Miksei teidän perheellä ole omaa mökkiä?

Lähisuvussa on monta mökkiä, joihin kutsuja tulee enemmän kuin jaksaa lähteä. En yksin tee mitään omalla mökillä, kun en jaksaisi huolehtia siitä tai mökkeillä niin paljon. 

Ei ole rahaa. Ainiin ei ole sitä perhettäkään. Yksin kuljen yksinäisyyteen.

En halua mitään työmaata vapaa-ajalle. 

Mökin omistaminen on kyllä Suomessa joku hurmos tai kansantauti, joukkopsykoosi? ;) Sitten kun sitä ei ole, niin jopa säälitään. :D Tai sitten se on vaan mun suku. ;)

Äitini jaksaa aina voivotella, että kun meidän lapset ei pääse koskaan mihinkään, kun meillä ei ole mökkiä. Aha, mökinkö se vaatii, että pääsee? Käytiin tänä kesänä Suomessa kahden viikon autoreissu. Asuttiin leirintäalueilla tai P&P majoituksissa. Ihania pieniä paikkoja. Pieniä kesäteattereita ja tapahtumia. Paikkakuntia joiden olemassa olosta en tienyt.

Oma lapsuus meni työleirillä äidin kanssa mökillä. Siellä tosiaan tehtiin työtä, ei mukavuuksia, kun se on ainoa oikea tapa mökkeillä. Tietenkin kaikki piti kasvattaa itse, kun maistuu paremmalta. Jaaha.

Broidikin on niin pahoillaan ja kettuilee meidän persaukisuudesta. Näin sen täytyy olla, kun ei ole mökkiä. No, ei olisi silläkään mutta nai jonkun mökkimogulin prinsessan ja hänellä nyt on hirsihuvila.  Ok.

Käydään myös ulkomailla kaksi kolme kertaa vuodessa .Mieluummin näin, kun tylsistyisin saman kannon nokassa. Siksi ei ole mökkiä, eikä tule.

Asun teinien kanssa isossa, uudessa kivitalossa, johon menevät mun rahat ja varsinkin aika. Rakastan puutarhan laittoa! Mutta milloin sinne mökille mentäisiin, kun urheiluharrastuksia, opiskelua ja ulkomaanmatkoja riittävästi täyttämään kalenteri ääriään myöten. En usko, että koskaan hankin mökkiä, ei kiinnosta. Olen enemmän citygirl.

Ei tarvita mökkiä koska ei olla luonnosta niin vieraantuneita, etteikö selvittäisi siellä ihan yksinkertaisessa telttamajoituksessa. Meille luonto on mukavuutta tärkeämpi, eikä haluta omistaa viipaletta pilalle rakennetusta rantaviivasta.

On yhteismökki, mutta se ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

En halua sitä työleiriä.

eikä kela sulle sellaista ostakkaan.

Kun lapset oli pieniä, mökki uimarantoineen olis ollut kiva, mutta maksettiin talon lainoja pois. Sitten lapset olikin aikuisia, eikä haluttu yhtä työleiriä lisää. Ja sähkö-, jäte- ja tiemaksuja sekä kiinteistöveroa. Meillä on vakio vuokramökki, jolla huolettomasti ollaan noin 2vk/ kesä pätkissä. Yli 10 vuotta on oltu, teinit ei koskaan halunneet mukaan. Ja vaikka paikka on todella hieno, nyt alkaa toisinaan tuntua sille, että ne männynlatvat on jo nähty ja haluaisi jotain muuta.

Miksi sitoa itseään jonkin omistamiseen?

Ei ole rahaa sen tason mökkiin joka kelpaisi ja mielummin hankkisin vaikka matkailuauton. Olen jo niin mukavuudenhaluinen ettei kiinnosta nämä sähköttömät ulkohuussimökit. 

mä ainakin vuokraan niin ei tartte  pitää huolta omasta ja ollaan joku 2 kertaa vuodessa mökillä niin omassa ei olis järkeä.

Myimme mökin pois. Se oli saarimökki, johon kuului hyvä (erittäin haluttu) tontti ja vesialue. Tontti oli saatu aikanaan ilmaiseksi, koska isoisäni isä työskenteli erään suuryrityksen palkkalistoilla. Kun hän jäi eläkkeelle, hän sai "läksiäislahjaksi" rantatontin Saimaalla.



Kun isoisäni isä kuoli, mökki jäi perikunnalle. Yksi perikunnan jäsenistä lunasti lopulta kaiken (mökki, tontti, vesialueet, kalastusoikeudet) itselleen. Tämä henkilö on ammatiltaan lääkäri, joten hänellä ei ole pulaa pikkurahasta. 



Minun isäni teki hyvät asuntokaupat 1990-luvun lama-aikaan. Ostimme uuden perheasunnon. Asunto on edelleen käytössä perheen vakituisena asuntona. Kyllä kannatti hankkiutua eroon saarimökistä (jatkuva työleiri) ja investoida rahat kaupunkiasuntoon. Asunnon arvo on noussut moninkertaiseksi. Ostohinta oli halpa, koska 1990-luvun lamakaudella moni perhe oli konkurssin partaalla ja joutui myymään kotinsa alihintaan. Me ostimme, kun muut myivät. 



Minun perheeni käytössä on nyt kesäasunto, joka on ollut suvun toisen haaran omistuksessa yli 70 vuotta. Emme tarvitse kahta kesäasuntoa. Saarimökin ympärille on ilmestynyt lisää asutusta (naapureiden mökkejä), joten mökkirauha on tavallaan "mennyt pilalle". Kesäasunto on kuivan maan talon ja suojelukohde, joten sinne ei tule täydennysrakentamista. Alue on kaavoitettu erittäin tiukasti ja siellä on rakennuskielto. 

Me ei haluta mökkiä. Asutaan omakotitalossa niin yhden talon ja pihan hoitaminen riittää. Lisäksi en todellakaan haluaisi istua missään paskahuussissa itikoiden syötävänä. Pitäisi olla kesämökki järven rannalla kaikilla mukavuuksilla. Sitä hintaa taas ei oltaisi edes valmiita maksamaan paikasta jossa vietetään pari viikkoa vuodessa. Rahaa siihen kyllä olisi.

Perheellä? Ei ole perhettä, niin ei vissiin sitten mökkiäkään.

Ilmeisesti yksinäiset eivät AP:n maailmassa voi mökkiä omistaa.

Olen laiska. Asun jo omakotitalossa, just ja just jaksan pakolliset siihen liittyvät hommat hoitaa. Myöskään puolisoani ei kiinnosta nikkarointi, kalastus, samoilu, marjastus jne mökkihommat. max. yksi viikko kesässä on ok mökillä, muuten ei kiinnosta.

Omat kriteerit täyttävä mökki maksaisi arviolta 200 000-250 000 euroa, ei meillä ole todellakaan tuollaisia rahoja. Tulisi myös ihan järjetön käyttökerran hinta sille 1-2 viikolle vuodessa, minkä viettäisimme mökillä. Lainanlyhennysten lisäksi kaikki pakolliset hoitokulut ja sähkö, ei ei ei. Mieluummin vuokraan viikon kesässä tai vierailen kutsuttuna sukulaisten mökillä pari päivää vuodessa.

Ei mulla olis rahaa mökkiin. Onneksi on suvun merenrantamökki saaristossa, saan käyttää mielinmäärin kun serkut ei halua. 

Köyhästä suvusta, ei ole totuttu mökkeilyyn, vaikka siihen nyt rahaa olisikin. 

Ap - vattuakos se sulle kuuluu...?

Ja ei, ei todellakaan kaikki välitä mökkeilystä!

Etkö keksi mitään fiksumpaa kirjoitettavaa...?

Vuokraan ihanaa mökkiä viikon verran joka kesä. Se riittää hyvin.

Siksi että on turha sijoittaa rahaa johonkin, jossa käy kerran vuodessa tai ei sitäkään.