Miten tunteita käsitellään? Mitä se edes tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Tunteet, hyvät ja huonot tulee ja menee käsitteli niitä tai ei.

Näin minäkin ajattelin. 20 vuoden jälkeen kaikki vyöryikin sitten korkojen kera takaisin ja meni seuraava vuosikymmen hukkaan. 

Vastaan tulee usein henkilö ison koiransa kanssa, joka olisi valmis hyppimään ja retuuttamaan.  Olen sanonut nätisti monta kertaa, että en halua kohdata tätä koiraa. Ei auta.

Mutta, pitäiskö raivota että vtun ääliö, vie se koirasi muille reiteille tai edes pysähdy koirasi kanssa ja odota tilanteen ohimenoa.

Että  niinku näyttää niinku ne tunteet.

Ihan ensimmäinen askel on tuntea tunteet eikä työntää niitä pois tai yrittää jotenkin järjellä "ratkoa" niitä. Eli jos surettaa, hyväksy se ja anna itsesi olla surullinen. Anna tunteille tilaa, aikaa ja armoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteet, hyvät ja huonot tulee ja menee käsitteli niitä tai ei.

Näin minäkin ajattelin. 20 vuoden jälkeen kaikki vyöryikin sitten korkojen kera takaisin ja meni seuraava vuosikymmen hukkaan. 

Kyllä olet jotenkin ne käsitellyt, elämä jatkuu ja koko ajan tulee uusia käsiteltäviä asioita.

Vaikka  kuinka olisi  käsittellyt tunteita, asiat voivat siitä huolimatta palata mieleen posttraumaattiseina ahdistuksina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteet, hyvät ja huonot tulee ja menee käsitteli niitä tai ei.

Tämä on ihan totta, mutta joskus varsinkaan ikävät tunteet eivät mene ohi käsittelemättä ja se sitten aiheuttaa monenlaista ongelmaa, jos asialle ei osaa tehdä mitään eikä saa apua.

Tottakai jokainen käsittelee kohtaamiaan ikäviä asioita esim surua tai vihaa. Ei kai kukaan voi väittää että joku ei niitä käsittele. Omalla tavallaan.

Ja sitten voi vaikka katsoa aamulla peiliin,ja sanoa itselleen,  että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, että sinä kelpaat ja riität.

Voihan olla, että illalla tuntuu taas oma olemus mitättömältä, mutta kun toistaa tuota mantraa taas seuraavana aamuna.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäinen askel on tuntea tunteet eikä työntää niitä pois tai yrittää jotenkin järjellä "ratkoa" niitä. Eli jos surettaa, hyväksy se ja anna itsesi olla surullinen. Anna tunteille tilaa, aikaa ja armoa.

Kivasti sanottu. Elämässä asiat eivät kuitenkaan mene noin suoraviivaisesti. Järki ja tunteet eivät sulje pois toisiaan.  Tietyissä tapauksissa on pakko käyttää järkeä ja siirtää omat tuntemukset sivuun.

Hyvä kysymys. Mä yritän sanoittaa ne ja olla niiden kanssa, ja koetan miettiä, ovatko ne merkki muutoksen tarpeesta, ja jos, niin minkä. Näin ainakin yritän, jos muistan. Joskus tosin tulee paettua viinaan tai liikuntaan. -m