Uusiin ihmisiin tutustumisen vaikeus
Onko se vaan tää Suomi, muuten väärä ympäristö vai miksi kaikki sosialisoiminen tuntuu niin vaikealta jollei ole jo jostain päiväkodista asti valmiina liuta kavereita? Ihmisten lähestyminen yhtään missään tuntuu arveluttavalta ja kun on yrittänyt tehdä tuttavuutta jossain missä sen olisi kuvitellut olevan mahdollista, se usein tyssää aika pian toisen osapuolen olessa välttelevä tai passiivinen. Välillä tulee sellaisia "oli tosi kiva jutella, mutta nytpä minä menen tästä ja jatkan omaa elämääni". Vastavuoroisesti kukaan ei lähesty missään satunnaista small talkkaavaa vanhusta lukuunottamatta.
Kommentit (3)
Muuta tänne itäsuomeen. Tänäänkin kolme eri tuntematonta juttukaveria kun kävin Joensuussa.
Luulen, että tuo on juuri tyypillistä suomalaisille. Small talk-kulttuuri on vierasta metsäläisille. Mutta kyllä täältä löytyy sosiaalisiakin ihmisiä. Itse jätän omaan arvoonsa hiljaiset hiihtäjät enkä anna sen vaikuttaa omaan sosiaalisuuteeni. Kannattaa olla sinnikäs, kyllä sinä vielä löydät keskustelutaitoisia ihmisiä!
Tuotahan se vähän on. Vieraita ihmisiä pidetään lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävänä, uhkana eikä mahdollisuutena. :') Kulttuurissamme varotaan myös äärimmäisen paljon ettei vaan _häiritä_ ketään juttelemalla. "Hullu vai humalassa" jos ei ole tuppisuu. Mutta kännissä sosiaalisuuskin on sallittua.