Alakuloinen olo, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin elämässä
Mitä ihmettä tämä on? Pidemmän aikaa ollut sellainen olo, ettei oikein mistään enää saa mielihyvää, eikä mikään tee sillein iloiseksi. Mieli on koko ajan tasaisesti maassa.
On työ, jonka palkalla tulee hyvin toimeen, on harrastuksia, opiskelen kiinnostavaa alaa korkeakoulussa, on mukava asuinympäristö, on hyvä parisuhde, olen fyysisesti terve. Eli kaiken pitäisi olla ihan mallillaan. Silti mieli tuntuu alakuloiselta. En ymmärrä, mikä minun mielen mielestä on vialla.
Kommentit (37)
Tyhjyydestä minä huudan sinua Herra.
Ei välttämättä mitään ole vialla vaan voi olla normaaliakin. Alakuloisuus kuuluu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet , kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia, masennus ?
Mulla on varmaan noi kaikki.
Liian tasainen elämä tekee vetämättömäksi. Etsi jostain sydämentykytyksiä.
Dopamiiniriippuvuus. Vaivaa suurta osaa väestöstä kun tuijotetaan liikaa ruutua jne. kaikki on vähän liian nopeaa ja kaikki on tavallaan hyvin, mutta mikään ei enää tunnu miltään. Tai olet kadottanut yhteyden itseesi, sisimpääsi. Sitä ei korvaa maalliset asiat vaan ne ovat lähinnä harhautusta.
Hieno juttu, sulla on kaikki hyvin ja täydellistä. Sitähän halusit aloituksellasi kertoa?
Kaikilla tuota on välillä, sitten taas välillä ei. Se on elämää. Toki voit juosta lääkäriin hakemaan saikkua ja eläkepaperit ja jotain kivoja pillereitä. Mutta näin se vaan ihmisen elämä menee. Mene metsään lenkille ja ota eväät mukaan.
Itse olen mieltänyt tämän siihen, että mulla vaan on tylsä elämä. En ole varsinaisesti kiinnostunut mistään enkä halua puuhailla mitään. Olen vain olemassa ja teen asiat, joita minulta odotetaan.
Vähän samanlainen olo. Kaikki on ulkoisesti hyvin, mutta tuntuu alakuloisesti. Yksi syy voi olla kuollut parisuhde, mikä on vain kämppissuhde nykyään. En sitten tiedä, olisiko sinkkuna elämässä enemmän sisältöä, ehkä ei. En tiedä mikä auttaisi tähän.
(Työ)uupumus? Kuulostaa siltä että teet aika paljon, kun on työ, opiskelu ja harrastukset. Ehditkö myös lepäämään ja vain olemaan?
Mullakin on aika merkityksetön olo ja usein sellainen fiilis että ei vaan jaksa vaikka näennäisesti asiat onkin hyvin.
Niin kauan kun ihminen ei tunne todellista olemustaan, todellista itseään, on hänellä sisäisen tyhjyyden kokemus aina vaanimassa siinä taustalla, oli hän aineellisessa ja sosiaalisessa mielessä kuinka menestynyt tahansa.
Palaa vaikka mielikuvituksessasi lapsuuteen ja nuoruuteen. Muistele, mistä olit kiinnostunut, mikä oli mukavaa, mitä halusit tehdä ja harrastaa, mitä suunnittelit tekeväsi sitten "isona". Joskus niistä löytyy asioita, joita voisit elvyttää.
Jos koet elämäsi olevan pelkkää suorittamista, esittämistä, näyttämistä, hakeudu itseäsi eniten viehättävien harrastusten, tekemisten ja elämäntavan pariin. Ne "ravitsevat" eniten.
Jos asiasi olisi huonosti (esim. olisit koditon), kukaan ei ihmettelisi huonoa oloasi. Nyt sinulla on koti, mutta olet onneton. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla ei olisi kotia, mutta sinulla olisi varma tieto, että saat sellaisen vaikka viikon päästä? Olisitko onnellinen? Tod. näk. olisit. Miksi? Eihän sinulla edelleenkään ole kotia. Tästä voi päätellä, ettei koti eikä sen puute aiheuta pahaa oloa. Mikä sitten on pahan olosi syy?
Kuinka pitkään on jatkunut? Minulla tulee vähän samanlaista oloa usein syksyllä ja talvella.