Kadun avioliittoa

En kaipaa irvailuja, olo on muutenkin paha päivittäin.

Tein ison, pahan virheen mennessäni naimisiin. 

Kyseessä on vieläpä toinen liitto molemmilla. Ensimmäiseen päädyin todella nuorena, mies petti ja oli väkivaltainen joten erosin. 

Sen jälkeen luulin löytäneeni todellisen helmen, joka kohtelee minua hyvin. Aluksi olikin niin. Näin jo juuri ennen häitä ekat varoitusmerkit, mutta en halunnut uskoa niitä.

Olen tajunnut, että mieheni etsi vain minusta jotain, joka korvaisi ensimmäisen kariutuneen liiton ja ensimmäisen vaimon. Hän ei selvästi ole onnellinen, vaan haluaisi ydinperheensä takaisin. Minä en ole muuta kuin korvike hänelle, joten hän voi kohdella minua huonosti, kun en täytäkään hänen henkisiä tarpeitaan. Hän ei ole onnellinen, häntä ei kiinnosta minun tunteet, hän ei panosta kirjaimellisesti mitenkään suhteeseemme.