Olet kaupassa ja nuori tulee kertomaan lapsesi kiusaavan häntä jatkuvasti. Miten reagoit?

Ottaisin lapsen kanssa puheeksi miksi hän on jatkuvasti kaupassa.

Ihmettelen, lapseni on kiltti 

Sanoisin että mun lapsi ei kiusaa. 

Pyydän tarkempaa selvitystä

En uskoisi. 

Varmistaisin ensin että tosiaan on lapseni, koska ei olisi hänen tapaistaan. Jos osoittautuisi lapsekseni häpeäisin. En oikein tiedä mitä siitä keskustelun lisäksi lapselle seuraisi, koska ei ole tarvinnut tähän mennessä häntä oikeasti rangaista.

Kyselisin lapselta lisätietoja, sitten puhuisin aiheesta oman lapsen kanssa kotona. Mikäli tarvetta ilmenisi, ottaisin yhteyttä kouluun

Sanon ettei se ole mahdollista ja että erehtyy henkilöstä. 

Tuossa tapauksessa nuorella on oltava oikeasti hätä jos menee kiusaajan vanhemmalta pyytämään apua..

Ottaisin asian tosissaan. Olisin kiusatun lapsen vanhempiin yhteydessä ja järjestäisin kokouksen.

Kokisin itseni äitinä epäonnistuneeksi..

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tapauksessa nuorella on oltava oikeasti hätä jos menee kiusaajan vanhemmalta pyytämään apua..

Kuinka tuollaiseen yleensä reagoidaan?

Remmillä vetelisin totuuden irti.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tapauksessa nuorella on oltava oikeasti hätä jos menee kiusaajan vanhemmalta pyytämään apua..

Ehkä silloin on parasta ohjata nuori hoitoon jos hän tosiaan kaupassa lähestyy tuollaisella asialla oli kyse sitten siitä että oikeasti kiusaaja olisi lapseni tai ei. Eituo ihan terveeltä kuulosta.

Kuka kiusaa ketä, ap? Lapsi nuorta? Nuori kiusaa häntä? Hän kiusaa lasta?

Vierailija kirjoitti:

Remmillä vetelisin totuuden irti.

Tämä on nykyaikana must. Mitään kuria ei näihin teini-idiootteihin muuten saa. 

Kysyisin tarkentavia kysymyksiä ja ottaisin asian  lapsen kanssa puheeksi. Alkaisin pitämään tilannetta silmällä ja keräämään todisteita. Jos merkit (ja ehkä todisteetkin) puhuvat puolestaan, niin lapsen kanssa alkavat erittäin vakavat lisäkeskustelut ja ehkä jopa toimenpiteet. Psykologi saattaisi myös olla tarpeen. 

Sanoisin että kiusaa takaisin.

No eipä tule kassajonossa kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin tarkentavia kysymyksiä ja ottaisin asian  lapsen kanssa puheeksi. Alkaisin pitämään tilannetta silmällä ja keräämään todisteita. Jos merkit (ja ehkä todisteetkin) puhuvat puolestaan, niin lapsen kanssa alkavat erittäin vakavat lisäkeskustelut ja ehkä jopa toimenpiteet. Psykologi saattaisi myös olla tarpeen. 

Psykologi? Jonninjoutavaa lässytystä mille nuori nauraa.