Mitä ajattelet ihmisistä jotka ottaa jonkun supersairaan rodun esim. cavalier kingcharlesinspanielin?
Kommentit (23)
En voi arvostaa ihmistä enää samalla tavalla kuin ennen jos hän tekee elämässään tuollaisen valinnan. Tunnen yhden ihmisen joka otti ruttukuonokoiran vaikka jo tiedettiin hyvin miten ne kärsivät.
Christiiina kirjoitti:
Mä olen kai sellainen, kun mä haaveilen mopsista. Mä vain tykkään niiden luonteesta ja ne ovat helppohoitoisia, kun turkki on helppoa hoitaa eikä ne vaadi pitkiä kävelylenkkejä.
Haluaisitko vaikeastivammaisen lapsenkin kun nekään ei vaadi pitkiä kävelylenkkejä?
toisille rotukoira on statussymboli, siinä ei paljoa sukurutsattu rotujalostus paina kun pitää naapurille esitellä viiden tonnin puudelia.. Meillä sekarotuinen ja niin tulee olemaan seuraavakin, täyspäinen ja terve kuin pukki. Yhtä yli-innokasta shelttiä meidän koira kurmuutti huolella koirapuistossa ja sen omistaja hyperventiloi oikein kunnolla, hyvät naurut saatiin.
Christiiina kirjoitti:
Mä olen kai sellainen, kun mä haaveilen mopsista. Mä vain tykkään niiden luonteesta ja ne ovat helppohoitoisia, kun turkki on helppoa hoitaa eikä ne vaadi pitkiä kävelylenkkejä.
Helppo hoitoisia? Mä en kestäisi kuunnella jatkuvaa tukehtumisen ääntä. Mopsin kanssa ei voi edes nukkua samassa huoneessa koska koira kuorsaa.
Suhtaudun samaan tapaan kuin ihmiseen joka tekee väkivaltarikoksen.
Vierailija kirjoitti:
toisille rotukoira on statussymboli, siinä ei paljoa sukurutsattu rotujalostus paina kun pitää naapurille esitellä viiden tonnin puudelia.. Meillä sekarotuinen ja niin tulee olemaan seuraavakin, täyspäinen ja terve kuin pukki. Yhtä yli-innokasta shelttiä meidän koira kurmuutti huolella koirapuistossa ja sen omistaja hyperventiloi oikein kunnolla, hyvät naurut saatiin.
Vammaiseksi jalostettu koira ei ole mikään statussymboli, päinvastoin.
Pidän itsekkäänä ja itsepäisenä, toki riippuu mistä syistä on ottanut juuri sairasrotuisen koiran. Yksi nainen oli adoptoinut äitinsä mopsin kun äiti ei voinut pitää siitä huolta, ja puhui ääneen mopsien terveysongelmista ja liikaa jalostamista vastaan.
Sairaita sadisteja ovat moiset. Samaan kastiin kuuluvat kaupunkiin isoja, paljon liikuntaa kaipaavien koirien hankkijat. Yksikään noista ei saa sitä tarvitsemaansa noin 2-4 tuntia kunnon kovavauhtista liikuntaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toisille rotukoira on statussymboli, siinä ei paljoa sukurutsattu rotujalostus paina kun pitää naapurille esitellä viiden tonnin puudelia.. Meillä sekarotuinen ja niin tulee olemaan seuraavakin, täyspäinen ja terve kuin pukki. Yhtä yli-innokasta shelttiä meidän koira kurmuutti huolella koirapuistossa ja sen omistaja hyperventiloi oikein kunnolla, hyvät naurut saatiin.
Vammaiseksi jalostettu koira ei ole mikään statussymboli, päinvastoin.
Ei ne sekarotuiset ole välttämättä sen terveempiä. Moni sekarotuinen on pentutehtaasta ja vanhemmat voivat olla samasta pentueesta.
Ööh, notota, se koirahan on kuitenkin jo olemassa. Ei kai sen kärsimykset siitä kasva jos joku sen ottaa hoitoonsa sen sijaan että sitä hoitaisi joku muu, kunhan hoitaa hyvin. Huonommin suhtaudun sellaiseen ihmiseen joka jatkaa sairaan ja kärsivän rodun pentujen "tuottamista". Toki siihen vaikuttaa se, jos niitä saa hyvään hintaan myytyä, mutta jos joku ottaa kyseisen koiran hoidettavakseen niin eihän siitä mitään tienestiä antajalle tule.
Syringomyelian ensioireet alkoivat ilmetä yksivuotiaana. Alkuun se oli pään hankaamista maahan tai mattoihin. Sitten mukaan tuli oman hännän jahtaamista muristen. Kaksivuotiaana Tintistä tuli reaktiivinen eli räyhäävä.
Kolmevuotiaana Tintillä oli jo hermokipulääkitys ja niiden rinnalla tulehduskipulääkkeet ja hieronnat. Viimeisen vuoden aikana kipuoireita alkoi ilmetä lisää. Niistä kertoivat muun muassa tassujen jatkuva nuoleminen, suuri unentarve ja lievä ärtyisyys. Häntäänsä Tintti saattoi purra niin kovaa, että siitä tuli verta. Ulkonevaisuuden takia rähmimään alkaneita silmiä hoidettiin silmätipoilla.
Sitten tuli se syyskuinen torstai, kun Tintti lopetti toisen takajalkansa käyttämisen päivälenkillä. Edelliset viikot se oli ollut aiempaa ärtyneempi. Nyt koira oli selvästi kivulias, läähätti ja vingahteli. Eläinlääkärin kanssa tulimme yhdessä tulokseen, että on aika päästää Tintti kärsimyksistään.
Tintti 2019-2024.
Jonkunhan sitä koiraa on hoidettava, ellei sitä viedä lopetettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jonkunhan sitä koiraa on hoidettava, ellei sitä viedä lopetettavaksi.
Ei näitä pentuja missään ilmaiseksi jaeta.
Vierailija kirjoitti:
Jonkunhan sitä koiraa on hoidettava, ellei sitä viedä lopetettavaksi.
Mitä koiraa? Jotain rescuetako? Useimmiten rotukoirat ostetaan kasvattajalta ihan varta vasten.
Itselläni on rotukissa. Rodun valinnassa mulla oli tärkeä kriteeri rodun terveys. Ja olisin ottanut ihan maatiaiskissankin, mutta ei niitä oikein ollut tarjolla luotettavilta myyjiltä. Löytökissa minulla oli nuorena, sen kuolemasta on jo vuosia. Yleisesti ottaen sanoisin, että löytökissat sopivat kotiin, jossa on 1-2 aikuista. Meillä on lapsia, ja minusta lapsiperheen koti ei aralle löytökissalle ole se oikea.
En itse ottaisi sairaaksi jalostettua lemmikkiä. Esimerkiksi karvattomilta kissoilta tai koirilta hampaat irtoavat, se on jotenkin yhteydessä siihen karvattomuuteen. Sama geeni aiheuttaa hampaiden irtoamisen. Onko lemmikin elämä kivaa hampaattomana?
Osalle ihmisistä lemmikki on lähinnä lelu. Kissan ei annetaan nukkua, kun ihminen haluaa leikkiä sen kanssa. Ensi-ihastuksen jälkeen eläintä ei jaksetakaan hoitaa, kun se on leluksi kovin vaivalloinen.
Perheen kannattaa miettiä, millainen lemmikki heille sopii vai sopiiko mikään. Ihminen, joka ei harrasta lenkkeilyä, ei todennäköisesti jaksa isoa koiraa, joka kaipaa paljon ulkoilua. Ihminen, joka ei jaksa siivota omiakaan jälkiään, ei todennäköisesti siivoa lemmikkinsäkään jälkiä.
Sekä vanhemmuuteen että eläinten omistamiseen pitäisi olla ajokortti.
Ihmettelen miksi hankkii itselleen tahallaan sydänsuruja.
Että sellaista haluava haluaa myös kaksiosaisen sukunimen.
En minä kyllä ajattele yhtäkään tuntematonta koiranomistajaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi hankkii itselleen tahallaan sydänsuruja.
Eivät ne ihmiset saa mitään sydänsuruja eläinten kärsimyksestä. Nauttivat siitä jos jotain.
Mä olen kai sellainen, kun mä haaveilen mopsista. Mä vain tykkään niiden luonteesta ja ne ovat helppohoitoisia, kun turkki on helppoa hoitaa eikä ne vaadi pitkiä kävelylenkkejä.