Koirapennun ottaminen yli 60-vuotiaana? Kokemuksia?

Joku terve koira. Ettei olisi jalostuksen vuoksi vikoja.

Nykyään tuoreita sukupolvia ahistaa jo kun känny ja netti ei toimi ja ovat jo hoidon tarpeessa. Meikä on kohta 60 ja zuumasin elellä yli 80...roken roll.

En mitään. Ehdit kuolla ennen kuin koira. 

Yli 60-vuotias koira ei ole enää pentu.

En ottaisi pentua enää tuossa vaiheessa. Jos se elää 15 v. niin olet 75 v. Olet silloin jo liian vanha huolehtimaan vanhasta koirasta.

Onpa vanha koiranpentu

Joku pienikokoinen rotu. Ettei käy niin että iso koira kaataa kun alkaa vanhuuden heikkoutta tulla ja lonkka murtuu

Vierailija kirjoitti:

Lapinkoira?

Meidän lähiössä on paljon pieniä, eri rotuisia koiria. On myös monta lapinkoiraa. Melkein kaikki lapinkoirat alkaa haukkua kovasti kun näkee toisen koiran. Ja haukkuvat niin isosti, että kadut raikaa. Joten eivät varmaan ole naapureiden suosiossa. Minun monirotukoirani ohittaa muut koirat ihan hiljaa. Jopa nämä haukkujat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mitenkään liittyy mihinkään, että olet 60?

Haluaa trollata, ettei noin vanhana pitäisi enää ottaa koiraa kun ne elävät 20v ajan ja aloittajan mielestä varmasti kuolee jo aiemmin.

No kuoleehan tuon ikäinen todennäköisemmin ennen koiraa kuin vaikka joku 30v.

Koira elää todennäköisesti 12-14-vuotta, aloittaja on silloin vasta 72-74, joka on nykyisin useasti hyväkuntoinen ja nuori vanhus. Lähinnä tuo jaksaminen koiranpennun kanssa on se juttu. Mutta kun asennoituu pennun tuloon, menee se vaikka hammasta purren. Vaikka onkin suht raskas ajanjakso. Kannattaa myös omat voimat arvioida, lähinnä tuohon koiran kokoon liittyen. Itse oon ainakin tullut siihen tulokseen, että jos vanhempana vielä koira tulee, on se pienikokoista rotua. 

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi pentua enää tuossa vaiheessa. Jos se elää 15 v. niin olet 75 v. Olet silloin jo liian vanha huolehtimaan vanhasta koirasta.

Ei 75 vuotias ole liian vanha huolehtimaan koirasta. 

Vierailija kirjoitti:

Pyreneiden vuoristokoira <3

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Hyvin rakas ja uskollinen olento.

Eikös tää oo laumanvartija. Ei ikinä laumanvartijaa muuten kuin työkoiraksi oikeasti vartioimaan vaikka lampaita.

Omakotitaloon rakki sopii. Ei muualla asuessa.

Vierailija kirjoitti:

Sekarotuiset pysyy terveimpinä. 

Otettiin koiranpentu kun mies jäi eläkkeelle, minä vielä työelämässä muutaman vuoden. Aikaa oli pennun koulutukseen ihan eri tavalla kuin aiempien kanssa. Ei ole tarvinnut lähes koskaan jättää yksin ja pääsee usein lenkille.

Ette käy missään yhdessä ilman koiraa? Tuo on kyllä hankalaa ja aiheuttaa lopulta eroahdistusta,  kun yllättäen joutuukin olemaan yksin. 

Voi voi, kuusikymppinen on vielä nuori!  Monilla on työvuosiakin vielä edessä useita.  60-vuotias ei ole vanhus.

Koira elää n. 10 vuotta.  On 18-vuotiaita koiriakin, mutta poikkeuksia ne on.

Jos ottaa koiranpennun kun on itse 60-vuotias, niin kun itse olet 70-vuotias, niin koira elää silloin jo viimeisiä vuosiaan.  Se ei enää kaipaa pitkiä lenkkejä eikä juoksuttamisia, se tykkää jo ottaa rauhallisesti, lepäilee paljon ja siitä petiltään tarkkailee isäntäväkeään ja touhuiluja.  Sillä ei ole suuria vaatimuksia.  

Eli itse asiassa saatatte olla aika lailla samanlaisessa elämänvaiheessa.  Turhat juoksut on jo juostu ja on mukava elää rauhallisesti.  

Mutta ainahan on varauduttava kaikkeen.  Niin on tehtävä nuorempien kun, jos ottavat lemmikkieläimen.  Nuori ihminenkin voi sairastua tai loukkaantua, vammautuakin.  Mitä vain voi tapahtua.  Nuoren ihmisen elämään voi tulla sellaisiakin vaiheita, että eläintä ei voikaan pitää.  

Aina on varauduttava, että on joku joka ottaa koiran sitten hoitaakseen, jos jotain tapahtuu.  Joskus vain tuntuu, että nuoret on paljon vastuuttomampia tässä asiassa.  On kaikenlaista lemmikkiä rotista ja käärmeistä asti ja sitten ei olisikaan antaa aikaa tarpeeksi niille, on opiskelunsa ja kaikki muut menonsa.

Koiranpennun kasvattaminen ei ole ylivoimainen juttu vanhemmalle kauan ihmiselle.  Moni joutuu hoitamaan lapsenlapsiaan juuri tuossa eläkeiän koittaessa, paljon vaativampaa se on.  

Vierailija kirjoitti:

Sekarotuiset pysyy terveimpinä. 

Otettiin koiranpentu kun mies jäi eläkkeelle, minä vielä työelämässä muutaman vuoden. Aikaa oli pennun koulutukseen ihan eri tavalla kuin aiempien kanssa. Ei ole tarvinnut lähes koskaan jättää yksin ja pääsee usein lenkille.

Toi on nii  urbaanilegenda! Ootko koskaan miettinyt että mitä se sekarotuinen tarkoittaa? Sehän on joidenkin rotujen risteytys. Miksi siis sillä ei olisi eri roduille tyypillisiä sairauksia, tai ihan omiakin.