Olenko liian herkkä?
Kaipaan objektiivisia vastauksia. Tiedostan olevani herkkä, se on osa omaa persoonallisuutta, mutta osin varmasti myös lapsuuden kokemuksista johtuvaa (välttelevä kiintymyssuhde).
Olen seurustellut nykyisen kumppanin kanssa kaksi vuotta. Viimeisen vuoden aikana suhteessa on alkanut olla ongelmia, jotka alkaa usein siitä kun minä koen kumppanin olevan tyly/ välinpitämätön ja hän taas kokee että olen liian herkkä/ itken turhasta.
Esim. huomasin että kumppani on taas viilentynyt minua kohtaan. Näkyy niin että ei esim. kosketa minua moneen päivään (paitsi ehkä seksin merkeissä jos sitä haluaa) ja puhuu minulle vain niin, että se on pelkkää naljailua ja v*ttuilua verhottuna huumoriin. Tyypillinen aihe on esim. naisten typeryys. Noh, tuossa kohtaa alan itse kypsyä ja yritän ottaa asian puheeksi, jolloin yleensä kehkeytyy nopeasti riita siitä miten kumppanilla on nyt työstressiä, väsymystä, epämääräisiä huolia joista mun ei kuulemma tarvi päätäni vaivata tms ja voisin vaan antaa hänen olla rauhassa. Riitojen aikana hän tyypillisesti kiroilee ja nimittelee, yleensä purskahdan itkuun ja hän sulkeutuu. Hän voi pitää mykkäkoulua pitkäänkin. Yleensä minun pitää tehdä aloite sovinnosta.
En tiedä.. kuinka normaalia tämmöinen kanssakäyminen on parisuhteessa? Kuulostanko liian vaativalta tai siltä että minun pitäisi vaan kovettaa nahkaani? Kuinka paljon parisuhteessa pitää vaan sietää sitä, että toinen purkaa omaa pahaa oloaan minuun, koska olen se läheisin? Kumppanini siis myöntää tekevänsä sitä ja toteaa että niin se nyt vaan välillä menee. Minun mielestä taas hän voisi keksiä jonkun paremman tavan purkaa pahaa oloaan kuin meidän suhde + voisi myös tehdä esim. työstressilleen jotain, kun se on jatkunut jo yli vuoden. Ja tottakai minullakin on välillä huonoja päiviä, jolloin saatan esim. olla allapäin. Mutta kerron sen aina suoraan ja ne menee kuitenkin paljon nopeammin ohi.
Kommentit (37)
"Olet oikeassa, ei ole tervettä käytöstä mutta älkää nyt alkako ketjussa syyttämään aloittajaa kuitenkaan siitä että kumppani ei ole terve. Jonkunhan näitäkin täytyy kouluttaa ja auttaa elämässä eteenpäin."
Parisuhteessa ei ole tarkoitus kouluttaa ketää. Parisuhteessa kukin voi kasvaa ihmisenä jos siihen kykenee mutta vain omien oivallusten kautta. Toisen muuttaminen ja kouluttaminen on tuhoon tuomittu asia ja vain syö sitä parisuhteen perussisältöä jonka pitäisi olla kahden tasavertaisen ihmisen vapaaehtoinen liitto jossa nimenomaan saa olla oma itsensä.
Mun exällä on ollut stressiä viimeiset 25v, ei se siitä miksikään muutu, jos on alkanut sitä perheeseen/parisuhteeseen purkamaan. Mä kyllä neuvoisin lähtemään tuosta suhteesta. Jos ei mies arvosta naista ihan omasta halustaan, niin ei se sitä tee vaikka kuinka toivoisit ja itkisit. Tää on fakta
Vierailija kirjoitti:
"Olet oikeassa, ei ole tervettä käytöstä mutta älkää nyt alkako ketjussa syyttämään aloittajaa kuitenkaan siitä että kumppani ei ole terve. Jonkunhan näitäkin täytyy kouluttaa ja auttaa elämässä eteenpäin."
Parisuhteessa ei ole tarkoitus kouluttaa ketää. Parisuhteessa kukin voi kasvaa ihmisenä jos siihen kykenee mutta vain omien oivallusten kautta. Toisen muuttaminen ja kouluttaminen on tuhoon tuomittu asia ja vain syö sitä parisuhteen perussisältöä jonka pitäisi olla kahden tasavertaisen ihmisen vapaaehtoinen liitto jossa nimenomaan saa olla oma itsensä.
Joo, toista ei pysty muuttamaan. Kaikki lähtee aina itsestä.
Suosittelen kaikille kirjaa Joustava mieli parisuhteessa, Arto Pietikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuommoisen miehen kanssa?
Koska se on kuitenkin niiiiiiiiiiin ihana?
Älä vaan arvosta itseäsi vaan jää siihen suhteeseen.
Tätä minäkin kuulin jo suhteen alussa. Eipä olisi kahta lasta jos olisin ollut noin pikkumainen ja heikko nainen joka ei kestä yhtään mitään. Hävetkää nyt näitä juttujanne.
Ei ole pikkumaista ja heikkoa olla olematta jonkun toisen pahan olon kaatopaikka.
Tuossa aikasemmin joku kirjoitti hienosti miten huonoja päiviä on ja tulee olemaan, mutta toisen haukkuminen ja alentaminen on jotain ihan muuta ja se ei ole tervettä.
Ei ole myöskään heikkoutta tai mitään huonoa se että kestää olla se kaatopaikka. Kun ei kestä mitään toisilta niin se vasta heikkoutta onkin. Kaikista hauskinta tässä on se että minua kadehdittiin tästä miehestä koska oli juuri sellainen paha poika jonka muutkin olisivat halunneet. Ei nyt kannata alentaa toisia kuitenkaan vain siksi että olemme erilaisia, kaikki eivät ole näin fiksuja ja vanhoja että kestäisivät. Joku viisas sanoi myös joskus että jos rupiaa valitsemaan niin jääpi pian ihan ilman.
Saman kokenut. Miehen käytös minua kohtaan muuttui täysin ja tuntemastani kiltistä ihmisestä kuoriutui hirviö. Noh, selvisihän se syy sittemmin. Toinen nainen, ja kaksoiselämän aiheuttama stressi sitten purettiin minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuommoisen miehen kanssa?
Koska se on kuitenkin niiiiiiiiiiin ihana?
Älä vaan arvosta itseäsi vaan jää siihen suhteeseen.
Tätä minäkin kuulin jo suhteen alussa. Eipä olisi kahta lasta jos olisin ollut noin pikkumainen ja heikko nainen joka ei kestä yhtään mitään. Hävetkää nyt näitä juttujanne.
Toivottavasti lapsesi ei näe eikä kuule sairasta parisuhdettanne muuten heistä kasvaa yhtä kieroja.
Mutta tiedätkö, sehän tässä hienointa onkin. Onneksi pahimmat ajat miehellä ovat olleet jo ennen lasten syntymää ja olen aina huolehtinut lapsistani hyvin eikä heidän ole koskaan tarvinnut nähdä sellaisia pahoja tilanteita. Meillä on keskivertoa älykkäämmät lapset, molemmat erilaisia. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämmöistä ollakaan? Voiko oikeasti olla olemassa ihminen joka ajattelee että tuo on normaalia käytöstä parisuhteessa?
Mulle riittäisi yksi päivä tuollaista sekoilua.
Mun on vaikeaa ilmaista omia tarpeitani koska pelkään, että ne on toiselle rasite ja vaadin liikaa. Tää johtuu ihan lapsuudesta, jossa on kasvanut siihen että pitää olla kiltti ja näkymätön, mutta aistia ja myötäillä koko ajan muiden (vanhempien) tunteita. Vaikka tiedän että pärjään yksin ja olen ollut pitkään sinkkunakin aikuisuudessa, pohjimmiltaan mulla on parisuhteissa aina hylkäämisen pelko ja joudun miettimään, kumpuaako se mun omista traumoista sillä hetkellä vaiko siitä, että suhde oikeasti on vähän pielellään nyt.
Kyllä mä ajattelen siis, että on ehdottomasti väärin kun mies esim. nimittelee tai kiroilee mulle ja sen sanon hänelle aina selvä
Haukkumista, kiroilua ja mykkäkoulua ei tarvitse sietää. Ne eivät kuulu normaalin ihmisen pahan päivän/kauden toimintaan. Miehesi on ihan vaan kusipää eikä rakasta sinua. Rakastettua kohtaan ei toimita noin.
Vierailija kirjoitti:
"Olet oikeassa, ei ole tervettä käytöstä mutta älkää nyt alkako ketjussa syyttämään aloittajaa kuitenkaan siitä että kumppani ei ole terve. Jonkunhan näitäkin täytyy kouluttaa ja auttaa elämässä eteenpäin."
Parisuhteessa ei ole tarkoitus kouluttaa ketää. Parisuhteessa kukin voi kasvaa ihmisenä jos siihen kykenee mutta vain omien oivallusten kautta. Toisen muuttaminen ja kouluttaminen on tuhoon tuomittu asia ja vain syö sitä parisuhteen perussisältöä jonka pitäisi olla kahden tasavertaisen ihmisen vapaaehtoinen liitto jossa nimenomaan saa olla oma itsensä.
Ei kun sinä et vain ymmärrä, tästä syystä en puhu mutta olen niin kokenut että jos jollakin on samanlaisia haasteita elämässä niin on ainakin joku joka ymmärtää kaiken sen pahan myöskin elämässä kuten parisuhteissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuommoisen miehen kanssa?
Koska se on kuitenkin niiiiiiiiiiin ihana?
Älä vaan arvosta itseäsi vaan jää siihen suhteeseen.
Tätä minäkin kuulin jo suhteen alussa. Eipä olisi kahta lasta jos olisin ollut noin pikkumainen ja heikko nainen joka ei kestä yhtään mitään. Hävetkää nyt näitä juttujanne.
Toivottavasti lapsesi ei näe eikä kuule sairasta parisuhdettanne muuten heistä kasvaa yhtä kieroja.
Mutta tiedätkö, sehän tässä hienointa onkin. Onneksi pahimmat ajat miehellä ovat olleet jo ennen lasten syntymää ja olen aina huolehtinut lapsistani hyvin eikä heidän ole koskaan tarvinnut nähdä sellaisia pahoja tilanteita. Meillä on keskivertoa älykkäämmät lapset, molemmat erilaisia. :)
Hieno juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuommoisen miehen kanssa?
Koska se on kuitenkin niiiiiiiiiiin ihana?
Älä vaan arvosta itseäsi vaan jää siihen suhteeseen.
Tätä minäkin kuulin jo suhteen alussa. Eipä olisi kahta lasta jos olisin ollut noin pikkumainen ja heikko nainen joka ei kestä yhtään mitään. Hävetkää nyt näitä juttujanne.
Ei ole pikkumaista ja heikkoa olla olematta jonkun toisen pahan olon kaatopaikka.
Tuossa aikasemmin joku kirjoitti hienosti miten huonoja päiviä on ja tulee olemaan, mutta toisen haukkuminen ja alentaminen on jotain ihan muuta ja se ei ole tervettä.
Ei ole myöskään heikkoutta tai mitään huonoa se että kestää olla se kaatopaikka. Kun ei kestä mitään toisilta niin se vasta heikkoutta onkin. Kaiki
Ensimmäinen kerta kun kuulen ihmisestä joka on ylpeä siitä että on jäänyt luuserimiehen heittopussiksi.
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämmöistä ollakaan? Voiko oikeasti olla olemassa ihminen joka ajattelee että tuo on normaalia käytöstä parisuhteessa?
Mulle riittäisi yksi päivä tuollaista sekoilua.
Ap tykkää provota näitä parisuhdeprovojaan, toki tuollaista voi oikeastikin olla joillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuommoisen miehen kanssa?
Koska se on kuitenkin niiiiiiiiiiin ihana?
Älä vaan arvosta itseäsi vaan jää siihen suhteeseen.
Tätä minäkin kuulin jo suhteen alussa. Eipä olisi kahta lasta jos olisin ollut noin pikkumainen ja heikko nainen joka ei kestä yhtään mitään. Hävetkää nyt näitä juttujanne.
Ei ole pikkumaista ja heikkoa olla olematta jonkun toisen pahan olon kaatopaikka.
Tuossa aikasemmin joku kirjoitti hienosti miten huonoja päiviä on ja tulee olemaan, mutta toisen haukkuminen ja alentaminen on jotain ihan muuta ja se ei ole tervettä.
Ei ole myöskään heikkoutta tai mitään huonoa se että kestää olla se kaatopaikka. Kun ei kestä mitään toisilta niin se vasta heikkoutta onkin. Kaiki
Eli sinulle kelpaa kynnysmaton rooli, kunhan ei tarvitse yksin olla. Vuosia paskaa niskaan ja se on sitten "vahvuutta". Lapset saaneet aika mahtavan miehen ja parisuhteen mallin 😬
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuommoisen miehen kanssa?
Koska se on kuitenkin niiiiiiiiiiin ihana?
Älä vaan arvosta itseäsi vaan jää siihen suhteeseen.
Tätä minäkin kuulin jo suhteen alussa. Eipä olisi kahta lasta jos olisin ollut noin pikkumainen ja heikko nainen joka ei kestä yhtään mitään. Hävetkää nyt näitä juttujanne.
Ei ole pikkumaista ja heikkoa olla olematta jonkun toisen pahan olon kaatopaikka.
Tuossa aikasemmin joku kirjoitti hienosti miten huonoja päiviä on ja tulee olemaan, mutta toisen haukkuminen ja alentaminen on jotain ihan muuta ja se ei ole tervettä.
Ei ole myöskään heikkoutta tai mitään huonoa se että kestää olla se kaatopaikka. Kun ei kestä mit
Kerta se on ensimmäinenkin. Jatka vain haukkumistasi niin saatat itsekin huomata miten kivaa on kun hieman ravistellaan ja heitellään menemään.
Suhteessa noin 1,5-2 vuoden kohdalla tulee vaihe, jossa toisen näkee vihdoinkin ilman vaaleanpunaisia laseja. Silloin myös oman kokemukseni mukaan toinen yleensä lakkaa esittämästä ja näyttää ns. oikean karvansa.
Nimittely, huutaminen jne vaikuttavat olevan ap miehesi oikea ominaisuus. Ja yleensä se vain pahenee tuosta vuosien saatossa. Lopulta huomaat eläväsi henkisen väkivallan takia pelossa 24/7.
Teoriassa on mahdollista että hän muuttuisi. Mutta jos puhut hänelle vakavasti aiheesta eikä minkäänlaista muutosta näy lähiviikkoina, aika selvää on ettei hänellä ole motivaatiota muuttua eikä sitä tule tapahtumaan.
Herkkyyden kanssa tällä koko tilanteella ei iole mitään tekemistä.
Jos ei heti käyttäydy kuten sinä haluat niin en usko että kyseinen henkilö sopisi sinulle ikinä. Kannattaa vaihtaa parempaan.
Toivottavasti lapsesi ei näe eikä kuule sairasta parisuhdettanne muuten heistä kasvaa yhtä kieroja.