Puoliso tekee omasta elämästään vaikeaa ja valittaa siitä minulle

En sinänsä ole neuvoja vailla, haluan vaan nimettömästi avautua jonnekin. Pahoittelut jo ennakkoon pituudesta, koitan tiivistää minkä pystyn.

Olemme pariskunta, jolla on kaksi pientä lasta, omakotitalo ja kokopäiväiset työt. Meillä on myös todella erilaiset suhtautumiset ajankäyttöön ja elämään ylipäänsä. Lyhyesti voisi sanoa, että mies hankkii itselleen koko ajan uusia sitoumuksia ja on sitten huonolla tuulella, kun aika ja rahat ovat loppu.

Miehellä on (melko epäluotettavan ja usein huollettavana) käyttöauton lisäksi harrasteauto ja moottoripyörä. Kaikki vapaa-aika ja raha menee joko näitä laittaen tai näihin osien etsimiseen, mutta siitä huolimatta mies suunnittelee toisen harrasteauton hankkimista. Myös veneestä haaveilee, voisimme kuulemma koko perheen voimin veneillä. Muuten kiva idea, josta olen itsekin innostunut, mutta esim. moottoripyörällään mies ajoi kesällä kolme (3) kertaa, eli minulla on pahat aavistukset sen haaveveneen käyttöasteesta.

Mistään viikonloppuohjelmasta ei voi keskustella, koska mies tiuskii, että hänellä on pitkä lista hommia eikä aikaa muuhun. Ns. Hommat ovat auto- tai moottoripyöräjuttuja tai autotallin järjestämistä, ei siis mitään suoranaisia kotitöitä (näistä miehelle kuuluu nurmikon ajo, lumityöt ja autojen renkaanvaihdot, mikä on mielestäni sangen maltillinen määrä asioita). On sitten katkera minulle, kun minä vaan nautiskelen, eli saatan lähteä vaikka lasten kanssa kaupungille hoidettuani lastenhoidon, ruuanlaiton, pyykit, siivoamisen jne. En ymmärrä, miten tästä voi olla vihainen ja katkera. Minä teen meillä täysin kaikki sisäkotityöt ja 90% lastenhoidosta, ja olen karsinut paljon omia harrastuksia, yhdistystoimintaa jne. juuri saadakseni vähän vapaata kotihommien päälle. Olen elämääni oikein tyytyväinen. Ei kai se minun vikani ole, että hän kuluttaa valitsemiinsa harrastuksiin aikansa ja sitten valittaa, kun aika kuluu itse valittuihin harrastuksiin? 

Samoin v-ttuilee rahasta, jota hänellä ei jää kuulemma ollenkaan palkasta säästöön. Maksamme yhteiset kulut (esim. ruuat ja yhteiset reissut jne), lasten kulut ja asumiskulut sentilleen 50-50, kumpikin maksaa omat juttunsa ja harrastuksensa itse. En ymmärrä, mitä tähän raha-asiaan pitäisi sanoa. Tienaamme aikalailla saman verran, minulla jää rahaa mukavasti säästöönkin. Mies ilmeisesti haluaisi, että maksan suuremman osan yhteisistä kuluista, mutta en ymmärrä, millä logiikalla.

Joka tapauksessa toisaalta väsyttää ja huvittaa tämä toisen jatkuva selittäminen siitä, miten tekisi mieli hankkia taas uusia leluja ja sitten seuraavassa lauseessa valitetaan, ettei ole aikaa eikä rahaa ja elämä on siksi kurjaa. 

Vertaistuki on tervetullutta, jos muilla on vastaavia kokemuksia. Eikä tehdä tästä mitään sukupuolijuttua, ihan varmasti on samoja kokemuksia niin, että sukupuolet menee toisin päin. On vaan tosi raskasta, kun kumppani jatkuvasti kaivaa itselleen kuoppaa ja sitten valittaa, miten on kurjaa elää kuopassa.