Minkälainen olisi hyvä sosiaalityöntekijä?

Hyvä sosiaalityöntekijä on sellainen, joka tarjoaa käytännön apua ja haluaa auttaa, eikä ns. apu rajoitu täysin hyödyttämään saman toisteluun, turhan jauhamiseen ja pelkkään keskusteluun ilman mitään oikeaa apua mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sosiaalityöntekijä on sellainen, joka tarjoaa käytännön apua ja haluaa auttaa, eikä ns. apu rajoitu täysin hyödyttämään saman toisteluun, turhan jauhamiseen ja pelkkään keskusteluun ilman mitään oikeaa apua mihinkään. 

Millaista käytännön apua? 

Sellainen, joka kykenee tietyllä tavalla pitämään ammattiminänsä ja siviiliminänsä erillään. 

Sosiaalityössä kohdataan todella rankkoja ihmiskohtaloita ja läsnä on jatkuvasti tietty voimattomuuden tunne koska keinot auttaa on rajalliset. Monella menee yöunet ja lopulta mielenterveys koska kantaa työasioita päässään vapaa-ajallekin. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sosiaalityöntekijä on sellainen, joka tarjoaa käytännön apua ja haluaa auttaa, eikä ns. apu rajoitu täysin hyödyttämään saman toisteluun, turhan jauhamiseen ja pelkkään keskusteluun ilman mitään oikeaa apua mihinkään. 

Tiedostathan, että työntekijät tarjoavat sitä apua mitä käytännössä on mahdollista tarjota eli mitkä ovat resurssit tarjota mitäkin apua ja tukea. Työntekijät eivät voi tyhjästä repiä esimerkiksi tukipalveluja jos niitä ei ole.

Ei ihmiset vaan ymmärrä, että sosiaalityöntekijät eivät ole jakamassa omasta pussistaan kenellekään rahaa, vaan toimii se mukaan mitkä on hyvinvointialueen resurssit ja mitä laki minimissään määrää.

Itse olen sosiaalialalla opiskeleva, ja sen olen huomannut, että monilla luokkakavereilla on lapsuudesta ja nuoruudesta kokemusta perhetyöstä, lastensuojelusta jne. ja ovat kokeneet ikäviä asioita elämässään, ovat siitä selvittyään saaneet sitten kimmokkeen opiskella itsekin alaa jotta pääsisi töihin auttamaan muita jotka ovat ongelmissa.

Ja minä kyllä uskon, että sellaiset ihmiset joilla on omakohtaista kokokemusta, ovat hyviä sosiaalialalla, tietävät mitä se on, eivätkä lässytä turhia.

Mitä se turha lässytys on?

Eduksi on, jos ei ole täysin pumpulissa/pilvilinnoissa kasvanut, vaan on hieman nähnyt jo maailmaa ja elämää. Tällöin on helpompi huomata mihin asioihin on tarvis puuttua ja mihin ei.

Tää kuulostaa raa'alta, mutta hyvän sosiaalityöntekijän täytyy omaksua inhimilliset kasvot mutta myös tietynlaista robottimaista sisintä ja oman henkilökohtaisen minän laittamista syrjään. 

Työssä on useinkin PAKKO tehdä asiakkaan elämään vaikuttavia päätöksiä, joista jotkut ovat ikäviä ja aiheuttavat asiakkaassa voimakkaita, negatiivisia ja aggressiivisiakin reaktioita. Vaikka päätöksen perustelut esittää, niin ahdingossa oleva ihminen ei välttämättä kykene hahmottamaan asioita tai toimimaan rationaalisesti. 

Yksi hyvin yleinen tilanne on että asiakas ei kykene ylläpitämään kotiaan inhimillisessä kunnossa, lattia saattaa velloa ihmisten ja eläinten virtsasta ja ulosteista, pinnat kasvaa paksua hometta, kaikkialla roskaa ja mätänevää ruokaa. Asiakas ei silti välttämättä ymmärrä tai hyväksy sitä että hän ei voi pitää lastaan tällaisissa olosuhteissa. Hän saattaa raivota ja tehdä sosiaaliseen mediaan julkisia päivityksiä joissa haukkuu sosiaalityöntekijän nimellä siitä että vaaditaan "täysin kiiltäviä pintoja ja missään ei saisi olla pölyhiukkastakaan!" Eikä sos-tt voi puolustautua millään tavalla. Asiakkaan kanssa on pysyttävä asiallisena ja kohteliaana, selitettävä samat asiat moneen kertaan. 

Joudut hoitamaan myös sellaisten asiakkaiden asioita jotka mielestäsi ei ansaitsisi apua, jotka heittäytyvät näennäisesti tahallaan hankaliksi ja tekevät kaiken päinvastoin kuin heitä on kehotettu. 

Minulla esim on eräs sukulainen jolla nykymittapuulla on selvästi autismin kirjon piirteitä mutta hänen nuoruudessaan asiaa ei ymmärretty. Nyt hän on jo yli 60v ja koko elämänsä ollut syrjäytynyt sosiaalihuollon asiakas. Hänellä ei ole diagnoosia mutta hän on täysin kykenemätön hoitamaan omia asioitaan. Hänellä on voimakas tarve vastustaa jokaikistä pyyntöä, kehotusta, ohjetta ja käskyä. Kerran hänen sisaruksensa tuskaili, miten hänelle oli ihan mahdotonta saada vuokrasopimusta koska hän ei suostunut laittamaan siihen allekirjoitustaan. Vaikka hän halusi ja tarvitsi asunnon, niin sopimuspaperin edessä ollessa hän kirjoitti allekirjoituskohtaan ihan mitä tahansa muuta, kuin nimensä. Joulupukkia, Helsingin Sanomia, piirteli kikkeleitä jne... Hän ymmärsi allekirjoituksen tarkoituksen ja merkityksen, mutta ei kertakaikkiaan kyennyt tekemään sitä koska hänellä on pakonomainen tarve vastustaa jos joku ulkopuolinen yrittää pyytää/käskeä häntä tekemään jotain. 

Voin vain kuvitella, miten turhauttavaa ja raskasta tällaisen henkilön kanssa on toimia sosiaalityöntekijänä.