Tulen hulluksi tämän tautipelon kanssa

Esim. neuvolapsykologin kanssa voisit jutella peloistasi, ja jos sinulla on vaan varaa, niin voisithan käydä vaikka yksityislääkärillä lääkärintarkastuksessa & näyttämässä " pattejasi" , niin saisit asiantuntijan kommentit terveydestäsi.



Uskoisin että tuollaiset pelot ovat sinänsä aika tavallisia tuossa elämäntilanteessa, pienen lapsen tuoreena äitinä.

Mulla vauva 7kk ja sitten alkoivat vihlovat pääkivut ja pelkäsin aivokasvainta ja pelkään, että kuolen tai mieheni kuolee tai vauva.



Sitten alkoivat rytmihäiriöt ja pelkään sydäriä!!



Sitten vetanenästä joka pv ja pelkään jotain verisuonikasvainta.



Ymmärrän sua niin hyvin! Haluan itsekin lopettaa pelkäämisen, koska se uuvuttaa ja on niin perseestä. Asun pienellä paikkakunnalla, enkä kehtaa mennä joka viikko uuden vaivan kanssa lääkäriin, ettei leimata luulosairaksi, vaikka sitä ehkä olenkin :(

myös kohtuuttomista peloista. Lääkärin kautta pääset psykologin tai mielentervhoitajan juttusille. Tuollaiset ajatukset on hyvin tavallisia pienen lapsen/vauvan äideillä. Niihin kannattaa hankkia apua. Voimia!

minulla noita syöpiä vaan enemmän. Mistä tahansa vaan vihloo niin syöpäähän se heti on. Myös muut läheiseni joutuvat kuuntelemaan syöpädiagnoosia. Raskasta on, tiedän! 2 lasta mulla, joiden puolesta pelkään myös sairaalloisesti lähestulkoon. Saavat kuitenkin elää ilman,

että huomaisivat sen...

TSEMPIT!! Voi tämän kanssa oppia elämäänkin...kai

Kyllästyin jatkuvaan pelkäämiseen ja menin terapiaan.

Paniikkihäiriö, hypokondria ja ahdistuneisuushäiriö aiheuttavat pelkoja.

Jatkuva pelkääminen on todella raskasta, suosittelen lämpimästi hakemaan apua:)!

Mies ei jaksa enää kuunnella mun syöpiä ja sydänhäiriöitä sun muita tauteja. Mäkin roikun netissä ja luen diagnooseja. Sydänkäyräkin multa otettiin, mutta sehän oli sitten normaali.



Toisaalta mietin paniikkihäiriötä, mutta ei se ihan sitäkään ole vaan luulosairaus...Johtuu varmasti elämäntilanteesta. Mutta ärsyttää, kun just kun joku vanha oire loppuu, niin uusi alkaa. Nyt alkoi ranteet kipeytyä ja pelkään luusyöpää tai luukatoa. Ei ole helppoa....

Meillä myös mies LOPEN KYLLÄSTYNYT mun juttuihin. Tämän lisäksi pelkään, että miehelle tapahtuu jotain aamuisin työmatkalla. Joka helvetin aamu soitan jollain verukkeella, että saan mielenrauhan, että hän on päässyt töihin. Ahdistavaa...

että mäkin pelkään kolaria, kun mies menee autolla töihin. Siis naurettava pelkoa, koska se vaan kuluttaa elämää kun pelkää tuntematonta.



Kun noi pahimat sydänoireet helpotti, niin pääsin vään niskan päälle. Veritulppapelkokin helpotti ja sitten syöpä i enää pelottanut, kun se ei tappaisi niin, että olisin yksin kotona ja vauva jäisi yksin taloon odottamaan, että joku löytäis mut. Eikä paljoa auta noi lähiaikoina äkisti kuolleet julkkikset ym.



Mutta kyllä tää tästä! Ihan " mukava" kuuulla, etten ole ainoa :)



p.s. ens vkolla tulee verikokeiden tulokset, kun tota kilpirauhasta tutkittiin

Mieskin aina sanoo, että MENE LÄÄKÄRIIN!! Mut tieto lisää tuskaa katsos:D

Kun kirjoittaa tänne näitä juttuja ja lukee näitä, niin totesin itseni just umpihulluksi:D Onneksi riittää vielä huumoriakin vähän...

Sen pitäisi auttaa, kun saa terveen paperit, siis fyysisesti terveen ;)



Mutta toivottavasti olosi paranee!

Käväisepä lääkärissä.

Touhu meni niin pahaksi, että aloin saada paniikkihäiriötä tms ja kelasin vain koko ajan noita sairauspelkoja. Kävin lääkärissä ja minut todettiin terveeksi (oli noloa!) ja juttelemassa psykologin kanssa muutamia kertoja. Meni sillä ohi ja jälkikäteen ajatellen kyse oli silloisesta stressaavasta elämäntilanteesta. Kanavoin siihen liittyviä ahdistuksia tautipelkoon. Olen muutenkin aina ollut aika huono tajuamaan omia tunnetilojani.