Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako raskaasta elämäntilanteessa kertoa töissä?
07.09.2024 |
On todella raskas, pitkään jatkunut asia elämässä. Välillä se vie jaksamisen lähes täysin. Tällöin jo työpaikalle meneminen vaatii pinnistelyä. Työt pystyy hoitamaan, mutta esim. sosiaalinen puoli työssä on todella vaikeaa tällöin. Mitkään kahvipöytärupattelut ei kiinnosta. Mietin, pitäisikö jotenkin selittää tilannetta työkavereille, ettei mahdollinen synkeä käytökseni johdu heistä/töistä, vaan omasta elämäntilanteestani. Onko kokemuksia asiasta?
Kommentit (58)
Kyllä meillä on lähimmille työkavereille tapana kertoa jos on jotain erityistä. Mutta meillä onkin työyhteisö, jossa suurin osa on työskennellyt 15-20 vuotta yhdessä, joten väkisinkin sitä on oppinut tuntemaan toisensa aika perinpohjin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä millainen se työyhteisö on. Itse miettisin tosi pitkään ja tarkasti kannattaako jostakin asiasta kertoa. Pari kertaa olen ottanut sen riskin ja valitettavasti huonosti siinä kävi. Avoimessa ja fiksussa työyhteisössä on voinut jakaa yhdistäviä asioita, kuten huolia lapsista tai työn ja opiskelun yhdistämisen haasteellisuudesta. Yhdessä työpaikassa ihmiset keskustelivat ihan rennosti esim. univaikeuksistaan. Tuolla tavalla yhteinen avautuminen on mielestäni toiminut. Silti haluan pitää yksityisyyteni niin, etten lähde noihin keskusteluihin kovin syvällisesti enkä paljasta omia heikkouksiani.
En yksityiskohtia ole kaikkia niin avannut mutta, pomo tietää että on vähän hankala tilanne. Joistain tarkemmin kuin joitain asioista. Pomo tietää että tilanne korjaantuu mutta voi tulla jotain asiointiköyntejä joskus. Tietää siten etkuteen niin ei tarvi vapaapäivää pyytäessä sen kummemmin selitellä.
Ei, älä. Sua tullaan lyömään niillä tiedoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin pomolle ja kun tilanteen parannuttua kotona pyysin viikon vapaata omaan lepoon, sain sen palkallisena :)
Muuten juttelin asiasta vain parin lähimmän ja ikäiseni työkaverin kanssa, en todellakaan avautunut kaikille.
Mutta mulla onkin hyvä työpaikka ja -työyhteisö.
Vähän kysymyksiä herättävää. Kerroitko esim. eronneesi ikävästä puolisosta ja pomo antoi palkinnoksi palkallisen viikon loman?
Minkä vastapalveluksen teet työpaikalle?
Kerroin puolison sairastumisesta. Olen kertonut myös keskosvauvasta ja vanhempieni dementiasta ja kuolemista, mutta ne ei olleet mitään tähän viimeisempään verrattuna eivätkä vaikuttaneet työpaikalla liiemmälti.
Pomo joskus sanoi, kuunneltuaan juttua jonkun työkaverin puolison työpaikkasäännöistä, ettei hänellä olisi täällä enää ketään töissä jos käyttäytyisi samoin.
Jotain olen töissä tehnyt oikein kun sama pomo palkkasi mut myös uuteen firmaansa.
Sen verran maailmaanähneenä sanoisin, että kaikki työpaikat ei ole sen arvoisia että niissä kannattaa roikkua hampaat irvessä, ei edes tämän hetken talous- ja maailmantilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on joitakin selkäänpuukottajia/selän takana pahaa puhuvia, ettei paljon kannata omista murheista puhua. Luotettavan henkilön (C) kanssa olen keskustellut, että A haukkuu B.tä selän takana ja B A.ta. Ja aika montaa muutakin molemmat. Minua ja C.tä ei hauku, kun tietävät, että kerrottaisiin toisillemme. Mutta jos kumpikaan ei ole meistä kuulolla, niin aivan varmasti haukkuvat meitäkin. Ja A ja B ei ole muita parempia työntekijöitä, vaikka mielestään jumalasta seuraavia.
No esihenkilö tyrkyttää lisätöitä. En tietenkään kollegoilta ota työtehtäviä vastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No esihenkilö tyrkyttää lisätöitä. En tietenkään kollegoilta ota työtehtäviä vastaan.
Ap
No sanot että nyt ei siviiliasiat anna myöden venyä enempää ja vaikka parilla sanalla mikä kotona mättää (vaikkapa sairastapaus).
Vierailija kirjoitti:
Lapsen sairaus, kyllä. Miehen alkoholismi, ei. Jälkimmäisestä tulee stigma sinulle itsellesi.
Lapsen sairaus aina plussa ja saat sädekehän ymmärrystä.Muistisairas tai muutoin vakavasti sairas vanhempi tai puoliso, älä kerro, köytettäön sinua vastaan.Suomi on narisevien lapsiperheiden luvattu maa.Lapsen mainitsemalla saat kaiken läpi työpaikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No esihenkilö tyrkyttää lisätöitä. En tietenkään kollegoilta ota työtehtäviä vastaan.
Ap
Esihenkilölle voi kertoa, ettei onnistu elle entisiä töitä oteta pois tai kevennetä. Ylitöihin ei ole pakko suostua.
Työkavereille asia ei kuulu. Riittää, että on kaikille asiallinen ja on normaalit käytöstavat.
Ekojen vastausten perusteella suomalainen työelämä vaikuttaa todella ankealta.
Ap, hyvä, että kerrot lähimmälle piirille töissä, koska menee juuri noin, että sinua pidetään töykeänä ja epämiellyttävänä, jos ilman selitystä jätät kaiken sosiaalisen kontaktin pois.
Harkitsisin myös käyntiä työterveydessä. Itselle on usein vaikeaa myöntää milloin jaksamisen sarjat on ylitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekojen vastausten perusteella suomalainen työelämä vaikuttaa todella ankealta.
Ap, hyvä, että kerrot lähimmälle piirille töissä, koska menee juuri noin, että sinua pidetään töykeänä ja epämiellyttävänä, jos ilman selitystä jätät kaiken sosiaalisen kontaktin pois.
Harkitsisin myös käyntiä työterveydessä. Itselle on usein vaikeaa myöntää milloin jaksamisen sarjat on ylitetty.
Olen puhunut työterveyspsykologin kanssa. Hän halusi puhua vain työasioista... En kokenut sitä hyödylliseksi oman elämäntilanteen kannalta. En tiedä, pääsisikö johonkin terapiaan työterveyden kautta.
Ap
Riippuu hirveästi työyhteisöstäsi ja ihmisistä, keille haluaisit puhua asiasta.
Olen ollut sekä hyvässä työyhteisössä että huonossa, sekä hyvän että huonon esimien alaisena ja elämässä on aina silloin tällöin ollut vaikeita tilanteita. Hyvälle yhteisölle ja esimiehelle kertominen on mahtava voimavara, huonolle taas stressiä lisäävä kokemus.
Jos koet luottavasi henkilöön, jolle olet aikeissa kertoa, kerro ihmeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro, kun tulee yritysneuvottelut, lähdet ensimmäisenä.
Itse lähtisin ihan vapaaehtoisesti tuollaisesta työpaikasta, jossa ei siedetä hitustakaan inhimillisyyttä.
Riippuu asemasta. Omassa asemassani työskentelen firman ylimmän johdon kanssa läheisesti, eikä heillä tosiaan ole kiinnostusta muuhun kuin siihen, että yritys kasvaa eli työntekijät ovat mahdollisimman skarppeja. En jaksa uskoa, että muissa yrityksissä on erilaista.. Jos haluaa ensisijaisesti empatiaa osakseen, olisi oma alani varmasti väärä ja kannattaisi hakeutua jonnekin suojatyöpaikkaan tai kaupungin lakaisutöihin.
Vierailija kirjoitti:
No esihenkilö tyrkyttää lisätöitä. En tietenkään kollegoilta ota työtehtäviä vastaan.
Ap
Ap, sinuna pitäisin suuni supussa. Sinulla on ongelmia ja asenne lisätöihin on tuollainen, että puhut jopa tyrkyttämisestä. Kokonaisuutena vaikutat kauhutyöntekijältä, josta halutaan varmasti eroon.
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa, että ap kuvittelee ihmisten suhtautuvan tähän ymmärtävästi. He alkaisivat aivan varmasti pohtia, mitä kaikkea sinulla onkaan meneillään ja haukkuisivat sinua. Lopulta varmaan ajattelisivat, että mene sairauseläkkeelle, jos on noin hirveää. Tässä kohtaa varmaan joutuisit esimiehen juttusille siitä, miten ankeutat koko työyhteisön tunnelmaa. Näin toimii elämä ja ihmiset.
Ei kannata olla noin mahdottoman lapsellinen ja hölmö.
Ei kannata olla noin ilkeä.
Ensinnäkin, toivon aloittajalle jaksamista. Kyllä minjsta vloi lyhyesti ja asiallisesti kertoa esihenkilölle, mikä on tilanne. Ei yksityiskohtia eikä vuolasta se,ittelyä. Saattaa riittää, että kertoo, että on vaikeuksia/ ongelmia/ haasteita yksityiselämässä ja sen takua ei jaksa näytellä iloista ihmistä. Jos on hyvä pomo hän kyllä ymmärtää eikä hänellä ole oikeutta kertoa asiasta työkavereillesi. Voisi helpottaa omaa oloasi. Tiedän, mitä on pitää sisällään asioita kertomatta kellekään. Se on hirveän raskasta.
On meillä kertoiltu vaimojen kuolemista ja syövistä. Itsekin kertonut, jos on jotain oikein rassaavaa.