En häpeile karvojani ja ajelen siksi koska olen työkseni rekkakuski. Ajan päivin ajan öin ja kotiin ikävöin..paitsi että en oikeastaan koska siellä ei ole minulle ketään..en ole ehtinyt hommaamaan. Eikä minua varten tarvitse ajella, kyllä minä tiedä mitä puskan takana on. Ei tule niin yllätyksenä sekään. Eli ei tule ikäänkuin puskista sekään asia. Tuttuja paikkoja. On sitä elämä ennenkin sojottanut vttua päin. En pienistä hätkähdä. Muista karvoja ajellessas ettet vahingossa vedä käteen. Voi tehdä kipiää. Viilto.. niin ja voi siitä kasvaa karvat kämmeniinkin.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu