Onko täällä meitä muita, jotka ei odota tulevansa isovanhemmaksi vielä pitkään aikaan? Itse olen 49v ja tytär sanoi, että

Poika meni viime kesänä naimisiin ja odotan kauhulla vauvauutisia. Toivon, että niitä ei tule ainakaan viiteen vuoteen. En puhu kanssaan mahdollisesta perheenlisäyksestä, en kerro mielipidettäni enkä urki, mutta yleensä naimisiinmenosta alle 30v iässä seuraa muutakin kuin siviilisäädyn vaihtuminen.

Toivottavasti pitää odottaa vielä useampi vuosi kun tuo tyttö on vasta 16.

Mä olen saman ikäinen kuin ap, enkä olisi yllättynyt, vaikka olisin mummo jo muutaman vuoden sisällä. Toivon toki kuitenkin, että nuori malttaa opiskella ensin ennen kuin alkaa lastenhankintaan, mutta hän on luonteeltaan kyllä sellainen, että voisi tulla jo nuorena äidiksi. On nyt 20 ja ekaa vuotta yliopistossa.

Minulla on useampikin lapsi, mutten usko koskaan tulevani isovanhemmaksi. Lapseni eivät halua lapsia.

Mun lapset 1 ja 3. Tosiaan toivon että en tule isovanhemmaksi vielä vähään aikaan, en toivo heile mitään teiniraskautta...

Olen 52. Neljä täysi-ikäistä lasta. Kaksi yli 30 v ja naimisissa. Toivoisin lapsenlapsia, mutta ei taida tulla. 

Mitä se teidän pyllyä kutittaa toisten lasten hankkimiset. Minun vanhempani eivät vaivanneet isovanhempia kummaltakaan puolelta lapsillaan ollenkaan. Välit jäivät etäisiksi, mutta he olivat vanhoja muutenkin ja asuivat kaukana. Hyvät suhteet voi säilyttää jälkikasvuun ilman että ottaa lastenlasten huolehtimisen toiseksi työkeen, johon olen myös törmännyt, ja kyllähän on mummelit olleet uupuneita nykyajan työtahdin lisäksi viikottaisiin lastenlikkahoommiin. Jotkut olivat tiukasti vetäneet rajat oman hyvinvoinnin vuoksi.

Itse 52 vuotias. Esikoinen ei halua lapsia ja kuopus ei voi raskautua luomusti, joten en odota minäkään. 

45, tytär 23, sinkku vuosien ajan. En toivo enkä odota lapsenlapsia, toki hänen asiansa.

En toivo lapsenlapsia tällaiseen maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se teidän pyllyä kutittaa toisten lasten hankkimiset. Minun vanhempani eivät vaivanneet isovanhempia kummaltakaan puolelta lapsillaan ollenkaan. Välit jäivät etäisiksi, mutta he olivat vanhoja muutenkin ja asuivat kaukana. Hyvät suhteet voi säilyttää jälkikasvuun ilman että ottaa lastenlasten huolehtimisen toiseksi työkeen, johon olen myös törmännyt, ja kyllähän on mummelit olleet uupuneita nykyajan työtahdin lisäksi viikottaisiin lastenlikkahoommiin. Jotkut olivat tiukasti vetäneet rajat oman hyvinvoinnin vuoksi.

Jotkut isovanhemmat viettävät hyvin mielellään aikaa lastenlasten kanssa. Kaikille se ei ole vaivalloista.

Pakko sanoa että pieni kateuden pistos tuntuu sydämessä kun luen näitä kommentteja. Olen +30-vuotias nainen, ja vapaaehtoinen lapsettomuuteni on tosi kova pala sekä äidilleni että anopilleni. Isäkin jo vihjaili lisääntymisestä jokin aika sitten. Olisi ihanaa jos läheisille lisääntymisasiani olisivat yhdentekeviä kuten täällä kommentoineille, tai etteivät he haluaisi lastenlapsia.

58 olen enkä tiedä halusnko edes lapsenlapsia kun maa on tällainen

Olen melkein ap:n ikäinen ja vanhin lapsi yläkoulussa, nuorin alakoulussa. Toivottavasti ei ole isovanhemmuus tiedossa lähivuosina.

Vierailija kirjoitti:

Poika meni viime kesänä naimisiin ja odotan kauhulla vauvauutisia. Toivon, että niitä ei tule ainakaan viiteen vuoteen. En puhu kanssaan mahdollisesta perheenlisäyksestä, en kerro mielipidettäni enkä urki, mutta yleensä naimisiinmenosta alle 30v iässä seuraa muutakin kuin siviilisäädyn vaihtuminen.

Näytäpä tämä lapsellesi, niin ei todennäköisesti tuo rääsyään sulle hoitoon.

Mä olen kohta 60 v ja esikoinen on ilmoittanut ettei hanki jälkikasvua. Kuopus on alta 20 v, ja uraorientoitunut.

Onpa ketjussa kylmiä vanhoja naisia. En ole oikeassa elämässä tuollaisia tavannutkaan. Minä ainakin toivon saavani monta lastenlasta, joita helliä omieni jatkoksi, toki oman roolini ymmärtäen. Lapset ovat ihania ja herää kysymys, miksi on omia edes hankittu kun ovat noin vastenmielisiä.

Olen 47 ja lapset ovat teinejä. Joten toivottavasti meneekin vielä vuosia, ennen kuin edes ajattelevat lasten hankkimista.

En muutenkaan odota mummiksi pääsyä jonain elämäni tärkeimpänä asiana. Just nyt tärkein tehtäväni on antaa teineille niin hyvät eväät aikuisuuteen kuin suinkin. Töissä olen päässyt parin viime vuoden ajan etenemään urallani yllättävään ja kiinnostavaan uuteen suuntaan. Omiinkin harrastuksiin on taas aikaa. Aikaa on myös puhaltaa uutta eloa vähän väljähtyneeseen liittoon miehen kanssa. 

Ei minusta tässä vaiheessa ole oleellista ajatellakaan lapsenlapsia vielä. Teinimme eivät edes seurustele tällä hetkellä! 

Lapset tekee niinkuin haluavat. Epäilen että olen kyllä vanha mummo ennen kuin alkaa lapsenlapsia näkyä.

Vierailija kirjoitti:

En toivo lapsenlapsia tällaiseen maailmaan. 

Sitä ei sinulta kysytä.