Kun pariskunnan toinen osapuoli jättäytyy pois jatkuvasti

Ennen kävimme kaikkialla yhdessä, vieraskoreutta taisi olla. Kumpikaan ei olisi halunnut lähteä toisen sukulaisten tai kavereiden luo, mutta kohteliaisuuden vuoksi lähti kuitenkin. Siitä seurasi vain tympääntymistä ja riitaa, onneksi iän myötä tajusimme ettei ole pakko kulkea yhtä matkaa vaan toinen menee omille kyläreissuilleen ja toinen tekee omia juttujaan. Elämä on helpottunut suuresti kun ei ole pakkokyläilyjä, ja vapaa-aika on lisääntynyt.

Se pari, joka näyttää onnelliselta ja siltä, että kaikki on niin hienoa... Emme koskaan voi tietää mitä niiden seinien sisällä tapahtuu oikeasti 

Vierailija kirjoitti:

Joo tuttua. Meillä oli eräs tuttava pariskunta (perheellinen) , mutta viimeiset ajat oli sellaista, että tämä toinen jäi aina pois. Ei mennyt kauaa, kun ilmoittivat erosta. 

Meillä ihan lähipiirissäkin tällainen pariskunta, toinen lakkasi tulemasta mihinkään mukaan ja aina oli tekosyiltä kuulostavia selityksiä. Ihan hiljattain sitten erosivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tuttua. Meillä oli eräs tuttava pariskunta (perheellinen) , mutta viimeiset ajat oli sellaista, että tämä toinen jäi aina pois. Ei mennyt kauaa, kun ilmoittivat erosta. 

Meillä ihan lähipiirissäkin tällainen pariskunta, toinen lakkasi tulemasta mihinkään mukaan ja aina oli tekosyiltä kuulostavia selityksiä. Ihan hiljattain sitten erosivat.

Teidän "ihan lähipiirissä" ollut pariskunta ei tainnut pitää teitä lähipiirinä. Kappas kun lähipiirin kesken voisi sanoa vaikka että, meillä on nyt vähän vaikeaa tai kysyä toiselta osapuolelta onko kaikki jees, haluatko jutella.

Noh, eron jälkeen ei ainakaan ole pariskuntana paikalla olemisen pakkoa, jota tarvitsee selitellä tekosyillä niille jotka osaa liikkua vain pareittain. 

Jättäytyy pois mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tuttua. Meillä oli eräs tuttava pariskunta (perheellinen) , mutta viimeiset ajat oli sellaista, että tämä toinen jäi aina pois. Ei mennyt kauaa, kun ilmoittivat erosta. 

Meillä ihan lähipiirissäkin tällainen pariskunta, toinen lakkasi tulemasta mihinkään mukaan ja aina oli tekosyiltä kuulostavia selityksiä. Ihan hiljattain sitten erosivat.

Teidän "ihan lähipiirissä" ollut pariskunta ei tainnut pitää teitä lähipiirinä. Kappas kun lähipiirin kesken voisi sanoa vaikka että, meillä on nyt vähän vaikeaa tai kysyä toiselta osapuolelta onko kaikki jees, haluatko jutella.

Noh, eron jälkeen ei ainakaan ole pariskuntana paikalla olemisen pakkoa, jota tarvitsee selitellä tekosyillä niille jotka osaa liikkua vain pareittain. 

On se kiva, kun yrittää osallistua keslusteluun ja laittaa jotain kommenttia tänne, niin johan heti tulee oma toiminta arvostelluksi. Minähän yritin vaan kertoa omaan kokemukseeni perustuen, että jos pariskunnan toista osapuolta ei yhtäkkiä aiemmasta poiketen missään näy, heillä saattaa mennä huonosti, eivätkä halua liikkua yhdessä. Toki mahdollisia syitä on monia muitakin.

Ja siinä muuten menit arvioinnissasi vikaan, että minä en liiku pareittain, olen itse pariton, osaan erinomaisesti liikkua yksin. Kuin myös siinä, että en ole ollut yhdeltäkään pariskunnalta selityksiä vaatimassa, enkä kannata tai tunne minkäänlaista yhdessäolon pakkoa. En sen enempää muilla kuin itsellänikään.

Ja kaikkihan eivät välttämättä ole ihan heti valmiita tunnustamaan edes lähipiirille, että parisuhteessa on vaikeuksia, vaikka lähipiiriin kuuluvat eivät ihan paskoja ihmisiä olisikaan. 

Sitä kutsutaan kulissiksi

46, lainaus ei toimi mutta minä sain vallan mainiosti kiinni siitä, mitä ajoit viestissäsi takaa. Täällä nyt vain on liikaa oman elämänsä intellektuelleja, joiden ainoa funktio on ymmärtää kaikkien jutut tahallaan väärin ja päästä nälvimään muita tekaistujen väärinymmärrysten pohjalta. Oikeassa elämässä tuosta louskutuksesta tulisi kuokkaan, sen takia pitäytyvätkin vauvapalstailussa.

Suhteen alussa jaksoin tsempata ja nähdä miehen sukulaisia kohtuullisen paljonkin (omassa mittakaavassani). Olen kuitenkin hyvin introvertti luonteeltani ja viihdyn itsekseni, joten sosiaaliset tilanteet, joissa on paljon ihmisiä, syövät akkuni nopeasti. Olen siis alkanut jättäytyä pikkuhiljaa pois sukuloinneista. En tietenkään kokonaan, mutta minulle riittää puolison sukulaisten näkeminen muutaman kerran vuodessa. Puoliso voi nähdä heitä ilman minuakin.

Parisuhde meillä voi oikein hyvin. Vaikkakin ymmärrän, että sosiaalisemman ihmisen näkökulmasta tämä voi kuulostaa siltä, että suhde on tuhoon tuomittu. :)

Kai se toinen osapuoli vaikka nainen voi tulla ilman miestä vai onko se toisinpäin. Ei kai he ole toisissa kiinni olevia kaksosia. Toki voi kysyä syytä varovasti jos haluaa tai kehtaa. Eikö se ilahduta jos ei ole usea koko ajan paikalla. Esimerkiksi naisen äiti ottaisi ehkä mieluummin vain lapsensa kylään, ei vävyä koko ajan.

"Ja kaikkihan eivät välttämättä ole ihan heti valmiita tunnustamaan edes lähipiirille, että parisuhteessa on vaikeuksia, vaikka lähipiiriin kuuluvat eivät ihan paskoja ihmisiä olisikaan'

Valmiita tunnustamaan lähipiirillekään? Ikään kuin olisi joku velvollisuus raportoida lähipiirille siitä onko suhteessa vaikeuksia vai johtuuko osallistumattomuus jostain muusta.

No, minulla syynä on vaiva nimeltä levottomat jalat. Jos olen kotona, voin kontrolloida olosuhteita, esimerkiksi onko jossain ja jos niin missä ikkuna auki. Jostain syystä jalat ovat alkaneet olla myös tosi arat vedolle. Villasäärystimissä elän ympäri vuoden ja vuorokauden. Lääke pitää ottaa tiettyyn aikaan, muuten on elämä yhtä helvettiä. Jos ihmiset eivät suostu ymmärtämään, että kyseessä on oikea sairaus, se ei ole minun päänsärkyni. Tiedän mikä on mahdollista, mikä ei. Tänä kesänä jouduimme jäämään pois kummityttäremme häistä, koska se olisi edellyttänyt kuuden tunnin lentoa (ihan mahdotonta) ja tuntien hääjuhlaa ulkona. Olen joutunut toteamaan, että jos menen ulos syömään, sen pitää tapahtua nopeasti. Ulkona voin olla, jos liikun lähes koko ajan. Kipulääkkeet auttavat mitä auttavat, joskus. En voi mitään, että neljännesvuosisadan jälkeen oireet ovat muuttuneet niin vaikeiksi, että rajoittavat pahasti elämää. Ehkä vielä joskus on sellainen lääkitys, että pystyn taas menemään iltarientoihin, konsertteihin tai muihin. Nyt ei onnistu, en halua pilata vierutoverin nautintoa jalkojeni heiluttelulla.