Olenko liian herkkä?

Ei ole normaalia kanssakäymistä parisuhteessa etkä ole liian herkkä. Ongelma on kumppanillasi, koska kukaan terve ihminen ei piikittele ja nimittele puolisoaan. Parisuhteen ei kuulu olla kaatopaikka pahalle ololle vaan ennemmin turvasatama, jossa molemmilla on hyvä olla ilman pelkoa lytätyksi ja mitätöidyksi tulemisesta. Kumppaniasi et valitettavasti voi muuttaa, jos hän ei itse näe sille tarvetta. Itsesi voit kuitenkin pelastaa ja suosittelen sinua miettimään vakavasti sitä, jaksatko tuollaista suhdetta enää kovin pitkään.

Yleisellä tasolla tuntuu aika kamalalta, että meillä elää edelleen niin vahvasti se ajatus, että parisuhteeseen kuuluu nälviminen ja pahan olon kaataminen toisen niskaan ja että vain "liian herkät" ihmiset pahoittavat mielensä siitä. En ihmettele, että täällä esiintyy niin paljon pahoinvointia parisuhteissa ja toisaalta haluttomuutta pariutua, kun nämä asenteet jylläävät vieläkin.

Ei ole normaalia. Ei tuolleen käyttäydy kukaan toista kohtaan josta oikeasti välittää.

Voiko tämmöistä ollakaan? Voiko oikeasti olla olemassa ihminen joka ajattelee että tuo on normaalia käytöstä parisuhteessa?

Mulle riittäisi yksi päivä tuollaista sekoilua.

Nimittely ja haukkuminen on aivan totaalisen väärin ja sellaista ei tarvitse kuunnella keneltäkään.

Et ole liian herkkä. Tuo ei ole normaalia kanssakäymistä. Hän ei todellakaan arvosta sinua niin kuin kunnon parisuhteessa pitää arvostaa ja välittää toisesta.

Et ole liian herkkä, mutta joku ongelma sinulla on kun olet tuollaisessa suhteessa. Aika kehittää terveitsetunto ja heittää tuollainen ukko mäelle.

Mun eksä oli alussa kanssa samanlainen eikä koskaan pyytänyt anteeksi. Vähätteli koko ajan, hän pyysi vielä kertomaan asioista ja vannoi ettei koskaan kohtele huonosti. Silti hän ärsyyntyi silmin nähden aina kun itkin ja alkoi haukkumaan itkupilliksi, herkkikseksi, marttyyriksi ja vaikka miksi. Mies oli sairaan ilkeä jo aluksi mutta vain paheni iän myötä. Sitten vähän väliä hän vain hoki että jätä minut jos ei kerran kiinnosta ja vältteli kaikkia jutteluyrityksiäni. Sitten jos päätin jättää hänet, hän uhriutui, alkoi ryypätä ja soitteli kännissä ja viestitteli, vaati minua hakemaan häntä kaikkialta ja oli aina aivan sekava mutta ei sanonut suoraan koskaan haluavansa minut takaisin vaan roikkui ja valitti elämää ja sitä kuinka häntä kohdellaan huonosti eikä kukaan ymmärrä. Ihan pimee äijä. On tänä päivänä hyvin pahasti sairastunut psyykkisesti ja niin sekava kaveri että kukaan ei jaksaisi varmasti häntä hetkeäkään. Skitsahtelee aivan pienestä, säksättää ja katoilee tarvittaessa. Aivan kamala ihminen joka ei kuuntele pienintäkään arvostelua ja valehtelee päin naamaa aivan pokkana eikå näytä edes häpeävän. Onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Et ole liian herkkä, mutta joku ongelma sinulla on kun olet tuollaisessa suhteessa. Aika kehittää terveitsetunto ja heittää tuollainen ukko mäelle.

Minulla ei ollut ongelmia moisen kanssa itseni suhteen vaan ihmettelin miehen käyttäytymistä. Eihän se ongelma nyt siinä herkässä ole. Haloo. En siis ole aloittaja.

Ap, miehesi kuulostaa ihan kamalalta!! 

Voit olla herkkä, mutta tämänhetkinen miehesi on ääliö.

Elä yksin, jos et löydä fiksua miestä - heitäkin on. 

Minusta suhteen kommunikaatiossa kannatata erottaa kaksi asiaa, ärsyyntyminen asioista ja toisen haukkuminen.

On täysin normaalia että väsyneenä ja stressaantuneena ihmistä voi harmittaa pienet asiat ja niistä voi puuskahtaa. Vaikkapa laittamattomista tiskeistä, sukista lattialla, tahroista pöydässä jne. Mutta on ihan eri asia suuttua hieman asioista kuin purkaa se toisen nälvimisenä, nimittelynä jne. Silloin loukataan toista ihmistä, ei asioita joista ollaan ärsyynnytty.

Kyllä meilläkin suhtessa joskus ärsyynnytään ja tuiskahdellaan mutta en muista että mieheni olisi kertaakaan tehnyt sen niin että olisi loukannut minua ihmisenä tai vähätellyt minua. Ja se on tosi tärkeää jotta se suhteen tunnepuoli pysyy kunnossa.

Olisi siis aika huolissani jos miehesi ärtymys kohdistuu sinuun ihmisenä. Se ei ole tervettä suhteen kannalta ja saattaa olla asia joka on miehelläsi luonteessä aika syvällä. Sitä voi siis olla hankala muuttaa varsinkin jos hän ei itse sitä oikeasti pidä ongelmana.

Taidatte olla teinejä tai 20 vee vielä

Vierailija kirjoitti:

Voiko tämmöistä ollakaan? Voiko oikeasti olla olemassa ihminen joka ajattelee että tuo on normaalia käytöstä parisuhteessa?

Mulle riittäisi yksi päivä tuollaista sekoilua.

Mun on vaikeaa ilmaista omia tarpeitani koska pelkään, että ne on toiselle rasite ja vaadin liikaa. Tää johtuu ihan lapsuudesta, jossa on kasvanut siihen että pitää olla kiltti ja näkymätön, mutta aistia ja myötäillä koko ajan muiden (vanhempien) tunteita. Vaikka tiedän että pärjään yksin ja olen ollut pitkään sinkkunakin aikuisuudessa, pohjimmiltaan mulla on parisuhteissa aina hylkäämisen pelko ja joudun miettimään, kumpuaako se mun omista traumoista sillä hetkellä vaiko siitä, että suhde oikeasti on vähän pielellään nyt. 

 

Kyllä mä ajattelen siis, että on ehdottomasti väärin kun mies esim. nimittelee tai kiroilee mulle ja sen sanon hänelle aina selvästi. Mutta mun on joskus vaikeaa hahmottaa, mikä on parisuhteeseen kuuluva normaali paha päivä tai huono kausi, ja mikä sitten taas sellaista, ettei sitä tarvitse sietää. Meidän suhteessa on paljon myös hyviä päiviä, joka myös tekee mulle hankalaksi tuosta vaan nostaa kytkintä. Mutta nyt viime aikoina, huonot päivät on alkaneet selvästi lisääntymään. 

 

Kiitos vastauksista, nyt pitää rientää töihin mutta palaan iltapäivästä lukemaan ja vastailemaan. 

Aloittajalle, ei minullakaan ollut itsetunto-ongelmia mutta siltikään ei tuntunut mukavalta pahan ihmisen paha kohtelu. Älä välitä näistä jotka väittävät että itsetunnossa on vikaa jos yrittää pärjätä vaikean ihmisen kanssa. Eivät itse kykenisi heikkoina samaan. Herkkyys on voimavara mutta muista että väkisin ei tarvitse jaksaa, mieltä on oikeus muuttaa. Se on tervettä itsearvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta suhteen kommunikaatiossa kannatata erottaa kaksi asiaa, ärsyyntyminen asioista ja toisen haukkuminen.

On täysin normaalia että väsyneenä ja stressaantuneena ihmistä voi harmittaa pienet asiat ja niistä voi puuskahtaa. Vaikkapa laittamattomista tiskeistä, sukista lattialla, tahroista pöydässä jne. Mutta on ihan eri asia suuttua hieman asioista kuin purkaa se toisen nälvimisenä, nimittelynä jne. Silloin loukataan toista ihmistä, ei asioita joista ollaan ärsyynnytty.

Kyllä meilläkin suhtessa joskus ärsyynnytään ja tuiskahdellaan mutta en muista että mieheni olisi kertaakaan tehnyt sen niin että olisi loukannut minua ihmisenä tai vähätellyt minua. Ja se on tosi tärkeää jotta se suhteen tunnepuoli pysyy kunnossa.

Olisi siis aika huolissani jos miehesi ärtymys kohdistuu sinuun ihmisenä. Se ei ole tervettä suhteen kannalta ja saattaa olla asia joka on miehelläsi luonteessä aika syvällä. Sitä voi siis olla hankala mu

Olet oikeassa, ei ole tervettä käytöstä mutta älkää nyt alkako ketjussa syyttämään aloittajaa kuitenkaan siitä että kumppani ei ole terve. Jonkunhan näitäkin täytyy kouluttaa ja auttaa elämässä eteenpäin.

Miksi olet tuommoisen miehen kanssa?

Koska se on kuitenkin niiiiiiiiiiin ihana?

Älä vaan arvosta itseäsi vaan jää siihen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tämmöistä ollakaan? Voiko oikeasti olla olemassa ihminen joka ajattelee että tuo on normaalia käytöstä parisuhteessa?

Mulle riittäisi yksi päivä tuollaista sekoilua.

Mun on vaikeaa ilmaista omia tarpeitani koska pelkään, että ne on toiselle rasite ja vaadin liikaa. Tää johtuu ihan lapsuudesta, jossa on kasvanut siihen että pitää olla kiltti ja näkymätön, mutta aistia ja myötäillä koko ajan muiden (vanhempien) tunteita. Vaikka tiedän että pärjään yksin ja olen ollut pitkään sinkkunakin aikuisuudessa, pohjimmiltaan mulla on parisuhteissa aina hylkäämisen pelko ja joudun miettimään, kumpuaako se mun omista traumoista sillä hetkellä vaiko siitä, että suhde oikeasti on vähän pielellään nyt. 

 

Kyllä mä ajattelen siis, että on ehdottomasti väärin kun mies esim. nimittelee tai kiroilee mulle ja sen sanon hänelle aina selvä

Kyllä sinä tiedät mikä on tervettä ja mikä ei mutta se ei ole ratkaisu, jos hän ei lopeta niin ei lopeta. Vaikutat tasapainoiselta ihmiseltä, muista että sinulla on oikeus jatkaa suhdetta ja tehdä sitä työtä tämän ihmisen kanssa niin kauan kuin itse haluat. Tsemppiä ja hyvää työpäivää kohtalotoverilta.

Miehenkin mielipiteenä voin sanoa, että ukkosi kuulostaa sietämättömältä.

Jos nuo sukupuoliroolit kääntäisi toisinperin ja kysyttäisiin sietäisinkö moista käytöstä naiselta, niin en missään nimessä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tuommoisen miehen kanssa?

Koska se on kuitenkin niiiiiiiiiiin ihana?

Älä vaan arvosta itseäsi vaan jää siihen suhteeseen.

Tätä minäkin kuulin jo suhteen alussa. Eipä olisi kahta lasta jos olisin ollut noin pikkumainen ja heikko nainen joka ei kestä yhtään mitään. Hävetkää nyt näitä juttujanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tuommoisen miehen kanssa?

Koska se on kuitenkin niiiiiiiiiiin ihana?

Älä vaan arvosta itseäsi vaan jää siihen suhteeseen.

Tätä minäkin kuulin jo suhteen alussa. Eipä olisi kahta lasta jos olisin ollut noin pikkumainen ja heikko nainen joka ei kestä yhtään mitään. Hävetkää nyt näitä juttujanne.

Ei ole pikkumaista ja heikkoa olla olematta jonkun toisen pahan olon kaatopaikka.

Tuossa aikasemmin joku kirjoitti hienosti miten huonoja päiviä on ja tulee olemaan, mutta toisen haukkuminen ja alentaminen on jotain ihan muuta ja se ei ole tervettä.