HS: Äidinkieli on hunningolla Teinin äiti arvostelee koulua
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010675809.html
Ihan oikealla asialla teinin äiti on, mutta syytösten kohde on väärä. Koululla on vaan pieni merkitys lasten lukuinnon kehittämisessä, koska kyllä syy on perheen sisällä, jos lapsi on lukenut vain yhden kirjan peruskouluaikanaan.
Kommentit (14)
Kyllä koulussa pitää lukea kirjoja, mutta ei opettaja voi tulla sinne kotiin lapsen puolesta lukemaan. Lapsi on siis jättänyt tehtävät tekemättä. Jännä, että äiti herää kasilla siihen, ettei lapsi osaa mitään.
Niin, ilmeisesti se Sipilän digiloikka yhdistettynä massiivisiin koulutuksen säästöihin aiheuttikin aivan jotain muuta kuin säästöjä.
Kuka olisi arvannut?
90% oppilaista S2 eikä kukaan osaa puhua ja kirjoittaa suomea
Vierailija kirjoitti:
90% oppilaista S2 eikä kukaan osaa puhua ja kirjoittaa suomea
Älä valehtele.
Muistan miten peruskoulussa ja lukiossa piti kyllä lukea kirjoja, mutta käytännössä Googlasimme tiivistelmän ja rakensimme analyysin sen varaan. Sen sijaan lapsena vanhempani käyttivät minua kirjastossa, lukivat kirjoja ja olin ihan itsenäisesti kiinnostunut lukemaan joka sitten tuki kielellistä kehitystä. Jos kasiluokkalainen ei osaa, on syy kyllä kotona ja sieltä opituista malleista. Minulla ei ole edes lapsia, mutta ymmärrän sen ettei koulu ole mikään autokoulu johon lykätään oppimaan uusi taito (useimmiten) nollasta. Perustukset ja pohja monille perustaidoille kuten lukutaito sekä kiinnostus uuden oppimista kohtaan istutetaan lapseen kotona eikä siinä vaiheessa kun mennään kouluun. Jos oppikirjat on ensimmäisiä kirjoja joihin lapsi tutustuu ja lapsi on tottunut telkkariin ja tablettiin on siinä aikamoinen loikka ja hyppy siirtyä tylsän puurtamisen pariin mitä koulunkäynti vaatii.
Muistan jo 1980-luvulla mikä älämölö meidän luokassa syntyi, jos piti lukea joku kirja. Kenelläkään ei ollut aikaa lukea kirjoja. Lukiossakin oppilaat torppasivat melkein kaikki kirjojen lukemiset. Itse olen kova lukija ja harmitti, kun ei voinut koulussa tehdä sitä mistä nautti vapaa-aikana vaan se torpattiin täysin. Nyt näiden lapset ei sitten lue mitään myöskään.
Mun kokemus on kyllä päinvastaine kuin ko äidin. Omat lapset kuunteli satuja ihan pienestä pitäen, iltasatu vähintään oli jokailtainen juttu. Itse luen paljon, ja sitäkin kautta näyttänyt esimerkkiä lapsille. Sitten alkoi koulu: jossa eteen kannettiin lukudiplomilista: 12 kirjaa lukuvuodessa, joista suurin osa oli genrejä, jotka eivät kiinostaneet omia lapsia ei niin yhtään. Mutta pakko oli lukea. Kun tuosta päästiin yläkoulun alkaessa eroon, ei yksikään lapsista ole ottanut enää kirjaa käteensä. Että kiitos vaan.
Meillä se lukuinto lähti kyllä kotoa. Vietiin kirjastoon, luettiin ääneen ja kun itse osasi lukea, lainattiin itse kirjat ja luettiin ne. Se oli yksi niitä halpoja harrastuksia, ehkä nykyajan vantaalaisperheissä tällaisia halpoja juttuja ei tehdä
nykynuoren keskittymiskyky ei riitä edes aku ankkaan
Vanhempani teki kyllä fiksusti tilatessaan minulle Aku Ankan ollessani neljän-viiden vanha. Ensiksi luki niitä minulle, mutta jossain vaiheessa aina torkahti kesken, niin pakkohan se oli oppia lukemaan itse.
Vierailija kirjoitti:
nykynuoren keskittymiskyky ei riitä edes aku ankkaan
Olet väärässä. Nykynuorten keskittymiskyky ei riitä edes elokuvan katsomiseen, jos se pitää tehdä yhteen putkeen ja istuen aloillaan.
Olisi toki iha hyvä ehdotus, että koulukin vaatisi lukemaan x määrän kirjoja lukuvuoden aikana, mutta mikä estää vanhempia vaatimasta, että luetaan x määrä/aika kirjoja tietyssä ajassa ja palkitsemasta lasta siitä.