Kun pitäisi lähteä innolla elämänmuutokseen, enkä vaan yhtään halua!!!
Töissä yt-neuvottelut menossa ja työt voi loppua vuodenvaihteessa. Asutaan pienellä paikkakunnalla ja mahikset löytää uusi hyvä työ täältä on aika pienet. Mies lähtee opiskelemaan vuodenvaihteessa isompaan kaupunkiin, ja nyt olis tietysti tilaisuus muuttaa mukana, hommata vuokra-asunto ja mielenkiintoinen työpaikka sieltä. Omalla alallani kun ei juuri ikärasismia tunneta ja kiinnostavia paikkoja riittäisi.
Mutta ei heIevettiläinen, kun en halua. Haluan vaan mieluummin jäädä pieneen "mökkeröömme" pellon keskelle asumaan ja ottaa ihan mikä tahansa työ minkä vaan ikinä saa, kun vaan saa jäädä tänne koirien ja kissojen kanssa asumaan omaan rauhaan. Mieluummin sitten se etäsuhde miehen kanssakin opintojen ajan, kun vaan ei tarvitsisi lähteä täältä enää. Kuin jalat edellä.
Ollaan muutettu paljon, aikuisiällä menty töiden perässä ja asuttu 11 paikkakunnalla. Viimeiseen 5 vuoteenkin mahtuu kolme eri paikkakuntaa. Niin en vaan enää halua vaikka kuinka tuntuisi järkevältä. Hullua?
Kommentit (13)
Onhan tuossa ollut paljon muuttoja, en ihmettele ettei oikein nappaa.
Miesrä kyllä näkisi silti perjantaista maanantaihin plus etäviikot. Että ei se katoamassa ole. Ap
Voithan sinä testiksi jäädä siihen mökkeröön asumaan ja katsoa miltä tuntuu sekä onnistaako työn saanti vielä mökkerö kaupungista, ja jos mieli muuttuu niin muuta perässä jos kerta työn saanti ei ole ongelma. Monesti asiat vaan aistii heti että miellyttääkö vai ei ja itseään kannattaisi kuunnella.
Ymmärrettävä tunne, jos on noin paljon muuttanut. Mutta töissä täytyy käydä, ja sen mukaan eletään.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävä tunne, jos on noin paljon muuttanut. Mutta töissä täytyy käydä, ja sen mukaan eletään.
Joku raja siinäkin on kuinka paljon muuttaa töiden perässä. Sekin vähän ihmetyttää kun työttömiä on joka puolella suomea. Miksei niitä voi palkata kun asuvatkin valmiiksi siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävä tunne, jos on noin paljon muuttanut. Mutta töissä täytyy käydä, ja sen mukaan eletään.
Joku raja siinäkin on kuinka paljon muuttaa töiden perässä. Sekin vähän ihmetyttää kun työttömiä on joka puolella suomea. Miksei niitä voi palkata kun asuvatkin valmiiksi siellä?
Tämä. Aina hoetaan että täytyy olla valmis muuttamaan työn perässä. Montako kertaa elämässä? On siinä joku raja oltava että on elämisen arvoista elää.
Minä en muuttaisi. Jäisin sinne mökkiin koska se olisi rakas ja mieleinen paikka.
Mieti asiaa molemmilta kanteilta; uhraatko oman elämäsi ja lähdet vaikka se on vastenmielistä vai yritättekö järjestää niin että mies lähtee opiskelemaan ja elätte kaukosuhteessa.
Voi olla että suhde ei sitten kestä, mutta mieti kumpi on isompi murhe: elää onnettomana jossain missä ei ollenkaan haluaisi olla, vai elää paikassa joka on rakas ja jossa viihtyy vaikka sitten ilman sitä miestä.
Itselleni valinta olisi päivänselvä. En voisi ajatella loppuelämää paikassa joka inhottaa ja elämää joka ahdistaa. Mutta sinä valitset.
Älä muuta, jos ei huvita. Muistelet kaiholla sitä mökkeröä kaupunkiasunnossasi.
Miksi sun pitäisi lähteä innolla miehen mukaan?
Miksi et jatkaisi itsellesi sopivaa elämää?
En näe muutossa mitään järkeä
T.maalainen
Ei sun tarvitse. Päätä elämästäsi.
Jos se mökkerö on tärkeämpi kuin mies, niin sitten on.