Jokainen nainen sisimmässään haluaa miehen joka kohtelee häntä kuin prinsessaa

Mä käyn yksin ruokakaupassa. Me ei käydä treffeillä. Asumme yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Pitävätkö kaikki naiset kukista? Voiko pitää oletusarvona? 

Ei ne kukat itsessään ole mikään arvo, vaan se, että olet ajatellut naista tuodessasi niitä hänelle.

Tästä halutaan nyt jotain väittelyä. Oikeasti riittää, että muiden läsnä ollessa mies ottaa huomioon. Kulkee rinnalla, ei edellä. Ajattelee molempien tarpeita. Ei vilkuile muita naisia.

Kahden kesken vetää syliin ja silittää tukkaa. Mun eksä osti söpöjä pikku lahjoja, ei kukkia. Sekin oli kivaa.

Minä luulen kyllä, että moni  hyvätapainen mies, toimii noin ekoilla treffeillä. Ainakin omassa ikäluokassa 40+ Mutta ei se yleensä parisuhteessa jatku. Eikä tarvikaan. Tosin kauppakassit mieheni kyllä kantaa edelleen, rahat ovat yhteiset ja tienaan vähän enemmän. Kukat ostan itse ja ovetkin osaan avata. Myönnettäköön, että jos mieheni auttaa takin päälleni (joskus tekee niin), se on aika seksikästä. Muutenkin suojelevat eleet vetävät puoleensa.

Mutta kun se todellisuus on hellan ja rystysen välissä.

Aloittajan luettelemat asiat ovat peruskohteliaisuutta treffeillä maksamista lukuunottamatta. Siitä jokainen pari sopii keskenään. Huonosti menee nykynaisilla, jos tuollaista kohtelua pidetään jotenkin erityisenä.

Heteronaiset siis?

Kantaa 24-olutlaatikot kaupasta ettei pääse olut loppumaan. Kaikilla pitäisi olla oma Pekka kuten Naukulla.

Tässä ajassa on tyypillistä antaa itsestään superihmisen kuva. Vahvojen uskomusten pohjalta ihminen voi rakentaa haitallisia ajattelukaavoja itsestään ja maailmasta. Turvalliset ihmissuhteet vaikuttavat siihen miten arvokkaina koemme itsemme. Pahimillaan ihmissuhde saattaa olla niin tuhoisa, että ensin ihmiseltä viedään itsetunto ja lopulta ihmisarvo.  Oman todellisen voiman osoittaminen ja oman tahdon ilmaisu tuntuvat vaikeilta. Pelottaa että kun ilmaisee omaa tahtoaan, minusta ei enää pidetä. Tai jyrää tahtomattaan muiden tarpeiden yli. Mitä paremmin nainen on tutustunut itseensä, hyviin puoliinsa ja heikkouksiinsa, valoisaan puoleensa ja varjoihinsa, sitä todennäköisemmin hänen sisäinen voimansa toimii. Mitä enemmän selkärepussa on keskeneräisiä asioita, kuten suremattomia suruja tai alas painettuja vihan tunteita, sitä pienempi on oma voima ja kyky käyttää sitä. Käsittelemättömät asiat vievät huomaamatta niin paljon energiaa, että oma voima ei kanavoidu oikeaan suuntaan. Kun kantaa mukabaan raskaita tunteita eikä tiedä kunnolla, mihin ne liittyvät, tuntuu yleinen olotila alavireiseltä. Alavireys taas johtaa usein kehämäisiin ajatuksiin, joissa ajatukset itsestä ovat negatiivisia. 

Ulkonäkö on ollut keskeisessä roolissa ihmiskunnan historiassa jo pitkään. Täydellisyyttä on tavoiteltu ja vuosituhansia eri keinoin, meikein, vaattein, lihaksin tai laihduttamalla. Ihmisessä elää syvällä ajatus siitä, miten elämän kuuluu mennä ja miten päästään täydelliseen lopputulokseen. Kun ulkonäkö, ura, parisuhdestatus ja lapsiluku on oikea, elämän täytyy olla onnellista ja hyvää. Tällaista kokonaisuutta tavoiteltaessa alkavat myös mielenterveysongelmat. Kun yrittää niin kovasti elää täydellistä ja ennalta käsikirjoitettua elämää, alkaa väistämätön elämän epätäydellisyys ahdistaa. Jatkuvat pettymykset, epäonnistumiset ja surut, joita ulkonäkö, ura ja ihmissuhteet tuovat tullessaan, vievät monet syvälle masennuksen ja ahdistuksen syövereihin. Huonommuuden tunne ja vertailu muihin laskevat itsetuntoa kuin huomaamatta. Harva pystyy pitämään kirkkaana ajatuksen siinä, mikä on juuri itselle riittävän hyvä ja sopiva elämä. Ja harva pystyy näkemään realistisesti, että on olemassa asioita, joihin pystyy omasda elämässä vaikuttamaan ja sitten on olemassa asioita joihin ei pysty vaikuttamaan. Moni nainen rakentaa itsetuntonsa melkein kokonaan ulkonäön varaan. Etsitään itsestä virhe, epätäydellisyys ja rakennetaan koko ulkoinen mutta myös sisäinen itsetunto tämän yhden epätäydellisyyden varaan. Tätä virheellistä kohtaa toistetaan toisille naisille ja eletään tarinaa todeksi. Moni nainen on sanonut, että parhaalta hän on omasta mielestään näyttänyt silloin, kun on ollut sisäisesti onnellinen ja jollain tapaa kokenut varmuutta, turvaa. Miltä näytän? -kysymyksen lisäksi kannattaa useammin kysyä Miten voin?