Mies väitti pitävänsä eläimistä, mutta inhoaa koiraamme

Tuo inhoaa on ehkä hieman liioittelua, mutta en käsitä tätä tilannetta!

Miehelläni oli nuorempana 13 vuotta koira. Hän kertoili aina hauskoja juttuja tästä koirasta, sen tavoista, mitä he tekivät yhdessä, kuinka hän koulutti sen jne.

Tavatessamme minulla kerkesi olla muutamia kuukausia koira, joka piti lopettaa pian vaivojensa vuoksi. Mies piti tästä koirasta, lenkkeilytti sitä mielellään, haki painavat ruokasäkit, tuli eutanasiaan tuekseni jne. 

 

Olimme n. kuusi vuotta ilman koiraa, kunnes ehdotin, olisiko aika ottaa pentu. Mies oli ihan innoissaan, teki kaikenlaisia suunnitelmia ja laskemia, hankki tarvikkeita jne. 

No, keväällä meidän koira täytti vuoden. Mies ei halua vapaaehtoisesti osallistua mihinkään, haluaisi että koira vain olisi poissa jaloista. Jos pyydän vaikka antamaan iltaruoan ja kysyn voiko iltapissattaa koiran, tekee sen pitkin hampain ja on silminnähden ärtynyt ja kiukkuinen. Väitti minulle, ettei ole eläinihminen lainkaan, vaikka on käynyt myös esim. siskonsa luona hoitamassa hevosia ja ratsastamassa.

Kaiken tekee tosiaan vihaisena, ei siis koiralle ole vihainen vaan sitten minulle äksyilee ja valittaa, koiralle on kuin kiveä. Luulin ensin, että pentuvaihe vaan oli rankka, mutta nyt koira osaa olla ihmisiksi(koiriksi) ja silti aina pitää olla kuin sitruunaa haukanneena.

Onko tää meidän koira vaan niin surkea hänen mielestään :(