Avautuminen työttömyyden turhauttavuudesta

Olen akateemisesti koulutettu ihminen, oman alan työkokemusta noin 15 vuotta. Olen koko tuon ajan rakentanut uraa, kouluttautunut lisää, ollut arvostettu työntekijä niin työkavereiden kuin yhteistyökumppanienkin silmissä. Ja olen tykännyt työstäni paljon, se on ajoittain ollut minulle jopa intohimo. Työ on vaativaa ajatustyötä, ja työn tulokset vaikuttaa isojen ihmisjoukkojen elämään, eli vastuullistakin työ on. No, jouduin yt:ssä ulos vuosi sitten. Tuli yritysosto, fuusio, ja merkittävä osa toiminnoista lakkautettiin eli meistä joutui todella moni niissä yt:ssä ulos. Sen jälkeen olen ollut työtön. Haen töitä varsin aktiivisesti, myös verkostoista ja avoimilla hakemuksilla. Mutta tulos on pyöreä nolla. Työmarkkinatilanne vaikuttaa todella vaikealta, alan paikkoja ei vain juuri ole, nyt siis. 

Tämä on aivan valtavan turhauttavaa. Koska olisin todella taitava ammattiosaamisessani, minulla on sellaista työkokemusta ja osaamista, jota harvalla Suomessa on. Myös motivaationi olisi todella korkea, koska tykkään työstäni aidosti valtavan paljon. Nyt päivät menee tyhjäpäisesti aikaa kuluttaen. Etsin kyllä töitä ja laitan hakemuksia, mutta koska olen tehnyt jo pohjatyön niin hyvin, niin siihen ei mene tällä hetkellä juurikaan aikaa. Sitten ulkoilen ja liikun, siivoan kotia, haen lapsia päiväkodista, laitan ruokaa, lueskelen välillä ammattikirjallisuutta ja sellaista pientä. Mutta käytännössä ihan aivotonta hommaa siis, ja turhan tuntuista (paitsi lapsiin liittyvät ei toki tunnu yhtään turhalta, ne on tärkeitä). Tuntuu, että aivoni sulavat tähän toimettomuuteen ja turhanpäiväisiin päiviin. Tuntuu, että kaikki se, mitä valtiokin on investoinut koulutukseeni ja osaamiseeni kuluu ihan typerällä tavalla hukkaan joka päivä. Minulla olisi valtavasti osaamista ja tietoa annettavana, mutta en pysty antamaan siitä mihinkään yhtään mitään. Nöyryyttävänkin tuntuista tämä kaikki. Miten ihmeessä tästä turhauttavuuden tunteesta pääsee eroon?