus olisi vielä kovin pitkällä. Apua tarvitsee kuitenkin, monta kertaa viikossa / päivittäin.

Ei sinne tutkimuksiin niin vain päästä. Olen itse yrittänyt päästä tutkimuksiin työikäisenä jo vuosien ajan. Omainen on vaatinut tutkimuksia myös. Työssäkäynti ei enää onnistu, eikä autolla ajaminen. Arjen toimissa on vaikeaa, tarvitsen apua kaikkiin kotitöihin ja ruoanvalmistukseen sekä hygienian hoitoon. Kotisairaanhoito käy 2 kertaa viikossa. Mutta muistitutkimuksiin en pääse. Terveydenhuollolla on aina joku muu selitys: voi olla uupumus, voi olla masennus, voi olla sitä tätä tai tota, mutta muistisairaus ei ole olla, koska olet niin nuori (keski-ikäinen). Emme tutki, koska olemme päättäneet, että kyse ei ole muistisairaudesta.