Lue keskustelun säännöt.
Saako itsetuhoinen ihminen Suomessa apua?
07.09.2024 |
Kokemuksia? Saako itsetuhoinen akuuttia apua Suomessa, vai pitääkö vain "pärjäillä"?
Tässä on tuttavapiirissä ollut parikin tapausta, että ihminen on päätynyt itsemurhaan. Apua on haettu, mutta ei ole saatu. Tietysti voi päätyä itsemurhaan vaikka saisikin apua, mutta sitä nyt ei kuitenkaan ole saatu, se on näiden tapausten pointti. Miten muualla? (Nämä tapahtui Tampereella.)
Kommentit (55)
Itsetuhoisista ajatuksista ja teoista jo 7 vuotta kärsinyt tyttäreni muutti juuri Tampereelle. Hän yritti päästä psykologille vastaavasti kuin on viikoittain päässyt entisessä kotikaupungissaan, niin hänet ohjattiin koulukuraattorijonoon. Terveydenhoitaja-aikaa on jonottanut heinäkuusta saakka, että pääsisi edes koululääkärille keskustelemaan erikoissairaanhoidossa aloitetusta lääkityksestä, joka ei hänelle sovi.
Ikävä kyllä mieleni valmistautuu hyvästelemään hänet. Tilanne on karmea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaikeita masennusjaksoja, itsetuhoisuutta, ollut vuodepotilaana lähes 24/7 omassa kodissa ja yrittänyt myös lopullista lähtöä. Kertaakaan en ole osastolle "päässyt".
Annettu lääkkeitä ja sairaslomaa ja että pärjäile. Toki sain tukipuhelimen numeron jos haluaa soittaa sinne. Minä kun en päässyt psykologille juttelemaan julkiselle puolelle koska olin jonossa psykiatrian poliklinikalle, jonne sinnekin jonotin vuoden.
Yksin piti selvitä ja kyllä selvisin eri addiktioiden kanssa päivä kerrallaan ja olin aivan sekopäinen välillä omassa kodissani. Psyyke oli paskana.
Lopulta kävin diakonialla juttelemassa kerran pari. Menin työelämään ja tässä taas depressio päällä, mietin itsaria paljon mutta on sentään työterveys ja terapiaan pääsin. Sekin on jo iso harppaus.
Mitä jos käsittelisit niitä ongelmiasi sitten etkä vain jutustelisi jostain muusta siellä? En sano tätä vittuillakseni vaan ihan tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Menet hakemaan apua itsetuhoisuuteen terveydenhuollosta, niin sadistien pupillit laajenevat kaksinkertaisiksi.
Tämä. Ja leima otsaan loppuelämäksi. Että miettisin kyllä muutaman kerran ennenkin hankkisin mitään apua mistään.
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisista ajatuksista ja teoista jo 7 vuotta kärsinyt tyttäreni muutti juuri Tampereelle. Hän yritti päästä psykologille vastaavasti kuin on viikoittain päässyt entisessä kotikaupungissaan, niin hänet ohjattiin koulukuraattorijonoon. Terveydenhoitaja-aikaa on jonottanut heinäkuusta saakka, että pääsisi edes koululääkärille keskustelemaan erikoissairaanhoidossa aloitetusta lääkityksestä, joka ei hänelle sovi.
Ikävä kyllä mieleni valmistautuu hyvästelemään hänet. Tilanne on karmea.
Olisit ehtinyt lukea 7 vuodessa psykologiksi ja voisit auttaa häntä itse. Miksi et tehnyt niin?
Maailmassa on liikaa ihmisiä, miksi ihmeessä sekopäisiä naisia pitäisi varjella heittäytymäsä kiskoille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisista ajatuksista ja teoista jo 7 vuotta kärsinyt tyttäreni muutti juuri Tampereelle. Hän yritti päästä psykologille vastaavasti kuin on viikoittain päässyt entisessä kotikaupungissaan, niin hänet ohjattiin koulukuraattorijonoon. Terveydenhoitaja-aikaa on jonottanut heinäkuusta saakka, että pääsisi edes koululääkärille keskustelemaan erikoissairaanhoidossa aloitetusta lääkityksestä, joka ei hänelle sovi.
Ikävä kyllä mieleni valmistautuu hyvästelemään hänet. Tilanne on karmea.
Olisit ehtinyt lukea 7 vuodessa psykologiksi ja voisit auttaa häntä itse. Miksi et tehnyt niin?
Eivät psykologit auta ihmisiä vaan ovat firmoissa tulkitsemassa markkinointitestejä! Se on se yleisin psykologin työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi täällä yksi tapaus, joka tarvitsee apua enkä osaa auttaa. Minne voi lauantaina mennä? Päivystyksestä laitetaan pois.
Jos on akuutti hätä, soita hätänumeroon.
Olen jo kerran soittanut, ja kun ambulanssi tuli, sain haukut. Olisi kuulemma itse pitänyt viedä henkilö päivystykseen (josta laitetaan pois).
Minulla ei ole autoa. Henkilö on itsetuhoinen ja on jo vahingoittanut itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on liikaa ihmisiä, miksi ihmeessä sekopäisiä naisia pitäisi varjella heittäytymäsä kiskoille?
Junan kuljettajalle voi tulla paha mieli. Itselle ei tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on liikaa ihmisiä, miksi ihmeessä sekopäisiä naisia pitäisi varjella heittäytymäsä kiskoille?
Miehet yleensä menevät junan alle. Naiset ottavat lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa. Mutta hoito ei yksin auta, on pakko itse ponnistella sitkeästi parantumisen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaikeita masennusjaksoja, itsetuhoisuutta, ollut vuodepotilaana lähes 24/7 omassa kodissa ja yrittänyt myös lopullista lähtöä. Kertaakaan en ole osastolle "päässyt".
Annettu lääkkeitä ja sairaslomaa ja että pärjäile. Toki sain tukipuhelimen numeron jos haluaa soittaa sinne. Minä kun en päässyt psykologille juttelemaan julkiselle puolelle koska olin jonossa psykiatrian poliklinikalle, jonne sinnekin jonotin vuoden.
Yksin piti selvitä ja kyllä selvisin eri addiktioiden kanssa päivä kerrallaan ja olin aivan sekopäinen välillä omassa kodissani. Psyyke oli paskana.
Lopulta kävin diakonialla juttelemassa kerran pari. Menin työelämään ja tässä taas depressio päällä, mietin itsaria paljon mutta on sentään työterveys ja terapiaan pääsin. Sekin on jo iso harppaus.
Mitä jos käsittelisit niitä ongelmiasi sitten etkä vain
En ole tuo jolle vastasit, mutta kyllähän itsetuhoinen ihminen pitää ottaa osastolle valvontaan. Ongelmia voi käsitellä vain, jos on elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni on, että sain yllättävän paljon apua. Menin päivystykseen tahallisen lääkeainemyrkytyksen takia ja odotin, että hoidettaisiin vain somaattisesti (ei ollut somaattisesti kovin paha tilanne) ja laitettaisiin kotiin. Odotin myös tympeää suhtautumista tyyliin "mitä tuokin tulee tänne ruuhkauttamaan päivystystä".
Laitettiinkin M1-lähetteellä psykiatriseen sairaalaan, olisin mennyt vapaaehtoisestikin, mutta eivät pitäneet turvallisena, että olisin siirtynyt yksin sairaalasta toiseen. Ja kotiutumisen jälkeen oli tiivis avohoito, joka muutaman viikon kuluttua ohjasi takaisin sairaalaan, kun kerroin (lievästä) itseni vahingoittamisesta. Ja hoitohenkilökunta on aina suhtautunut minuun asiallisesti ja ystävällisesti yhtä töykeää lääkäriä lukuunottamatta.
Joten ehkä kannattaa ainakin yrittää hakea apua, se voi yllättää. En ainakaan itse osannut arvioida, miten vakavana tilannettani pidettäisiin, eikä varmaan moni muukaan osaa.
Japanissa itsemurha on kunnia-asia.
Länsimaissa se tulkitaan enemmänkin perkeleen työksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa. Mutta hoito ei yksin auta, on pakko itse ponnistella sitkeästi parantumisen eteen.
Ei saa apua ja tuommonen ylimielinen ponnistelu-puhe on luotaantyöntävää ihmiselle, jolla ei on enää mitään uskoa mihinkään. Että nyt kun vaan ponnistelet, vitut.
Huuda avuksi Jeesuksen, Kaikkivaltiaan ja suuren ylipapin nimeä. Sanassa on lupaus: avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. Rukoile ääneen avuiksi Jeesusta, ei Taivaan isää tai Jumalaa, vaan Jeesusta.
Lapsilla avun saaminen riippuu kovasti paikkakunnasta ja vanhemman sukupuolesta. Lasten palveluissa edun saaja on usein täysi-ikäinen naisoletettu.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on, että sain yllättävän paljon apua. Menin päivystykseen tahallisen lääkeainemyrkytyksen takia ja odotin, että hoidettaisiin vain somaattisesti (ei ollut somaattisesti kovin paha tilanne) ja laitettaisiin kotiin. Odotin myös tympeää suhtautumista tyyliin "mitä tuokin tulee tänne ruuhkauttamaan päivystystä".
Laitettiinkin M1-lähetteellä psykiatriseen sairaalaan, olisin mennyt vapaaehtoisestikin, mutta eivät pitäneet turvallisena, että olisin siirtynyt yksin sairaalasta toiseen. Ja kotiutumisen jälkeen oli tiivis avohoito, joka muutaman viikon kuluttua ohjasi takaisin sairaalaan, kun kerroin (lievästä) itseni vahingoittamisesta. Ja hoitohenkilökunta on aina suhtautunut minuun asiallisesti ja ystävällisesti yhtä töykeää lääkäriä lukuunottamatta.
Joten ehkä kannattaa ainakin yrittää hakea apua, se voi yllättää. En ainakaan itse osannut arvioida, miten vakavana tilannettani pidettäisiin, eikä varmaan moni muuk
Kertokaa nyt se paikkakunta tai edes sotealue ja onko iso kaupunki vai pieni, niin kuin aloituksessa kysyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on, että sain yllättävän paljon apua. Menin päivystykseen tahallisen lääkeainemyrkytyksen takia ja odotin, että hoidettaisiin vain somaattisesti (ei ollut somaattisesti kovin paha tilanne) ja laitettaisiin kotiin. Odotin myös tympeää suhtautumista tyyliin "mitä tuokin tulee tänne ruuhkauttamaan päivystystä".
Laitettiinkin M1-lähetteellä psykiatriseen sairaalaan, olisin mennyt vapaaehtoisestikin, mutta eivät pitäneet turvallisena, että olisin siirtynyt yksin sairaalasta toiseen. Ja kotiutumisen jälkeen oli tiivis avohoito, joka muutaman viikon kuluttua ohjasi takaisin sairaalaan, kun kerroin (lievästä) itseni vahingoittamisesta. Ja hoitohenkilökunta on aina suhtautunut minuun asiallisesti ja ystävällisesti yhtä töykeää lääkäriä lukuunottamatta.
Joten ehkä kannattaa ainakin yrittää hakea apua, se voi yllättää. En ainakaan itse osannut arvioida, miten vakavana
Tämä Kuopiossa.
Saa, mutta kukaan ei voi auttaa ihmistä joka ei ole valmis tekemään itse asioilleen mitään. Päivystykseen pääsee aina kun ihminen on itsetuhoinen mutta jos joku luulee että tähän on edes olemassa jotain mystistä apua joka automaattisesti muuttaa asiat niin erehtyy pahasti. Ongelmiaan ja asioitaan pitää pystyä käsittelemään myös itse eikä niitä voi muut ratkaista.