Teini-iän ohittaneen vanhempi, millainen uhma oli?
Otsikossa kysymys. Oliko helpolla teini-iällä ja helpolla uhmalla tai vaikealla uhmalla yhteyttä, entäs vaikealla teini-iällä ja helpolla/vaikealla uhmalla?
Oliko jokin vaikeampi kuin toinen?
Onko teini-ikä aina vaikeampaa kuin 2-3v:n uhmat?
Millaisilla tyypeillä on sitten helppo teini-ikä? Kostautuuko se mt-ongelmina myöhemmin?
Kommentit (12)
Kaksi lasta. Molempien uhma-iät ja teini-iät olivat saman suuntaisia. Toinen oli helppo ja toinen jääräpäisempi, molemmissa vaiheissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on viisi lasta ja ainoastaan yhdellä esiintyi pientä uhmaa. Jokainen toki eristäytyi omaan huoneeseensa, mutta minusta se on tervettä erillistymistä, josta ei pidä harmistua. Lievensin myös kotityövelvotteita ja annoin lähinnä heidän itse valita, milloin tekevät jotain. Kohtelin siis jo aika lailla aikuisina. Meillä lapset ovat olleet heti taaperosta mukana tekemässä kotitöitä, joten ne oli kyllä opittu jo siihen mennessä.
Jatkan vielä muista kysymyksistä:
Eka lapsi: Hankala ja ylivilkas lapsuusvuodet, rauhoittui teininä
Toka lapsi: Arka ja epäsosiaalinen pienenä, reipastui teininä
Kolmas lapsi: "Halinalle" pienenä, kiukkuinen ja vanhempiinsa pettynyt teini, nykyään aikuinen ja välit ihan ok.
Neljäs lapsi: Korostetun kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi. Teini-iässä alkoi eristäytyä kavereistaan sanoen olevansa introvertti. Vanhempien kanssa hyvät välit.
Viides lapsi: helppo lapsena, helppo teininä
En näe siis mitään suurta korrelaatiota lapsuuden ja teini-iän välillä. Kukin kehittyy omalla radallaan.
Kaksi lasta. Nuorempi oli pienenä hyvin voimakastunteinen, siis oikea dramaqueen.
Teininä hän vetäytyi omiin oloihinsa, kaikki oli vaikeaa. Tosin teini-ikä päättyi koronavuosiin, kun juuri tutkimuksesta että sellainen vanhentaa teinin aivoja.
Aikuisena on pärjäävä ja oikein fiksu. Koko ajan on tultu hyvin toimeen keskenämme. Tai yhteys on ollut koko ajan.
Kaksi ohittanut. Toisella heistä oli taaperona vaikea uhma. Nyt tasapainoisia nuoria aikuisia.
Heidän kanssa on aina ollut helppo tulla toimeen. Kohtelen arvostavasti mutta aina tietyt velvollisuudet meillä on hoidettava ja se on opittu jo varhain. Siivoustehtävistä ei voi luistaa. Ei ole ollut raivoamisia, juomisia, mitään ihmeempää.
Kuopus nyt keskellä murrosikää eikä näytä sen vaikeammalta tämäkään tapaus. Mutta se ei ole vielä ohi ja sitä kysyttiin.
Meillä on hyvä keskusteluyhteys.
Ja luultavasti paljon myös onnea matkassa. Ei perhe aina voi vaikuttaa siihen tietenkään millaisen myllerryksen nuori käy läpi.
Miten helpolla teini-iällä ja mt-ongelmilla olisi suora yhteys?
Tunteikas ja dramaattinen tytär (aikuinen jo) sai vihdoin nepsydiagnoosin niissä melskeissä. Ei pärjännyt kaupungissa, vaan meni koulun sijasta kauppakeskukseen. Asioiden kriisiydyttyä umpikujaan lähetettiin isänsä luokse kauemmas maalle (koulutaksi, irti porukoista) käymään yläaste loppuun. Kaikki silloiset ostoskeskuksessa notkujat eivät ole enää hengissä.
On kiittänyt jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Miten helpolla teini-iällä ja mt-ongelmilla olisi suora yhteys?
Joskus teini-iän näennäinen helppous johtuu ylikiltiksi kasvamisesta ja tytöillä erityisesti saattaa ilmetä syömishäiriöinä tai masennuksena teini-iässä kuohunnan sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten helpolla teini-iällä ja mt-ongelmilla olisi suora yhteys?
Joskus teini-iän näennäinen helppous johtuu ylikiltiksi kasvamisesta ja tytöillä erityisesti saattaa ilmetä syömishäiriöinä tai masennuksena teini-iässä kuohunnan sijaan.
Älä jaksa. Erittäin hyvä uutinen on, ettei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä. Aiemmin muuta saattoivat väittää jopa psykologit. Kapinaa ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Nuorelle on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan.
- kahden terveen nuoren naisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten helpolla teini-iällä ja mt-ongelmilla olisi suora yhteys?
Joskus teini-iän näennäinen helppous johtuu ylikiltiksi kasvamisesta ja tytöillä erityisesti saattaa ilmetä syömishäiriöinä tai masennuksena teini-iässä kuohunnan sijaan.
Teininä tulee syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei päästetä pörssiyhtiön hallitukseen ja kuusikymppisenä miehet syrjivät, kun eivät tarjoa leffarooleja. Seitsemänkymppisenä naista vasta syrjitäänkin. Koska miehet sovinistisuuttaan kuolevat ja vievät parhaat hautapaikat nuorempina kuin naiset, vanhustenhoidon ongelmat koskevat enemmän naisia, koska miehet kuolevat liian aikaisin ja jättävät toksisuuttaan naiset Esperi Caren lattioille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten helpolla teini-iällä ja mt-ongelmilla olisi suora yhteys?
Joskus teini-iän näennäinen helppous johtuu ylikiltiksi kasvamisesta ja tytöillä erityisesti saattaa ilmetä syömishäiriöinä tai masennuksena teini-iässä kuohunnan sijaan.
Ei masennusta tai syömishäiriötä voi pitää helppona teini-ikänä. Todennäköisesti kaikki lastaan syömishäiriön vuoksi sairaalaan vievät vanhemmat ottaisivat mieluummin kuohuntaa kuin potentiaalisesti tappavan sairauden lapselleen.
Hyvin lievää.
Vähän murmutusta ja ovien kolistelua. Ei vttuilua, ei isottelua, ei kännisekoiluja.
1/4 vaikeni 6v:) Hänellä ei ollut meille mitään sanottavaa (kyllä ja ei riitti) mutta toisaalta käyttäytyi hyvin ja koulun ka oli 9.4 kun pääsi ylioppilaaksi. Aloitti puhumisen 2 vkoa kotoa muuton jälkeen ja juttua on riittänyt!
Hyvät välit ja luottamus säilyi koko ajan.
Minulla on viisi lasta ja ainoastaan yhdellä esiintyi pientä uhmaa. Jokainen toki eristäytyi omaan huoneeseensa, mutta minusta se on tervettä erillistymistä, josta ei pidä harmistua. Lievensin myös kotityövelvotteita ja annoin lähinnä heidän itse valita, milloin tekevät jotain. Kohtelin siis jo aika lailla aikuisina. Meillä lapset ovat olleet heti taaperosta mukana tekemässä kotitöitä, joten ne oli kyllä opittu jo siihen mennessä.