Veljelläni todettiin syöpä ja en tiedä miten vanha äitini sen kestää
Veli on siis kuusikymppinen ja äitini yli kahdeksankymmentä. En tiedä miten hän kestää tämän. Syöpä siis parantumaton.
Kommentit (52)
Onko veljellä lapsia? Heitä minä ennemmin miettisin kuin 80-vuotiasta äitiä, joka on itsekin jo loppusuoralla. Mahdollisille lapsenlapsille on ikävää menettää rakas ukki tai vaari.
Jos veli on lapseton, niin sittenhän äiti perii hänet. Äiti voi pyyhkiä kyyneleensä seteleihin.
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa on sellainen kohta kuin myrkynkeittäjät. Ei nyt vaan löydy. Mitä meidän juomavesissä on ?
Eivät kaikki juo hopeavettä.
Onpa älyvapaita kommentteja. Tietysti vanha, rakas äitikin huolettaa. Kun minun veljeni kuoli, äitini sai parin kuukauden kuluttua sydänkohtauksen, oli niin surun murtama. Ensin olin veljeni tukena, mutta koetin tukea myös äitiäni juttelemalla tilanteesta ja tekemällä hänen kanssaan mukavia asioita. Veljen kuoleman jälkeen teimme yhdessä surutyötä. Vaikka vanha ihminen on jo kokenut monta menetystä, niin kyllä se oman lapsen kuolema on kova paikka. Äitini piristyi varsinkin lasteni seurasta, olivat silloin vielä melko pieniä.
Mitenkähän syöpää on nyt niin paljon yhtäkkiä ja ihan nuorillakin? Niin moni tuttava sairastaa syöpää ja monta kuollutkin ihan tässä viime aikoina. Kaksi tuttua kuollut haimasyöpään todella nopeasti, on imusolmukesyöpää, leukemiaa, kohtusyöpää...ei ole aiemmin kyllä tämmöistä ollut. Kauhistuttavaa.
Ap:lle kovasti voimia ja toivotaan, että veljesi paranee.
Parantumattomasti syöpäsairaskin voi elää jopa vuosia. Ei vaan ole parantavaa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko veljellä lapsia? Heitä minä ennemmin miettisin kuin 80-vuotiasta äitiä, joka on itsekin jo loppusuoralla. Mahdollisille lapsenlapsille on ikävää menettää rakas ukki tai vaari.
Jos veli on lapseton, niin sittenhän äiti perii hänet. Äiti voi pyyhkiä kyyneleensä seteleihin.
Yksikään äiti ei haluaisi joutua suremaan lapsensa kuolemaa. Ei vaikka olisi kuinka vanha. Surettaa, että sinun rakkautesi kohde on setelit. Vaikka niillä saisit ostaa rakkautta, se olisi ostettua rakkautta. Ikävää, että olet ilmeisesti joutunut kasvamaan äidin rakkautta.
Ajattelen ensimmäisenä sairastuneen henkilön lapsia ja puolisoa, meidän 80 v. isoäiti on niin itsekäs että sanoo vaan niin siinä sitten käy, eikä välitä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Veljelläsi on syöpä mutta sinä olet huolissasi ahneen boomerin mielenpahoittulisesta??
Boomerivihaaja iski jälleen. Jäitkö ilman perintöä, kun teit jotain, joka loukkasi vanhempia niin, että sisaruksesi saivat himoitsemasi omaisuuden?
Jos äiti syyttää lastaan ei toivotuksi ja elämänsä pilaajaksi, siinä tuskin on surua itsekkäällä äidillä.
Ne rokotteet, ne rokotteet. Ei olis kannattanut ottaa!
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä nyt saatana voi ensisijaisesti vanhaa äitiäsi ajatella.
Olen samaa ikäluokkaa kun veljesi. Minullakin todettiin parantumaton syöpä. 80+ ikäinen äitini ei tajua sitä, mutta en voi välittää nyt hänen reaktioistaan. En ole niistä vastuussa, joten en kerro hänelle yksityiskohtia. En vain jaksa vastata hänen idioottimaisiin kysymyksiinsä vaan jätän hänet kokonaan ulkopuolelle.
Mulle oli syöpä jo lapsena, ja sanosin, että teidän kaikkien pitää vähän miehistyä/naisistua. Kerran se lähtö vaan kirpasee🙂🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko veljellä lapsia? Heitä minä ennemmin miettisin kuin 80-vuotiasta äitiä, joka on itsekin jo loppusuoralla. Mahdollisille lapsenlapsille on ikävää menettää rakas ukki tai vaari.
Jos veli on lapseton, niin sittenhän äiti perii hänet. Äiti voi pyyhkiä kyyneleensä seteleihin.
Yksikään äiti ei haluaisi joutua suremaan lapsensa kuolemaa. Ei vaikka olisi kuinka vanha. Surettaa, että sinun rakkautesi kohde on setelit. Vaikka niillä saisit ostaa rakkautta, se olisi ostettua rakkautta. Ikävää, että olet ilmeisesti joutunut kasvamaan äidin rakkautta.
Ja mitä 80 enää rahalla edes tekisi, se on mennyt se juna jo siinä vaiheessa kun aistit jo prakaa, eikä vehkeetkään enää siinä iässä toimi. Siinä vaiheessa se on enää hiljaista hiipumista
No miksi hänen pitäisi sitten kestää ajatus kuusikymppisen poikansa sairastumisesta? Eihän se hänen syöpänsä ole.