Käyttekö vanhemman kuolinpäivän lähestyessä haudalla viemässä kynttilän/kukkia?
Kommentit (23)
En, enkä käy aina joulunakaan, alkaa olla jo vanhanaikainen tapa.
En ole käynyt haudalla ainakaan kuuteen vuoteen.
Harvemmin, jouluna käyn viemässä kynttilät.
Kuolleiden läheisten "merkkipäivinä" poltan kotona kynttilää.
En, mutta lapseni haudalla palaa jo syksyn ensimmäinen kynttilä.
Vierailija kirjoitti:
En, enkä käy aina joulunakaan, alkaa olla jo vanhanaikainen tapa.
Joku muu siis huolehtii vanhempasi haudasta? Seurakuntako?
Istuin eräänä päivän pitkän tovin hautausmaan penkillä. Rauhottaa kaaoksen keskellä.
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt haudalla ainakaan kuuteen vuoteen.
Kuka hautaa hoitaa?
Kai tiedät, että hautapaikka menee, ellei sitä hoideta.
Vierailija kirjoitti:
Istuin eräänä päivän pitkän tovin hautausmaan penkillä. Rauhottaa kaaoksen keskellä.
Minä kävelen hautausmaalla joka päivä.
Kynttilän viemme. Samoin äitienpäivänä kukan ja isäinpäivänä kynttilän.
Vanhempieni hauta sijaitsee 30 km asuinpaikastamme.
Haudalla käynti on jouluaaton yksi ohjelmanumero. Käymme yleensä samalla aaton hartauksessa kirkossa.
Sen jälkern jouluaterialle kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt haudalla ainakaan kuuteen vuoteen.
Kuka hautaa hoitaa?Kai tiedät, että hautapaikka menee, ellei sitä hoideta.
Ainakin sisaren tyttö siellä käy, kun asuu paikkakunnalla.
Isän leposija on 200km päässä siellä missä ei enää ketään perheestä ole. Kuolinpäivää en suuremmin huomioi , pyhäinpäivänä vien täällä kynttilän muistomerkille. Pian siellä on äitikin ja hänellekin sitten vien kynttilän täällä. Nämä ovat asioita joita on turha kenenkään leimata vanhanaikaisiksi tai määritellä mikä on oikein tahi ei. Ajattelen että kaikkien tavat ovat yhtä oikein tänäkin päivänä.
En. Tuhkat jätetty vesistöön. En halua itsellenikään aikanaan mitään kiveä lapsille riesaksi. Turhaa rahanmenoa ja ylimääräistä työtä. Tuhkat jonnekin yleiseen uurnalehtoon tmv. Ei minua kukaan muista/muistele 50 v päästä kuitenkaan joten mitä väliä. Minulla oma.äiti on sydämessä mukana kunnes kuolen. En tarvitse myisteluun hautausmaata.
Hautausmaat ei ole mun juttu. Isä kuoli kun olin 12, mummu neljä vuotta sitten lähes satavuotiaana. Olen haudoilla käynyt jouluisin äitini 'pakottamana'.
Avokki kuoli kotiin viime joulukuussa, ajattelin viedä jonkun kukkapuskan muistolehtoon kuolinpäivänä.
Muistakaa läheisiänne silloin, kun he vielä ovat elossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt haudalla ainakaan kuuteen vuoteen.
Kuka hautaa hoitaa?Kai tiedät, että hautapaikka menee, ellei sitä hoideta.
Eri. Mutta tällähetkellä sitä hoitaa äiti. Ja tuskin mulla siihen on hautapaikkaa vaikka hoitaisinkin sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, enkä käy aina joulunakaan, alkaa olla jo vanhanaikainen tapa.
Joku muu siis huolehtii vanhempasi haudasta? Seurakuntako?
Onhan siitä haudasta jokun huolehdittava jos seurakunta hautaa hoitaisi.
En kuolinpäivänä, mummun syntymäpäivänä kävin joskus. Äitini nukkui pois (jo jokunen vuosi sitten); kysyin tädiltä, hänen vuotta vanhemmalta sisareltaan, et pitäiskö mun nyt jotenkin muistaa äidin kuolinpäivää (kerroin myös tuon, et mummun kuolinpäivänä en ole käynyt), hän vastasi: Ei se yleensä ole (meillä/heillä) tapana, mutta tee miten haluat.
Päätin etten käy, koska Äitienpäivä on niin lähellä, niin en käy erikseen. Enkä sitten käy myöskään isän haudalla (hänen kuolinpäivänä), koska ne kuolinpäivät ovat nekin ajallisesti lähekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Istuin eräänä päivän pitkän tovin hautausmaan penkillä. Rauhottaa kaaoksen keskellä.
Mä usein teen samaa. Todellakin jotenkin rauhottaa kun on hiljaistakin.
En käy, koska hänet on haudattu eri paikkakunnalle, mutta sen sijaan käyn oman lapseni haudalla päivittäin. Ja kun vien sinne kukkia tai kynttilän, haen ne myös pois sitten kun kukat ovat kuihtuneet ja kynttilä palanut loppuun.
Talvella vien kynttilän.