Haluaisin olla naisellisen ja sensuelli mutta olen se joka kailottaa,tiputtaa ruokaa syliin ja kompuroi jalkoihinsa

Pick me!! 🙋🙋🙋🙋

Ihana olet 🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet adhd. Mulla on kaksi vasenta jalkaa, kävelen liian usein päin ovenpieliä, poukkoilen asiasta toiseen myös puheissa, pudottelen tavaroita (arvatkaa sitä kolinaa kokatessa), ja ruokaa on luomistyön jäljiltä vähintään paidalla ellei myös suupielessä. Mutta mulla on kivaa, ja on löytynyt mieskin, joka rakastaa. Tyyli on ultranaisellinen, mutta koheltamisesta en tässä elämässä pääse, ehkä sitten seuraavassa?

Monilla ihan vaan jatkuva stressi ja univelka aiheuttavat tuollaista.

 

Ihan varmasti. Mulla tämä on pysyvää. Ei stressiä eikä univelkoja.

Miksei naisille kelpaa omana itsenä oleminen? Aina surkutellaan omia puutteita ja etsitään niitä miehistäkin. Mitä hel-vettiä varten?

Ap on vaimomatskua, ei kun kosimaan ennen kuin karkaa.

Ap on Bridget Jones.  😂 No, eikös hänkin lopulta vähän muuttunut? Niin voi myös Ap muuttua.

Naisellinen on sana, jota minulle on aina sanottu käytöksestäni. Olen aika samanlainen kuin äitini on eleiltään, ehkä se naisellisuus on tullut perintönä sieltä. Mutta voihan sitä naisellisuutta oppia aikuisenakin ventovierailta, jos kerran tytärkin oppii äidiltään. Ap:n kannattaa miettiä, kuka on hänelle se naisellisuuden ja sensuellisuuden esikuva, ja ruveta omaksumaan itselleen jotain samaa kuin hänessä on. Naisellisuus ei ole vain jotain tiettyä pukeutumista. Minulla ei ole hametta tai mekkoa ollut ikinä päällä silloin, kun on naiselliseksi kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Ap on vaimomatskua, ei kun kosimaan ennen kuin karkaa.

AP ei todellakaan ole vaimomatskua. Varmasti menis hermo saman katon alla eläessä jatkuvasti. Naisen pitää olla naisellinen olemukseltaan ja käytökseltään, eikä AP:n kaltainen possu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vain hyväksyisit sen että olet syntyjään mies?

Tai jospa hän on vain saanut elämässään enempi vaikutteita miehiltä ja heidän käyttäytymisestään.

Jos opettelee ruokailutavat, niin se voi helpottaa sen ruoan päätymistä suuhun eikä rinnuksille. En tarkoita mitään hienostelua, vaan tapojen osaaminen antaa itsevarmuutta ja tavat ovat alunalkaen kehitetty syystä (esim. ruoka suussa ei puhuta, syödään suu kiinni). Sitä en tiedä, mitä törmäilyyn tepsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet adhd. Mulla on kaksi vasenta jalkaa, kävelen liian usein päin ovenpieliä, poukkoilen asiasta toiseen myös puheissa, pudottelen tavaroita (arvatkaa sitä kolinaa kokatessa), ja ruokaa on luomistyön jäljiltä vähintään paidalla ellei myös suupielessä. Mutta mulla on kivaa, ja on löytynyt mieskin, joka rakastaa. Tyyli on ultranaisellinen, mutta koheltamisesta en tässä elämässä pääse, ehkä sitten seuraavassa?

Monilla ihan vaan jatkuva stressi ja univelka aiheuttavat tuollaista.

 

Ihan varmasti. Mulla tämä on pysyvää. Ei stressiä eikä univelkoja.

Mulla taas stressi ja univelka on ollut pysyvää viimeiset 27 vuotta (eikä ole valitettavasti mikään harvinainen tilanne.)

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa teennäiseltä ja huomiohakuiselta esittämiseltä. Hoh Hoh kun ootkin niin höpsö 🙄. En jaksaisi seuraasi. 

Tiedän yhden, joka on naisellinen, mutta myös vastaavanlainen kohkottaja. Pidän häntä teennäisenä ja hänen altuinen rempseä käytöksensä on minusta pelkkää huomiohakuista esittämistä, rooli, jonka hän on omaksunut; "tällaisena haluan tulla tunnetuksi"-rooli. En myös jaksa kyseistä ihmistyyppiä. Mutta kyllä hän silti naisellinen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on vaimomatskua, ei kun kosimaan ennen kuin karkaa.

 

AP ei todellakaan ole vaimomatskua. Varmasti menis hermo saman katon alla eläessä jatkuvasti. Naisen pitää olla naisellinen olemukseltaan ja käytökseltään, eikä AP:n kaltainen possu.

Minusta on varsin söpöä jos kotona on sanoissaan sekoava ja ovenpieliin törmäilevä emäntä. Harmi ettei ap taida asua täällä suunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet adhd. Mulla on kaksi vasenta jalkaa, kävelen liian usein päin ovenpieliä, poukkoilen asiasta toiseen myös puheissa, pudottelen tavaroita (arvatkaa sitä kolinaa kokatessa), ja ruokaa on luomistyön jäljiltä vähintään paidalla ellei myös suupielessä. Mutta mulla on kivaa, ja on löytynyt mieskin, joka rakastaa. Tyyli on ultranaisellinen, mutta koheltamisesta en tässä elämässä pääse, ehkä sitten seuraavassa?

Monilla ihan vaan jatkuva stressi ja univelka aiheuttavat tuollaista.

 

Ihan varmasti. Mulla tämä on pysyvää. Ei stressiä eikä univelkoja.

Mulla taas stressi ja univelka on ollut pysyvää viimeiset 27 vuotta (eikä ole valitettavasti mikään harvinainen tilanne.)

Ikävää. Mitä tapahtui 27 v sitten? Mäkin olen osani saanut, kasvatin erityislapsen ja hoidin sairasta puolisoa työssäkäynnin ohella. Niihin aikoihin verrattuna kaikki on viime vuosina ollut ihan naurettavan hyvin, ja mulla on sentään dosetti nyt 45-vuotiaana. Toleranssit tosiaan kasvavat. Isoja tekijöitä ovat tietysti ne, että kasvatus- ja hoivatyö ja asuntolaina ovat jo takana, muuten varmaan edelleen oksentaisin stressistä. Toivotaan, että sielläkin hellittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa teennäiseltä ja huomiohakuiselta esittämiseltä. Hoh Hoh kun ootkin niin höpsö 🙄. En jaksaisi seuraasi. 

 

 

Tiedän yhden, joka on naisellinen, mutta myös vastaavanlainen kohkottaja. Pidän häntä teennäisenä ja hänen altuinen rempseä käytöksensä on minusta pelkkää huomiohakuista esittämistä, rooli, jonka hän on omaksunut; "tällaisena haluan tulla tunnetuksi"-rooli. En myös jaksa kyseistä ihmistyyppiä. Mutta kyllä hän silti naisellinen on.

Eipä kyllä ole koskaan tullut pieneen mieleenikään, että ominaisuus, jota itse häpeän ja josta haluaisin eroon, voi joidenkin mielestä olla teennäisyyttä.