Lue keskustelun säännöt.
Jos verikokeella selviäisi helposti, onko sinulla alkava muistisairaus, josta ei vielä ole oireita näkyvissä, suostuisitko verikokeeseen?
Kommentit (5)
Totta kai suostuisin. Jos sen tietää varhaisessa vaiheessa, ehtii hoitaa esimerkiksi edunvalvonta-asiat kuntoon, ja jonkin verranhan sairauden etenemistä pystyy kai hidastamaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millä lailla suostuisitko? Olisiko tämä jokin asia, joka vaadittaisiin tai painostettaisiin ottamaan?
En suostuisi.
Aikanaan noin 20v sitten raskauden alkupuolella otettiin verikoe, jonka tulos antoi viitteitä siitä, oliko sikiöllä kromosomipoikkeavuuksia, NIPT-testi tai jotain.
Testini näytti erittäiäärimmäisiä arvoja, piti päättää, menenkö lapsivesipunktioon vai en. Lapsi oli äärimmäisen toivottu, joten valinta oli vaikea. Päätin ottaa vastaan sen, mitä tulee ja valmistauduin poikkeavan, mutta rakkaan lapsen saapumiseen.
Meille syntyi terve 10 pisteen tyttö, joka nyt aloitti yliopisto-opintonsa haluamallaan alalla.
Verikoe selvitti, että riski on äärimmäisen kohonnut, mutta se ei selvittänyt, onko kyseessä pelkkä riski vai muutakin. Siksi suhtautuisin muistisairausverikokeeseen samalla tavalla: valmiina pahimpaan, mutta epäilys mielessä. Ja koska olin valmis sairaan lapsen syntymään, en ensimmäiseen kahteen vuoteen osannut nauttia äitiydestä, koska pelkäsin koko ajan, että lapselle tapahtuu jotain. Saman tekisin muistisairauden kanssa, valmistautuisin siihen ja unohtaisin elää.
En sano ehdottomasti ei, mutta en välttämättä suostuisi. En ole myöskään erityisen halukas tietämään kaikkia sairauksien geenejä joita kannan, koska tieto todennäköisesti myös lisää tuskaa. Asia on monisyinen.
Tietenkin. Ei verikokeessa mitään kummoista ole ja olen ollut varmaan sadassa verikokeessa. Outo kysymys.