Onko täällä meitä muita, jotka ei odota tulevansa isovanhemmaksi vielä pitkään aikaan? Itse olen 49v ja tytär sanoi, että

Olen 65 enkä tule saamaan lastenlapsia, joten ei, en odota. Toinen lapseni kuoli nuorena aikuisena ja toinen on vela.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika meni viime kesänä naimisiin ja odotan kauhulla vauvauutisia. Toivon, että niitä ei tule ainakaan viiteen vuoteen. En puhu kanssaan mahdollisesta perheenlisäyksestä, en kerro mielipidettäni enkä urki, mutta yleensä naimisiinmenosta alle 30v iässä seuraa muutakin kuin siviilisäädyn vaihtuminen.

Näytäpä tämä lapsellesi, niin ei todennäköisesti tuo rääsyään sulle hoitoon.

Meillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus siitä alkaen, kun täyttää 9 kk (tai oikeastaan jo ko. kuukauden alusta alkaen), joten ei kai nykyisin lapsenlapsia isovanhemmille hoitoon viedä.

Eiköhän kaikki vanhemmat toivo, että lapset saavat opintonsa päätökseen ja ennättävät matkustelemaan jne. ennen lapsen hankkimista, joten en oikein ymmärrä, miksi tuota kommenttia on alapeukutettu. Omille lapsille olen sanonut suoraa, että kannattaa toteuttaa niitä hurjimpia haaveita ennen kuin hankkii lapsia, sen jälkeen se on vaikeampaa, vaikka ei mahdotonta. On eri asia muuttaa lapsettomana pariskuntana kahdeksi vuodeksi Belgiaan kuin ottaa mukaan pari taaperoa. Onnistuu tietty lastenkin kanssa, mutta on kovin erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ketjussa kylmiä vanhoja naisia. En ole oikeassa elämässä tuollaisia tavannutkaan. Minä ainakin toivon saavani monta lastenlasta, joita helliä omieni jatkoksi, toki oman roolini ymmärtäen. Lapset ovat ihania ja herää kysymys, miksi on omia edes hankittu kun ovat noin vastenmielisiä.

No kun ei ole sun päätettävissä. Niin mäkin niitä toivon mutta en kerro sitä lapsilleni.

Mikä ihme teitä kaikkia vaivaa ? Onko suomalaiset keski-ikäiset mummot todellakin näin pihalla että lastenlapsia vaan pitäisi tehdä? Kohtahan alkaa sota !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ketjussa kylmiä vanhoja naisia. En ole oikeassa elämässä tuollaisia tavannutkaan. Minä ainakin toivon saavani monta lastenlasta, joita helliä omieni jatkoksi, toki oman roolini ymmärtäen. Lapset ovat ihania ja herää kysymys, miksi on omia edes hankittu kun ovat noin vastenmielisiä.

No kun ei ole sun päätettävissä. Niin mäkin niitä toivon mutta en kerro sitä lapsilleni.

Ohis, mutta ei toivominen tarkoita sitä että asian päätösvalta kuuluu sille joka toivoo. Toivoa saa mitä vaan, ja kyllä sen saa myös sanoa ääneen.

Itse 49, tyttö 13-v ja poika 15 niin ehkä kestää vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En toivo lapsenlapsia tällaiseen maailmaan. 

Sitä ei sinulta kysytä.

No juurihan sitä kysyttiin! :D

Vierailija kirjoitti:

Poika meni viime kesänä naimisiin ja odotan kauhulla vauvauutisia. Toivon, että niitä ei tule ainakaan viiteen vuoteen. En puhu kanssaan mahdollisesta perheenlisäyksestä, en kerro mielipidettäni enkä urki, mutta yleensä naimisiinmenosta alle 30v iässä seuraa muutakin kuin siviilisäädyn vaihtuminen.

Miksi toivot etteivät he hanki vielä lapsia? Itse olin oikein iloinen, kun poika ja puolisonsa ilmoittivat perheenlisäyksestä. Olen ylpeästi mummo vaikka ikää on alle 50 ja olisi kiva jos lapsia tulisi vielä toinenkin.

Olen 60 ja lapseni ovat täysi-ikäisiä. En todellakaan toivo, että tulen isovanhemmaksi ainakaan viiteen vuoteen. Pelkkä ajatuskin kammottaa. Onneksi asumme kaikki eri maissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika meni viime kesänä naimisiin ja odotan kauhulla vauvauutisia. Toivon, että niitä ei tule ainakaan viiteen vuoteen. En puhu kanssaan mahdollisesta perheenlisäyksestä, en kerro mielipidettäni enkä urki, mutta yleensä naimisiinmenosta alle 30v iässä seuraa muutakin kuin siviilisäädyn vaihtuminen.

Miksi toivot etteivät he hanki vielä lapsia? Itse olin oikein iloinen, kun poika ja puolisonsa ilmoittivat perheenlisäyksestä. Olen ylpeästi mummo vaikka ikää on alle 50 ja olisi kiva jos lapsia tulisi vielä toinenkin.

Varmaan siksi, että opinnot ovat kesken, asuvat kahdessa eri kaupungissa, miniä aikoo lähteä tammikuussa vaihtoon (minusta hieno asia, toivon, että tuo mahdollisuus ei jäisi käyttämättä siksi, että on raskaana), ikää on reilusti alle 30  v, pojalla aikaavievä harrastus (on puoliammattilainen eräässä lajissa) ja perhettä olisi todella vaikea elättää osa-aikatöillä, jos vielä aikoo saada opinnot päätökseen niin, että työpaikka olisi omalta alalta.

Itsekkäästi ajattelen rahaa ja jaksamista. Ei kaikkea tarvitse saada kerralla. Joku kirjoitti, että unelmien toteuttaminen on helpompaa ennen lapsia ja toivoisin, että niitä toteuttaisivat ennen kuin asettuvat aloilleen elämään lasten kanssa. Lapset kun ei hoidu siinä kaiken sivussa, heille pitää olla aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ketjussa kylmiä vanhoja naisia. En ole oikeassa elämässä tuollaisia tavannutkaan. Minä ainakin toivon saavani monta lastenlasta, joita helliä omieni jatkoksi, toki oman roolini ymmärtäen. Lapset ovat ihania ja herää kysymys, miksi on omia edes hankittu kun ovat noin vastenmielisiä.

Mä en osaa toivoa ihmisiä, joita ei ole olemassa. Oma hankittiin (lääkärin ja) järkipäätöksellä, olisin lapseton jos olisin odottanut. Elämä olisi varmaan ollut ihan hyvää niinkin, ihan hyvää se on ollur näinkin. Tyttären lapsiluku on hänen asiansa, tuen joka tapauksessa, mihin päätyykään.