En jaksa tehdä mitään muuta kuin käydä töissä

Täällä lopen uupunut erityisopettaja. Työpäivän jälkeen en jaksa yhtään ihmistä tai melua. Viikonloput menee palautuessa hiljaisuudessa. Yli 20 vuotta pitäisi vielä tätä jaksaa. Oppilaita vielä jaksan, mutten huoltajia. Kohta en varmaan enää oppilaitakaan.

Ihan tuttua, valitettavasti. Herään aikaisin töihin, menen heti työpäivän jälkeen päiväunille, herään pariksi tunniksi, joina en jaksa tehdä oikein mitään ja menen taas takaisin nukkumaan, että jaksan nousta seuraavana aamuna töihin. Ainoastaan vapaapäivinä saan välillä tehtyä jotain.

Tuttua on. Viikonloppu menee sit siivoamiseen, hip hei. 

En jaksais minäkään jos töissä kävisin.

No onko sitten sellaisia tyyppejä, jotka jaksaa vielä touhuta? Kertokaa mikä teidän salaisuus on!

Ap

Mää jaksan! Ainakin yhden isomman asian per päivä ja viikonloput menee juostessa. Saan energiaa, kun käyn 2-3x viikossa vesijumppaamassa. Siellä on mukavaa seuraa, ihanaa musiikkia eikä se tunnu edes liikunnalta. Teen aina niin hitaasti-nopeasti kuin vain sinä päivänä tekee mieli.

Käyn joskus viikonloppuisin vain saunomassa ja polskimassa uima-altaalla viikolla. On ihanan rentoutunut olo, enkä edes tee siitä enää suoritusta. Aluksi piti vähän patistaa, mutta joskus myös viikolla teen tämän. Ai että. Siihen kun lisää tuoreen keitetyn puuron, niin olo on niin auvoinen, että tekee mieli nukahtaa petiin.

Yksinkertaisesti niinä päivinä milloin olo on naatti, silloin en vaadi itseltäni mitään. Yleensä pari päivää riittää, että saan voimat takaisin ja jaksaa tehdä mukavia juttuja töitten jälkeen. Silloin tosiaan ne täytyy olla niitä lempipuuhia.. joskus vain joku 15 min kävely luonnossa 10 min jooga kotona tai pari tuntia katson Netflix sarjoja taikka kierrän vaikka vain 1 tunnin verran kaupungilla ja palaan takaisin kotiin. 

Olen oppinut suojelemaan sitä, että saan riittävästi unta. Sanon itselleni äitimäiseen tyyliiin, että "nyt nukkumaan". Sallin hampaiden pesun ja melatoniin jälkeen esim. 1 videon youtubesta ja olen etukäteen päättänyt, että minkä katson. 

Sitten ruokailu. Riittävän usein ja tarpeeksi sekä ei missään nimessä kofeiinia, karkkeja, suklaata kuin muutamia annoksia päivässä eikä ennen nukkumaanmenoa.

Joskus taas on sitten päiviä, milloin kaikki on päälaellaan ja annan olla. Kyllä se on palannut aina järjestykseen elämä :) Sinnikkyyttä ja sellasta tahdonvoimaa on vaatinut että olen päässyt tuosta suosta missä ap on myöskin. El

Muistakaa, että vähänkin liian vähän on paljon paljon enemmän kuin vähänkin liian paljon!

Kun tein työtäni täysiaikaisena, en mäkään jaksanut tehdä oikein mitään töiden jälkeen. Jatkuva väsymys ja huonosti nukutut yötkin varmaan stressaavan ja hektisen työn vuoksi, siellä pitää koko ajan suorittaa täysillä että voi selvitä päivästä ja lisäksi työ on hyvin vastuullista, ettei määrää voi kompensoida laadullakaan.

Vähensin tuon työn osuutta ja aloin tekemään toista vähemmän intensiivistä työtä sen rinnalla, josta pidän kovasti. Tämä on auttanut mulla tosi paljon jaksamiseen ja koko elämänlaatu on parantunut. En oo jatkuvasti hirveän väsynyt. Lisäksi kun aloin käymään melkein joka ilta hölkkäämässä, siitäkin on ihan oikeasti apua jaksamiseen. Tulee paljon energisempi olo ja nukkuu paremmin. Suosittelen ainakin kokeilemaan lenkkeilyä, ihan lyhytkin lenkki on parempi kuin ei mikään eikä sen tarvi olla mitään rääkkiä. Työhön liittyvät ajatukset myös nollautuvat tai ainakin vähenevät!

Mulla sama. Olen vuosikaudet nukkunut tosi huonosti, lisäksi anemia & ferritiini lähes nollassa (hoidetaan lisäraudalla), joten johtunee näistä? 

Nyt tämän keskustelun tiimoilta tajusin, että taas on mennyt yksi kesä tehdessä muille kesälomia. Kamala väsymys koko ajan, pienellä palkalla josta ei työmatkojen jälkeen ole jäänyt käteen muuta kuin kokemusta. Sen tämä kesä on opettanut että töitä pitää alkaa etsimään muualta kuin keittiöistä. Eläkeikään vielä liki 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tämän keskustelun tiimoilta tajusin, että taas on mennyt yksi kesä tehdessä muille kesälomia. Kamala väsymys koko ajan, pienellä palkalla josta ei työmatkojen jälkeen ole jäänyt käteen muuta kuin kokemusta. Sen tämä kesä on opettanut että töitä pitää alkaa etsimään muualta kuin keittiöistä. Eläkeikään vielä liki 20 vuotta.

En tajunnut tätä.

Passiivinen makaaminenhan ei tuo voimia vaan ennemminkin vain vie ne viimeisetkin rippeet. 

Itse jaksan arjen asioita juuri sillä että puuhaan itselleni mieluisia asioita kuten liikun tai käyn tapahtumissa. Kun oikein väsyttää niin lähden lenkille ja sen jälkeen jaksankin paljon paremmin kotihommiakin.

Työstä on tullut koko elämän kestävä kaikenimevä verenimijä. Ja ota 25 vuoden laina, rukoile setiä että pääset työhelkuttiin. Kerrotaan lisäksi että ei saa raapia nenää, puhua kovalla äänellä ym. Tätähän haluttiin. Työelämä on pilattu. 70 80 luvun rennompi työelämä on muisto vain.

Vierailija kirjoitti:

Passiivinen makaaminenhan ei tuo voimia vaan ennemminkin vain vie ne viimeisetkin rippeet. 

Itse jaksan arjen asioita juuri sillä että puuhaan itselleni mieluisia asioita kuten liikun tai käyn tapahtumissa. Kun oikein väsyttää niin lähden lenkille ja sen jälkeen jaksankin paljon paremmin kotihommiakin.

No itse asiassa ei. Jos minulla on yksi vapaapäivä, se sujuu näin: herään ja olen niin poikki, etten jaksa tehdä mitään. Sitten makaan sängyssä ja luen/olen netissä ja välillä torkun. Joskus viiden kuuden aikaan iltapäivällä alan olla sellaisessa kunnossa, että jaksan taas tehdä jotain ja se kestää iltaan saakka, niin että menen liian myöhään (yhdentoista maissa) nukkumaan. Seuraavana päivänä olen vähän virkeämpi, mutta se ei kauan töissä kestä.

Joo ei jaksa 

Vierailija kirjoitti:

Ihan tuttua, valitettavasti. Herään aikaisin töihin, menen heti työpäivän jälkeen päiväunille, herään pariksi tunniksi, joina en jaksa tehdä oikein mitään ja menen taas takaisin nukkumaan, että jaksan nousta seuraavana aamuna töihin. Ainoastaan vapaapäivinä saan välillä tehtyä jotain.

Tää kuulostaa multa, sillä erolla että sinnittelen työpäivän jälkeen muutaman tunnin hereillä ja menen nukkumaan aikaisin. Ainoastaan viikonloppuna vähän jaksaa

HÄHHHÄÄÄ! Tajuatko että tuo sinun mielisairautesi on tuhonnut ainutkertaisen elämäsi? Tajuatko: Tuhonnut! Sinun elämäsi on tuo ripulipaskan osa, muilla on upeita elämiä. HÄHHHÄÄÄ!

Roikut nykyään vain netissä ja puhelimella omien sanojesi mukaan. Siinäpä se tuli. Syy ja seuraus.

Onko kilpirauhasen vajaatoiminta suljettu pois? Kannattaa jutella lääkärille.

minulla oli kilpparin vajaatoiminta ja sain lääkkeet. Joskus työpäivän jälkeen olen niin poikki että. Tänäänkin otin 1,5h!! päiväunet. 

 

nyt jaksan alkaa ehkä neulomaan.

Mulla oli ap:n kuvailema tilanne viime syyskesällä. Töitä, pakolliset kotityöt väkisin hammasta purren ja itkua vääntäen, muuten vain huilasin/nukuin. Työterveydessä verikokeisiin ja hemoglobiini noin 100 ja ferritiini 11. Nyt on hemppa saatu nousemaan päälle sadan, mutta ferritiiniä ei edelleenkään ole saatu nostettua yhtään. 

Nyt kokeilen laittaa suoliston kuntoon, välttää stressiä, karistaa matala-asteinen tulehdus, yrittää nostaa ferritiiniä ja olen aika varma, että on puutosta muistakin vitamiineista ja mineraaleista. Mutta ensin se suolisto ja stressi kuriin niin josko olis imeytyminen parempi. 

Kuukausi sitten olin vielä siinä tilassa, että ahdisti niin että tuli ihan kuolemanpelkoa ajoittain. Edelleen ahdistaa niin että tuntuu, mutta paniikkiin asti se ahdistus ei mene.

Gluteeni, sokeri ja siemenöljyt pois, kofeiinia vähemmälle. Hapatettuja ruokia kuten kefiiriä, ab jugurttia, hapankaalia, hapankurkkuja päivittäin. Antioksidanttiruokia, marjoja, granaattiomenaa, viherjauhetta jossa chlorellaa ja spirulinaa. Kaikkea terveyttä edistävää. 

Mehut ja rahat pois alamaisilta

Petteri Orpo ja Häkämies

Ps. Ja sitten suoraan hautaan