Oliko teillä eteisessä sellainen puhelinpöytä?

Ei ollut meillä sellaista, missä oli istuinosa. Ne oli hienoja. Meillä oli vaan ihan pikkulipasto, jonka laatikossa oli sitten puhelinluettelo.

Ei ollut eikä lankapuhelimessa lärpätetty tuntikausia, koska puhelut olivat kalliita. 

Ei ollut. Puhelin oli yöpöydällä vanhemmilla ja makasin siinä sängyllä ja juorusin tuntitolkulla.

Ei, meillä oli lankapuhelin seinässä sellaisessa kohdassa että jos siihen olisi laittanut lipaston tai tuolin tai sitten puhelinpöydän niin se olisi ollut pahasti vessanoven ja olkkarin oviakon esteenä. Mutta mummillani oli puhelinpöytä.

Joo ja muistan vieläkin meidän lankapuhelimen numeron. Me ei yleensä saatu soitella, kun harvoin tärkeissä asioissa. 

On edelleen. Lankapuhelin on paljon parempi kuin älykännykkä. Ei häiritse puhelin elämää.

Ei, se oli isän työhuoneen pöydällä. Teininä sain puhelimen omaan huoneeseen, mutta linja oli tietysti sama.

Meillä oli lankapuhelin vasta, kun ostimme mieheni kanssa asunto-osakkeen ja puhelinosakkeen. Lapsuudenkodistani piti mennä naapuriin soittamaan, jos oli jotain tärkeää asiaa. Puhuttiin säästeliäästi, ei tuntikausia. Puhelin oli tavallisen senkin päällä. 

Vierailija kirjoitti:

On edelleen. Lankapuhelin on paljon parempi kuin älykännykkä. Ei häiritse puhelin elämää.

Ei mun älypuhelin mun elämää häiritse millään tavalla. En ole addikti. 

Minä muistan, meillä oli sellainen, missä oli plyyssi-tyyny pehmusteena. Lähipuhelut eivät olleet kalliita, mutta kaukopuheluita ei saanut soittaa!

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Puhelin oli yöpöydällä vanhemmilla ja makasin siinä sängyllä ja juorusin tuntitolkulla.

Mun sisko joutui kuuraamaan vessaa monta viikkoa, kun oli juorunnut tolkuttoman ison puhelinlaskun. 

Meillä oli lapsuudenkodissani, tummaksi petsattua puuta ja istuinosa pehmustettu. Laatikossa säilytettiin puhelinluetteloita.

Meidän lankapuhelin oli olohuoneessa työpöydällä. Puhelinluettelo oli siinä vierellä ja pöytää tarvittiin muistiinpanojen tekemistä varten. 

Lapsuudessani meillä ei ollut ollenkaan puhelinta.  Sitten aikuisiässä oli puhelin, ja sen paikka oli telkkarin päällä.  Meillä oli vain kylmä eteinen, joten ei siellä voinut pitää puhelinta.

 Niitä on ollut kierrätyskeskuksissa viime vuosina. Tekisi mieli ostaa sellainen eteiseen ja tuolin ja pikkupöydän tilalle.

Meillä oli. Tosin soittaa ei juuri saanut. Puhelimeen vastattiin reippaalla äänellä: Lahtisilla Kirsi puhelimessa.

Oli tosiaan.

hops

Oli, juuri sellainen missä on istuinosa myös. Puhelin oli semmoinen yököttävän vihreä. Muistan minäkin vielä sen puhelinnumeron. Muistatteko, miten soitettiin puhelimella ettei pyöritetty numerokiekkoa?