Lue keskustelun säännöt.
Miehenu tuen puute parantumattoman syövän kanssa
11.09.2024 |
Kirjoitinkin jo toisessa ketjussa eilen miehen töksäyttelystä syöpäkuvausten yhteydessä. Olen myös monessa muussakin tilanteessa saanut tuen sijasta aivan järjettömän narsistista ja itsekästä käytöstä.
Minulta löydettiin pesäke selkänikamasta ja varsinkin alussa pelättiin halvaantumista. Samaan aikaan mies flirttaili töissä työkaverinsa kanssa, kirjoitteli tämän fb ym. Sanoo, ettei muista halvaantumisvaaraa, oli kai niin pikku juttu hänelle
Toisella kertaa syöpähoidoissa kanyylin laittoa yritettiin 12 krt. Mies istui samassa huoneessa kuin vieras. Puhumatta ja lohduttamatta. Mutta sitten kun huoneeseen astui noin parikymppinen labrahoitaja, mies heräsi ja yritti hauskuuttaa hoitajaa.
No eilen sitten syöpäkuvauksissa tosiaan tuen sijasta keksi, että sanoin väärän sanan puhuessani vitutuksesta. Eli minun olisikin pitänyt tuntea häpeää eikä saada häneltä tukea.
Miehessä on myös paljon hyviä puolia, mutta juuri tilanteissa joissa odotan tukea, saan pettyä.
Ja tämä ei ole provo vaan aivan lopussa olevan ihmisen vuodatus. Kiitos jos haluatte kommentoida.
Olen ihan lopussa tuon miehen kanssa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et jättäisi noin kamalaa sikaa?
No eihän ap naimisissa eläimen (sian)kanssa ole vaan ihmisen. Ärsyttää että viatonta eläintä verrataan ihmisen typetyyteen.
Molempien puolesta ärsyttää. Mies ei ole sika, eikä sika mies.
Sika on kaiken lisäksi hyvin älykäs eläin, eikä ansaitse kaikkea ihmisten(miesten) tekemää törkyä niskaansa.
T sika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoon sädesairaalassa sitä sattuu ja tapahtuu.
Mutta onneksi mies on sika!
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä joitakin naisia vaivaa? Olet vuosia mahdollistanut paskamaisen käytöksen itseäsi kohtaan ja kuvittelet, että sairaus muuttaa kaiken? Miehen luonne korjaantuu ja se paskamainen puoli buffff vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?
Kasva aikuiseksi. Aikuisuus on vastuuta, ei joululahjalista toiveita siitä miten toivoisit muiden sinua kohtelevan.
Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin eli ihminen ei myöskään yhdessä yössä muutu paskiaiseksi.
Ehkä ap on tähän asti enemmän huomioinut miehen tunteita, kuin omiaan, eikä ole esim ilmaissut rajojaan. Surullinen fakta on, että sitä niittää mitä kylvää.
Ihmiset ovat mielikuvituksettomia. Mitä sitten, vaikka tämä olisi trollin aloitus? Ainahan voi kuvitella, mitä tekisi jos vaikka itselle tai ystävälle kävisi kuin aloituksessa. Ja joku voi saada näistä neuvoista itselleen apua ihan oikeasti. Älkää ottako niin vakavasti kaikkea :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä joitakin naisia vaivaa? Olet vuosia mahdollistanut paskamaisen käytöksen itseäsi kohtaan ja kuvittelet, että sairaus muuttaa kaiken? Miehen luonne korjaantuu ja se paskamainen puoli buffff vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?
Kasva aikuiseksi. Aikuisuus on vastuuta, ei joululahjalista toiveita siitä miten toivoisit muiden sinua kohtelevan.
Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin eli ihminen ei myöskään yhdessä yössä muutu paskiaiseksi.
Ehkä ap on tähän asti enemmän huomioinut miehen tunteita, kuin omiaan, eikä ole esim ilmaissut rajojaan. Surullinen fakta on, että sitä niittää mitä kylvää.
Niin, omaa syytähän ne oma teot on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat mielikuvituksettomia. Mitä sitten, vaikka tämä olisi trollin aloitus? Ainahan voi kuvitella, mitä tekisi jos vaikka itselle tai ystävälle kävisi kuin aloituksessa. Ja joku voi saada näistä neuvoista itselleen apua ihan oikeasti. Älkää ottako niin vakavasti kaikkea :D
Hih hih, miehiä on aina niin kiva haukkua.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä joitakin naisia vaivaa? Olet vuosia mahdollistanut paskamaisen käytöksen itseäsi kohtaan ja kuvittelet, että sairaus muuttaa kaiken? Miehen luonne korjaantuu ja se paskamainen puoli buffff vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?
Kasva aikuiseksi. Aikuisuus on vastuuta, ei joululahjalista toiveita siitä miten toivoisit muiden sinua kohtelevan.
No jopas on ivallista tekstiä. High five?
Tilanne on nyt vaan tuo, ja ehkä jonkinlainen vertaistuki, empatia tai omien kokemusten kautta asian avaaminen toisi jotain lohtua? Ero ei ole sairaalle ihmiselle mikään piece of cake ja sen jälkeen itsensä kanssa high five, vaan syöpä ja vakava sairaus vievät psyykkiset voimat ja mielen täysin pohjalle. No, ehkä joillain säilyy sellainen yltiöpositiivisuus, mutta vahvinkin voi sortua, kyllä ne lohduttomat tunteet jokaisella tuntuvat.
On myös täysin mahdollista, että joillekin puolison sairaus avaa silmät näkemään millainen kuspää on itse ollut, ja toista itsestään selvyytenä pitänyt, ja siitä voi lähteä muutos käyntiin, siis joskus.
Meitä on niin moneen junaan, että ei sinne asemalle ihan kaikki jää, vaan juna kiitää uutta kohti ja asiat saattavat vaikka muuttua. Ehkä ap sitten vaan niin "tyhmä" ja uskoo harhoihin ja liian toiveikas, mutta ei tuollainen sättiminenkään mitenkään fiksua ole, varsinkaan kun et ihmistä tunne tai laajempaa kontekstia tiedä.
Oma mieheni oli samanlainen kyynikko ja vähättelevä, ja esim. suojatiellä kulkeva huonoliikkeinen hidastelija sai tuhahtelemaan, mutta sairastuttuani alkoi siivoamaan ja hoitaa kotona asiat muutenkin. Samoin otti ohjat iäkkäästä äidiltään ja käy nostamassa tätä ylös muutaman kerran kk:ssa (hoitopaikkaa ei vaan saa), viemme myös hänelle ruokaa ja autamme. Minä pystyn vielä kyynärsauvani kanssa kokkaamaan, selkä jysähti.
Maailma ei ole mustavalkoinen, eikä pelkästään musta. Täällä on myös värejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoon sädesairaalassa sitä sattuu ja tapahtuu.
Mutta onneksi mies on sika!
Miksi tuota Porvoota on huudeltava joka väliin? Mä olen ollut kotiavustajana, ja tapasin muutaman miehensä hylkimän sairaan rouvan. Yksi heistä kertoi, että mies pakkasi laukkunsa samana päivänä, kun syöpädiagnoosi tuli. Yhdessä on itketty useamman naisparan kanssa, ja koetettu löytää pieniä ilon pisaroita mustasta myrskynsilmästä.
Joten jos sinulla ei elämänkokemusta ole, etkä ihmisluonnon pahimmasta raadollisuudesta vielä mitään tiedä, niin pidä sonnat sisälläsi!
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat mielikuvituksettomia. Mitä sitten, vaikka tämä olisi trollin aloitus? Ainahan voi kuvitella, mitä tekisi jos vaikka itselle tai ystävälle kävisi kuin aloituksessa. Ja joku voi saada näistä neuvoista itselleen apua ihan oikeasti. Älkää ottako niin vakavasti kaikkea :D
Pätemisen tarvetta tuollainen.
Anna mä arvaan, sinä olet ollut se on kantanut vastuuta liikaakin ja toisen olisi ollut syytä kantaa vastuuta enemmän? Ja nyt kun sairastuit huokaist, viimeinkin hän ottaa sitä vastuuta ja sinä saisit sitä tukea mitä olet aina odottanut ja odottanut?