Mistä kestävä kananmunaleikkuri??
Ärsyttää, kun nuo tavalliset ruokakaupasta saatavat munaleikkurit hajoaa päivittäisessä käytössä parin kuukauden jälkeen. Metallilangat löystyy ja jonkun aikaa vielä pystyy vekslaamaan, mutta sitten käyttö tulee mahdottomaksi. Kun ostaa uuden, käy aivan samoin.
Onko joku jostain löytänyt kestävän version?
Kommentit (26)
Biltemasta ostin joskus vastaavan näköisen kuin aiemmin Tokmannista. Paljon paremmin kesti tuo Bilteman. Molemmissa oli viipalointi- ja lohkomislangat.
Vierailija kirjoitti:
Minun munan leikkurissa lukee IKEA. On kestänyt jo 20 vuotta. Se on kokonaan teräksinen. Jättäkää kauppaan sellaiset munanleikkurit, joiden runko on muovia.
Kyllä minun kokemukseni mukaan se runko kestää, vaikka muovinenkin, langat niistä katkeaa tai löystyy. Tosin kertoohan se jotakin yleisestä laadusta, jos runko on hyvin tehty.
Meillä ei ole täällä kuin yksi kauppa josta näitä saa, ja sieltä saa vain tätä yhtä sorttia. Esimerkiksi Tokmanniin ja Lidliin on tunnin matka, Ikeaan kaksi tuntia. En ole nähnyt järkeväksi tilata netin kautta postitse yhtä leikkuria, mutta pitäähän se nyt jostain seuraava, kestävämpi saada.
Kyllä meillä se muovirunko ehjänä pysyy, ei siinä ongelmaa. Mutta ne metallilangat löystyy/irtoaa. Voi vaikuttaa sekin että pesemme astiat käsin, varovasti on tuo pesty mutta puhtaaksi on toki saatava. Mutta en tosiaan enää aio tätä merkkiä ostaa. Ap
Me ostettiin eka Fiskarsin leikkuri viime viikolla. Kotona avasin pakkauksen ja leikkuri ei auennut, yksi lanka oli jo löysä ja jumitti! Eikun samantien kauppaan takaisin vaihtamaan. Toinen sentään ehjä. Toivottavasti oli vaan harvinainen maanantaikappale ja toimii.
Kirjoitat paljon, mutta keksit juttusi ihan tyhjästä. Muista en sano mitään, mutta televisioista tiedän yhtä jos toistakin.
Edesmennyt isäni oli TV-korjaaja. 1970-luvulla erityisesti väritelevisiot olivat 300-wattisia tekniikan ihmeitä, jotka kävivät kuumana ja kuluttivat putkia. Putkia kun oli televisiossa kymmeniä ja ne olivat kulutustavaraa. Päin vastoin kuin nykyajan telkkarit, niitä kannatti korjata, koska uusi pienikin väritelevisio maksoi työläisen kahden kuukauden nettopalkan. Siinä ei paljon liikuttanut se, että korjaaminen saattoi myös maksaa päivän tai parin palkan (nykyrahassa 100-300 euroa). Ihmiset eivät ikinä suostuisi nykyään maksamaan jonkun laitteen korjaamisesta enemmän kuin mitä uusi maksaa.