Kun pitäisi lähteä innolla elämänmuutokseen, enkä vaan yhtään halua!!!
Töissä yt-neuvottelut menossa ja työt voi loppua vuodenvaihteessa. Asutaan pienellä paikkakunnalla ja mahikset löytää uusi hyvä työ täältä on aika pienet. Mies lähtee opiskelemaan vuodenvaihteessa isompaan kaupunkiin, ja nyt olis tietysti tilaisuus muuttaa mukana, hommata vuokra-asunto ja mielenkiintoinen työpaikka sieltä. Omalla alallani kun ei juuri ikärasismia tunneta ja kiinnostavia paikkoja riittäisi.
Mutta ei heIevettiläinen, kun en halua. Haluan vaan mieluummin jäädä pieneen "mökkeröömme" pellon keskelle asumaan ja ottaa ihan mikä tahansa työ minkä vaan ikinä saa, kun vaan saa jäädä tänne koirien ja kissojen kanssa asumaan omaan rauhaan. Mieluummin sitten se etäsuhde miehen kanssakin opintojen ajan, kun vaan ei tarvitsisi lähteä täältä enää. Kuin jalat edellä.
Ollaan muutettu paljon, aikuisiällä menty töiden perässä ja asuttu 11 paikkakunnalla. Viimeiseen 5 vuoteenkin mahtuu kolme eri paikkakuntaa. Niin en vaan enää halua vaikka kuinka tuntuisi järkevältä. Hullua?
Kommentit (4)
Onhan tuossa ollut paljon muuttoja, en ihmettele ettei oikein nappaa.
Miesrä kyllä näkisi silti perjantaista maanantaihin plus etäviikot. Että ei se katoamassa ole. Ap
Voithan sinä testiksi jäädä siihen mökkeröön asumaan ja katsoa miltä tuntuu sekä onnistaako työn saanti vielä mökkerö kaupungista, ja jos mieli muuttuu niin muuta perässä jos kerta työn saanti ei ole ongelma. Monesti asiat vaan aistii heti että miellyttääkö vai ei ja itseään kannattaisi kuunnella.
Jos se mökkerö on tärkeämpi kuin mies, niin sitten on.