Nuoriso ei enää kuuntele punkkia.

No kyllä siellä keikoilla näkyy edelleen teinityttöjä kovassa humalassa, niistähän ne neli-viisikymppiset setämiespunkkarit innostuu.

Nykyteinit kuuntelevat mautonta ja epätaiteellista autotune-paskaa.

Itse kuuntelen apulantaa.

Nuoriso ei kuuntele enää humppaa. Mihin tämä maailma joutuu?

Jos joku tekisi positiivista punkkia ja duurilla, kivat sanat, se olisi eri kuin se räminärääkyminen. Toisaalta konemusiikki on aina eri kuin manuaalisesti soitettu, äänitaajuudet.

Kollaa kestää ei ole punkkia 

Meinasin tulla sanomaan, että kyllä mä kuuntelen, kunnes tajusin kas en ookkaan enää nuori. N35

Vierailija kirjoitti:

No kyllä siellä keikoilla näkyy edelleen teinityttöjä kovassa humalassa, niistähän ne neli-viisikymppiset setämiespunkkarit innostuu.

Älä autotune ulilautajonne jauha paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuuntelen apulantaa.

Toni Wirtanen on jumala.

Kyllä kuuntelee, niillä on vaan omat uudemmat punk bändit

Punk ei ole minun musiikkityyliäni. Poikkeuksena sääntöön Klamydia, Pertti Kurikan Nimipäivät ja Green Dayn varhaistuotanto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuuntelen apulantaa.

Toni Wirtanen on jumala.

On kyllä jokseenkin teennäinen ja tekopyhä maailmanparantaja tätä nykyä. Uusi Timo Tolkki.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tekisi positiivista punkkia ja duurilla, kivat sanat, se olisi eri kuin se räminärääkyminen. Toisaalta konemusiikki on aina eri kuin manuaalisesti soitettu, äänitaajuudet.

Sähkökitara säröllä on ehkä yksi yliarvostetuimmista instrumenteista ihmiskunnan historiassa. Onneksi rock ja sen alalajit tulevat taantumaan marginaaliin tulevina vuosikymmeninä.

Vanhojen pierujen juttu koko punk nykyään.

"Punk-museo" vohoi nyt vit tu 😂

Tässä tapahtui 2000-luvun alussa sellainen klassinen kapitalismin kulttuurikaappaus, eli punk ja nimenomaan kapitalismia ja imperialismia, esim. Jenkkien sotapolitiikkaa vastustava punk oli tosi suosittua, mikä tietysti haittasi hirveästi kapitalistien valta-asemaa. Nuoret halusivat lukea taas filosofiaa ja politiikkaa, kirpparimuoti oli trendikästä jne. Noh, markkinamörköjen oli pakko keksiä siihen joku uusi musiikkigenre, jota voisi myydä nuorille ahdistuneille ihmisille, mutta joka olisi myös kapitalistien lompakoille hyväksi. Syntyi emomusiikki. Sen aiheina on itseinho ja toivottomuus, kapinan ja systeemin arvostelun sijaan. Sein lisäksi se oli tosi pinnallinen ja materialistinen tyylisuuntaus, jossa siis saatiin myytyä kaikenlaisia oheistuotteita bändivaatteista leffojen ja sarjojen fanituotteisiin, musta meikki ja mustat vaatteet oli koko jutun ydin, ja totta kai saatiin nuoret kääntymään itseään vastaan. Eli ne nuoret, jotka olisivat voineet kiinnostua punkista ja sitä kautta politiikasta, kiinnostuikin sitten emosta, joka kuulosti vähän samalta, mutta jonka lyriikat käsittelikin vaan masennusta ja parisuhdejuttuja.

Tämä on minun analyysini. Itse nimenomaan tykkäsin aina punkista ja se puhutteli jotain syvällisempää omassa mielessä, mutta monet kaverit tykkäsi emosta, eikä heitä voinut vähempää kiinnostaa mitkään filosofiakeskustelut tai maailmanpolitiikka. Tällä tavalla siis tosiaan pilattiin punkin suosio, ja nyt sitä kuuntelee enää lähinnä millenniaalit ja meitä vanhemmat. Toivon, että tämä nuoren sukupolven kiinnostus sitä 2000-luvun alkua kohtaan yhdistettynä taloudelliseen kaaokseen maailmassa voisi taas herätellä tämän unohdetun genren henkiin ja sitä kautta tuoda vähän tervettä aggressiota takaisin nuorisoon.

Ja varsinkin piffillä pesii NYKYÄÄN todellisia ääliöitä, jotka ovat täydellisesti itsereflektioon kykenemättömiä ja hyvin suvaitsemattomia. Ei se olisi teininä tarvinnut kuin pienen tönäisyn eri suuntaan ja sillä mielenlaadulla olisi helposti heilaamassa tuolla ihan yhtä hyvin. Ja punkin kanssa näillä latvalahoilla ei ole enää mitään tekemistä, ei ole koskaan ollutkaan.

Bonuksena kuvittelevat olevansa kunnon "hyviksiä", vaikka oikeasti ovat sellaisen irvikuvia.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tekisi positiivista punkkia ja duurilla, kivat sanat, se olisi eri kuin se räminärääkyminen. Toisaalta konemusiikki on aina eri kuin manuaalisesti soitettu, äänitaajuudet.

Eli jos punk ei olisi punkkia, vaan kapitalisteille soveltuvaa kivaa pikku diipadaapaa ilman mitään sisältöä. Menee sinne EDM-bileisiin kuuntelemaan kivoja pikku duurilauluja.

Pian kuunnellaan minareettien uiuntaa.

Voiko olla punkkia jossa on kansallissosialistinen aatemaailma tai nationalismia mukana?

On jotain hyvää punkkia mutta on siinä paljon ihan pashaa. Ramones on käsittääkseni punkkia. Pet semetary on hyvä biisi ja oli niillä muutama muukin hyvä biisi. Nuoriso voi puolestani kuunnella mitä haluaa. Minä kuuntelen raskasta rokkia.

Tänään kuuntelin taas savatage hall of the mountain king levyn kokonaan. Mammatkin voi tykätä biisistä price you pay.