Haluaisin terapiassa, että mennään suoraan pihviin ja saan käsiteltyä asiat. Eikö se kuitenkaan toimi niin?
Haluan vain purkaa ne asiat jotka häiritsee ja niistä olen avautunut. Terapeutti kuuntelee ja pyrkii ymmärtämään mielenmaisemaani. Pian aika jo loppuukin, se aika tuntuu menevän todella nopeasti.
Mikä tässä nyt on sitten ideana? Miten eheydyn?
Kommentit (9)
Jos olet pitkäkestoisessa terapiassa, se rakentuu. Tosin on terapeutteja, joiden kanssa toimii ja toisia joiden ei.
Tulisihan se halvemmaksi kun terapeutti yhdellä käynnillä sanoisi kaiken olevan äitisi syytä. Mene ja elä siis onnellisena, älä pidä äitiisi yhteyttä. Ja sillä selvä koko hoito. Nyt terapeutti rahastaa kolme vuotta ja sitten vasta sanoo tuon.
Vierailija kirjoitti:
Mikä suuntaus?
Psykoterapia.
Lasinen lapsuus, kaikkea hullua siellä. Minulla paljon ongelmia elämässä. Ei jaksa itseään enää niin menin terapiaan.
Riippuu varmaan vähän siitä, miten monimutkaisia ne asiat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä suuntaus?
Psykoterapia.
Lasinen lapsuus, kaikkea hullua siellä. Minulla paljon ongelmia elämässä. Ei jaksa itseään enää niin menin terapiaan.
Kysyin että mikä psykoterapian suuntaus on kyseessä.
Ja taas. Viimeeksi kerroit käyväsi aina krapulassa siellä terapiassasi 🙄
Teehän ap niin että jatkossa näytät kaikki nämä vauvapalstakirjoittelusi terapeutillesi niin ehkä jopa edistystäkin tapahtuu
Ei se oikein toimi niin. Mä en ainakaan terapian alussa oikeastaan edes tiennyt, mitä kaikkia ongelmia mulla on ja miten ne liittyy toisiinsa. Esim. mulla oli hyvin konkreettiinen elämänhallinnan ongelma, jonka takia menin sinne. Ajattelin, että saan siihen täsmäapua ja homma selvä. Mutta tajusin hyvin pian, että ei sellainen toimisi, muutenhan ne monet self help kirjat "psych trickeineen" olisivat jo auttaneet minua, joita olin lukenut.
Terapeutin ja minun täytyi muodostaa kokonaiskuva mun persoonallisuudesta ja sen perusoletuksista ja haavoista ja tarpeista, ennen kuin mitään käytännön ongelmia lähti ratkeamaan. Mä olin kuvitellut, että olen aika tasapainoinen ihminen, mutta mulla on tämä 1 juttu mitä en saa haltuun. Kuitenkin taustalta paljastui mm. tunnekylmä lapsuus, syvää itseinhoa ja häpeää itsestä, uskomus että ihmisiltä ei saa koskaan mitään hyvää koska kaikki jopa omat vanhemmat vihaavat minua tai sietävät minua korkeintaan pakosta, puoli joka halusi luovuttaa ja lyödä kaiken lössiksi ja yliankara minän puoli...