Tapahtui tänään Prismassa...

Olin ostoksilla, kun kiinnitin huomioni noin eskari-ikäiseen poikaan, joka yksin käveli kaupan käytävää edestakaisin jotain etsien. Ensin oli rauhallinen, sitten pääsi kova itku.



Menin kysymään, mikä hänellä on hätänä, mutta hän itki niin kovin ettei saanut vastattua. Annoin nenäliinan, pyyhin silmät ja nenän, ja sanoin että ei hätää, autan sinua. Hän kertoi, ettei löydä äitiään.

Odottelimme siinä hetken, mutta pojan äitiä ei näkynyt. Kävelimme infoon, samassa katselin kaikkia naisasiakkaita jotka olivat suunnilleen sopivan ikäisiä, ja kysyin onko tuo sun äiti. Ei ollut.



Infosta kuulutettiin, että Joonas 5 vuotta (hän oli siis viisivuotias) on eksynyt äidistään, ja odottaa infossa. Meni noin 15 minuuttia, mutta äiti ei tullut. Kuulutettiin uudestaan, silloin sanottiin jo äidin nimikin. Meni taas 5-10 minuuttia, eikä äitiä kuulunut. Kuulutettiin kolmannen kerran (" asiakkaamme Sejase, ottakaa välittömästi yhteys neuvontaan, poikanne odottaa teitä hädissään" ), ja parin kolmen minuutin kuluttua vihainen äiti (iältään maksimissaan 25 v, todennäköisesti nuorempikin) tuli sättimään infoon. Sätti poikaansa (" minne sä oikein hävisit" ) ja minua, kun olin tuonut lapsen pois kaupan puolelta, kun ei sillä mikään hätä ollut.



Sanoin hänelle suoraan, että lapsi oli hädissään ja itki, joten toin hänet tänne. Sanoin, että meni törkeän kauan ennen kun hän vaivautui tulemaan paikalle, vaikka takuulla oli kuullut kuulutukset. Sanoin, että pitäisi parempaa huolta lapsestaan, sillä viisivuotias ei vielä ole niin iso, että pärjäisi jättisuuressa marketissa yksin, tottakai hän hätääntyy jos äitiä ei näy!



Tuhinan ja kiukuttelun kera äiti ja Joonas sitten lähtivät kaupan puolelle takaisin, poika itki ja äiti jäkätti, ei edes halannut lapsi parkaa kun tuli tämän infosta lopulta hakemaan :( Kaamea akka. Itsekin olen saanut lapseni nuorena, mutta ymmärrän kyllä rakastaa heitä ja lohduttaa kun heillä on hätä.