Veljelläni todettiin syöpä ja en tiedä miten vanha äitini sen kestää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Syöpäprosessista tietenkin, tampio! Ei ole mikään läpihuutojuttu kenellekään. 

Ei syöpä ole mikään prosessi, hölmö. Sairastan itse syöpää johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, joten tämä ei ole mikään prosessi.

Oma veljeni kävi kuolinkamppailua, kerroin äidilleni että nyt on viimeinen hetki nähdä poikasi vielä.  Iäkäs äitini totesi: ei hän nyt jaksa.  Eli kyllä me ihmiset aika itsekkäitä ollaan, miksi sinäkään nyt huolehdit mitä vanha äitisi tuntee ja kokee,  Elä sinä oma elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Syöpäprosessista tietenkin, tampio! Ei ole mikään läpihuutojuttu kenellekään. 

Ei syöpä ole mikään prosessi, hölmö. Sairastan itse syöpää johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, joten tämä ei ole mikään prosessi.

Todellakin on. Sinä vain et ymmärrä, mitä sana prosessi tarkoittaa. Jos olisit oikeasti sairas, ymmärtäisit, että asiaan liittyy hyvinkin monenlaisia prosesseja. Sekä henkisiä että fyysisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Oletko lapsi vai miten et ymmärrä päivänselvää asiaa itse?

Nämä tollot kirjoittavat sekä suruprosessista että syöpäprosessista tajuamatta kummastako on kyse. Ei kummastakaan.

Poika voi silti elää myös kasikymppiseksi. Riippuen syövästä ja sen ärhäkkyydestä. Joku eturauhassyöpä voi muhia jopa vuosikymmeniä rauhallisena. Jari Tervolla lienee tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Syöpäprosessista tietenkin, tampio! Ei ole mikään läpihuutojuttu kenellekään. 

Ei syöpä ole mikään prosessi, hölmö. Sairastan itse syöpää johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, joten tämä ei ole mikään prosessi.

Todellakin on. Sinä vain et ymmärrä, mitä sana prosessi tarkoittaa. Jos olisit oikeasti sairas, ymmärtäisit, että asiaan liittyy hyvinkin monenlaisia prosesseja. Sekä henkisiä että fyysisiä. 

Ei todellakaan ole. Minun syöpäni on syöpä. Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Oletko lapsi vai miten et ymmärrä päivänselvää asiaa itse?

Nämä tollot kirjoittavat sekä suruprosessista että syöpäprosessista tajuamatta kummastako on kyse. Ei kummastakaan.

Tollo on se, joka ei tajua, että syöpäprosessiin kuuluu myös suruprosessi. Eivät ne ole mitään vaihtoehtoja toisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluatte suojella haurasta vanhusta, ette puhu hänelle mitään syövästä. Mutta jos haluatte opettaa hänelle ettei maailma pyöri hänen ympärillään, kerrotte niin kuin asia on.

Ei kasikymppinen ole mikään pikkuvauva. Kyllä tuohon ikään mennessä elämä on jo opettanut yhtä ja toista. Ap:lla tässä on ongelma käsitellä asiaa, ei hänen äidillään. 

Kasikymppisissä on sekä hauraita vanhuksia että ihan skarppeja yksilöitä. 

Asiat asioina.

 

Vierailija kirjoitti:

Poika voi silti elää myös kasikymppiseksi. Riippuen syövästä ja sen ärhäkkyydestä. Joku eturauhassyöpä voi muhia jopa vuosikymmeniä rauhallisena. Jari Tervolla lienee tuollainen.

Tai sitten ei. Isäni kuoli eturauhassyöpään kolmessa kuukaudessa.

Mutta ei ap:n veljen tarvitse yrittää elää vain siksi ettei äitinsä kestä hänen kuolemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Oletko lapsi vai miten et ymmärrä päivänselvää asiaa itse?

Nämä tollot kirjoittavat sekä suruprosessista että syöpäprosessista tajuamatta kummastako on kyse. Ei kummastakaan.

Tollo on se, joka ei tajua, että syöpäprosessiin kuuluu myös suruprosessi. Eivät ne ole mitään vaihtoehtoja toisilleen. 

Suru ei ole prosessi. Suru on surua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Syöpäprosessista tietenkin, tampio! Ei ole mikään läpihuutojuttu kenellekään. 

Ei syöpä ole mikään prosessi, hölmö. Sairastan itse syöpää johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, joten tämä ei ole mikään prosessi.

Todellakin on. Sinä vain et ymmärrä, mitä sana prosessi tarkoittaa. Jos olisit oikeasti sairas, ymmärtäisit, että asiaan liittyy hyvinkin monenlaisia prosesseja. Sekä henkisiä että fyysisiä. 

Ei todellakaan ole. Minun syöpäni on syöpä. Ymmärrätkö?

 

Kyllä vaan on. Edelleenkin: oikeasti sairas ymmärtäisi tämän asian eikä jankkaisi itsestäänselvyyttä vastaan. 

Olen 80. Niin paljon on läheisiä kuollut , juuri järjestän hautajaisia,  kyllä vanhukset sairauden ja kuoleman ymmärtää ja kestää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Oletko lapsi vai miten et ymmärrä päivänselvää asiaa itse?

Nämä tollot kirjoittavat sekä suruprosessista että syöpäprosessista tajuamatta kummastako on kyse. Ei kummastakaan.

Tollo on se, joka ei tajua, että syöpäprosessiin kuuluu myös suruprosessi. Eivät ne ole mitään vaihtoehtoja toisilleen. 

Suru ei ole prosessi. Suru on surua.

Suruun kuuluu erilaisia vaiheita eli se todellakin on prosessi. Perunakin on peruna, mutta samalla myös mukulakasvi, jolla on kasvuprosessi. 

Veljelläsi on syöpä mutta sinä olet huolissasi ahneen boomerin mielenpahoittulisesta??

Enemmän minä olisin huolissani jos vanha äiti sairastuisi syöpään. Sitä hän ei kestäisi. Sytostaattihoitoja ei mielellään anneta geriatrisille potilaille, koska ne ovat liian raskaita heidän elimistölleen.

Ihan sama vanhalle ihmiselle mitä ajattelee. Myötätunto sairastuneen puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika voi silti elää myös kasikymppiseksi. Riippuen syövästä ja sen ärhäkkyydestä. Joku eturauhassyöpä voi muhia jopa vuosikymmeniä rauhallisena. Jari Tervolla lienee tuollainen.

Tai sitten ei. Isäni kuoli eturauhassyöpään kolmessa kuukaudessa.

Mutta ei ap:n veljen tarvitse yrittää elää vain siksi ettei äitinsä kestä hänen kuolemaansa.

Hölmö kommentti. Ihan kuin parantumattomaan syöpään sairastunut voisi itse valita kuoleeko sairauteen vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minä olisin huolissani jos vanha äiti sairastuisi syöpään. Sitä hän ei kestäisi. Sytostaattihoitoja ei mielellään anneta geriatrisille potilaille, koska ne ovat liian raskaita heidän elimistölleen.

Miksi pitäisikään antaa? Kyllä kasikymppinen joutaa jo hautaan. Moni jopa toivoo siinä iässä pääsevänsä jo pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Syöpäprosessista tietenkin, tampio! Ei ole mikään läpihuutojuttu kenellekään. 

Ei syöpä ole mikään prosessi, hölmö. Sairastan itse syöpää johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, joten tämä ei ole mikään prosessi.

Todellakin on. Sinä vain et ymmärrä, mitä sana prosessi tarkoittaa. Jos olisit oikeasti sairas, ymmärtäisit, että asiaan liittyy hyvinkin monenlaisia prosesseja. Sekä henkisiä että fyysisiä. 

Ei todellakaan ole. Minun syöpäni on syöpä. Ymmärrätkö?

 

Kyllä vaan on. Edelleenkin: oike

Sinä et tiedä mitään. Prosessi tarkoittaa asian käsittelyä. Minun syöpäni on parantumaton, ja saamani hoito on palliatiivista. Siksi en puhu prosessista sen enempää syövän kuin surunkaan kohdalla. Surukaan ei ole prosessi joka etenee dynaamisesti johonkin suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä prosessista te nyt puhutte?

 

Syöpäprosessista tietenkin, tampio! Ei ole mikään läpihuutojuttu kenellekään. 

Ei syöpä ole mikään prosessi, hölmö. Sairastan itse syöpää johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, joten tämä ei ole mikään prosessi.

Samaa mieltä, ei se itse syöpä ole prosessi, eikä sen sairastaminenkaan. Sen sijaan lähestyvän kuoleman hyväksyminen on prosessi, jonka syöpään sairastunut ja hänen läheisensä joutuvat käymään läpi. Hyvässä lykyssä siinä tulee samalla tehtyä surutyötä, mikä helpottaa eloonjäviä sitten myöhemmin, kun syöpä on tehnyt tehtävänsä.