Olen työkyvyttömyyseläkkeellä,eronnut. Ystävät ovat töissä,itse istun tyhjässä pubissa aamukaljalla koska en kestä tyhjää asuntoa . En

Suuntaa eteenpäin. Laita paperille mitä elämältä toivot.

Vierailija kirjoitti:

Suuntaa eteenpäin. Laita paperille mitä elämältä toivot.

Rahaa, seksiä, unta ja päihteitä. Muuta en tarvitse.

Provo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on Ap monen unelma, joten ei pitäisi valittaa. Jos itse pystyisin heittämään hanskat tiskiin jo tänään, en miettisi hetkeäkään.

t: alle vuosi eläkkeeseen

Ai olla niin sairas, ettei pysty töihin? No, toiveesihan voi toteutua jo vaikka tänään, jos oikein hyvin käy.

 

Ei se niin yksinkertainen juttu ole. Tunnen monta todella onnellista työkyvyttömyyseläkkeellä olijaa. Heillä ei ole mitään paineita ja vastuita. On mukavaa tekemistä viikolla ja rahaa tulee tilille ja varmuus on, että sitä rahaa tulee ja riittää koko loppuelämän. Onnellisempia ne monet on kuin oravanpyörässä raatavat.

Syy joutua työkyvyttömyyseläkkeelle ei johdu onnesta vaan sairauksista, jotka rajoittaa joka päiväistä elämää. Nimikin sen jo kertoo: TYÖKYVYTTÖMYYS. Ja jotta pääsisi sairauden vuoksi eläkkeelle, toimintakyvyt on pitänyt alentua huomattavasti, tietäisit, jos ikinä olisit joutunut asian eteen täyttämään kaavakkeita ja hakemaan lausuntoja. Eikä kaikki eläkeläiset saa hamaan loppuun asti rahaa, osa tappelee määräaikaisilla eläkkeillä uutta tukea toimeentuloon tai pahimmillaan nostavat työttömyyspäivärahaa, jos eläkettä ei ole myönnetty syystä tai toisesta. Ja valtaosalla tavallisilla duunareilla eläkekertymät on niin pieniä ettei niistä kannata kateutta tuntea. Ihan naurettavaa myös väittää, etteikö työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla ole paineita tai vastuita. 

Olet työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta oletko kyvytön kaikkiin töihin?

Minulle on ihan yks ja sama onko eläkkeelle pääsyn selite ikä vai työkyvyttömyys. Ei vaan ole enää mitään motia töihin 40-v työn jälkeen. Nyt työtön.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää hakea elämään jotain sisältöä muualta kuin töistä. Muutakin kuin ehkä se baari ja olut. Katso vaikka joku uimahalli tai kuntosali. Ma, ke ja pe vaikka. Tai joku sellainen paikka, jossa on muita ihmisiä ja voi jutella. Pubikin siihen toki soveltuu, mutta suurin osa ihmisistä kaipaa sosiaalista elämää.

Täällä 60vuotias TK-eläkelläinen nivelongelmainen, itse käyn uimahallissa kun jonkun verran pystyn uimaan mutta ei se kaikkein tärkeintä olekkaan vaan siellä on kehkeytynyt mukava porukka jonka kanssa saunoessa puhellaan, katkaisee mukavasti tylsän päivän. Eläkelläisille on päiväsaikaan saatavilla edullisia kausikortteja niin ettei tule kalliiksikaan ja säästähän sitten vielä oman asunnon vesimaksuissa eikä tarvitse omaa saunaa lämmittää.

Joopa, aktiivisuutta eli rohkeutta keskustella.

 Elävässä elämässä olemme mukavampia kuin somessa.  Aika lailla samoissa lähtöasetelmissa ollaan, kyllä keskusteluyhteyttä AINA vähintään vähän löytyy.

Pääpointti onkin edes muutaman lauseenvaihto jonkun kanssa.  On virkistävää ajatella ja jopa muodostaa lauseita ihan itse ääneen.   Kasvokkain käyty keskustelu on yleensä kohteliasta verrattuna somen nimettömyyden heittoihin.

Pubissa saattaa joku olla liikaa kännissä ja silloin ei keskustelua synny, jos henkilö aggressiivinen tai vittuiluun taipuvainen. 

Vierailija kirjoitti:

Katso viereiseen pöytään, siellä istuu toinen kaltaisesi. Mene juttusille ja alkakaa kaveerata. Ainakin teillä on aikaa tehdä mitä haluatte.

En voi ystävystyä ihmisen kanssa joka huolii minut kaverikseen!

Vierailija kirjoitti:

Alkakaa lenkkeilemään, käykää kirjastossa lukemassa aamun lehdet, menkää vapaaehtoistyöhön, osallistukaan kansalaisopiston harrastuksiin... Varmasti löytyy muutakin tekemistä, joka piristää mieltä.

Voitte opiskella (esim. avoin yliopisto/etäopinnot), uimahallista lisää liikuntaa/sosiaalisuutta, muutenkin kaupungin liikuntapalvelut; löytyy ystäviä. Lemmikki. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Elämä on tosi ankeata, jos ainoa tapa viettää aikaa, on pubi. Tsemppiä!

Olen tkeläkeläinen ja ystävät töissä. Kuntosali, kävelylenkit, vapaaehtoistyö, kirjasto, lukeminen, kahvittelu ostarilla, kokkailu, leipominen, tv, siivous, järjestely yms. täyttää kummasti päivän. 

Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle 58-vuotiaana. Aloitin leipomisen ja uusien ruokien tekemisen ja opettelin neulomaan. Käyn päivittäin joko kävelemässä tai pyöräilemässä. Kuntoiluvälineet löytyvät kotoa. Kirjastossa pyörähdän kerran viikossa hakemassa luettavaa, samalla voi selata tuoreet lehdet.

Seuraavaksi opettelen ompelemaan ja tekemään akvarelleja. Myös huonekalujen entisöinti kiinnostaa siinä missä italian alkeiden kertaaminen ja lisää opettelu. Kevätlukukaudella alkaa kansalaisopistossa sopiva kielikurssi.

Välillä nivelkivut jaloissa ja sormissa rajoittavat tekemisiä. Silloin katselen esimerkiksi Yle Areenalta elokuvia ja sarjoja sekä luen.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää hakea elämään jotain sisältöä muualta kuin töistä. Muutakin kuin ehkä se baari ja olut. Katso vaikka joku uimahalli tai kuntosali. Ma, ke ja pe vaikka. Tai joku sellainen paikka, jossa on muita ihmisiä ja voi jutella. Pubikin siihen toki soveltuu, mutta suurin osa ihmisistä kaipaa sosiaalista elämää.

Ei uimahalleissa ole sosiaalista elämää. Siellä vain uidaan ja käydään saunassa. Suomalaiset tuppisuut eivät keskustele edes saunassa. No, joskus on kuulemma palavereita saunan lauteilla, kertoi mieheni. Näkee kuitenkin ihmisiä.

Oma syysi, kun tyydyt tuollaiseen elämään. Ihminen päättää itse elämänsä suunnan ja miten sen elää. Jos tulee vastoinkäymisiä, kuten sairaus, sitten fiksu ihminen tekee uuden suunnitelman ja kääntää tilanteen tavalla tai toisella edukseen. Heikot ja heikkolahjaiset tuhoutuu. Niin sen pitää mennä.

Olin myös tyyppi, joka istui aamukaljalla yksin. Se johti rahattomuuteen, häpeään, masennukseen. Päätin lopettaa ryyppäämisen  josta tuli pahat vieroitusoireet. Sain tklääkäriltä lähetteen psykiatrille. Se oli käänne. Nyt olin selvinpäin ja minulla oli selvä kuuntelija.Solmuja avautui, jotka olivat painaneet kauan. 

Olin kantanut turhaa syyllisyyttä vuosikaudet.

Sain unettomuuteen lääkkeen. Tein lyhyitä kävelylenkkejä. Kesti aikansa, ennenkuin uskaltauduin kahvilaan. Työkkäristä otin vastaan siivoustyön ulkona. Nyt virkistyin. Työ oli puistossa ja olin päivät ulkona. Ihan parasta.

Meitä oli kuntoutuksessa olevia ja kutsuimme itseämme luuseripoppooksi.

Myöhemmin menin atk kursseille, jaon ilmaisjakeluja, hoidin omaiseni asioita.

Aloin ulkoiluttamaan ihanaa naapurin koiraa. 

Olin uudestisyntynyt. Ja olen edelleen eteenpäin suuntautuva.

Olet työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta oletko myös työkyvytön? Voisitko mennä töihin taui tehdä vaikka vapaaehtoistyötä? Tekemätöntä työtähän tässä maailmassa kyllä piisaa.