Miten vietit 90-luvun?

Vierailija kirjoitti:

Faijan kasseissa

Mulla sama homma, ei ollut helppoa.  Kokoajan sai pelätä minkä h#oran prseeseen joutuu.

työtön, työtön, työtön, töissä, työtön, töissä, työtön, töissätöissätöissä (en missään myymälöissä :) )

Opiskellen ja bilettäen kaverien kanssa. Oli mahtavaa aikaa, lämmöllä muistelen nuoruutta ja 90-lukua.

Töissä ja kotona enimmäkseen. 26v. tapasin mieheni.

Töitä tehden ja juhlien joka viikonloppu, joskus myös keskiviikkoisin.

Vierailija kirjoitti:

Tietojen ongintaa. Samaa sarjaa kuin mitä koulua kävit ja koska? -kyselyt. 

Mitä tästä saa kukaan irti? Eihän tässä ole kerrottu koulujen tai työpaikkojen nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faijan kasseissa

Mulla sama homma, ei ollut helppoa.  Kokoajan sai pelätä minkä h#oran prseeseen joutuu.

Id#ari. Ei siittiöitä yksin tuu ihmistä.Kyl siihen se munasolukin tarvitaan.

Opiskellen. Ala-aste loppuun eka. Sit yläasteelle, jonka jälkeen ammattikouluun, monta eri tutkintoa. 

Vierailija kirjoitti:

Perheen, sukulaisten, vanhempien ystävien ja niiden lasten, naapurinlasten ym. kanssa. Elin vauva-ajan, taaperon elämää, leikki-iän ja kerkesin aloittaa myös koulun 90-luvun puolella, kunnes ekaluokan puolivälissä vaihtui 2000-luvuksi. 

Miksi kirjoitit tämän?

Pienten lasten äitinä, vähän aikaa oikeissa töissä ja sitten freelancerina alalla josta tuli omani. Helsingissä asuttiin ja asutaan edelleen. Lama ei koskettanut meitä.

Töissä Finnairilla arkipäivät. Viikonloppuisin Helsingin yöelämässä. 

 

Elämä oli oikein mukavaa ysärillä. Siitä kaikesta jo kolme vuosikymmentä. Suomi oli hyvä maa elää. Vähemmän neuroottinen kuin tämä nykypäivän Suomi. 

Yläaste, lukio, yliopisto. Siinä se vuosikymmen vierähtikin.

Lukiossa ja yliopistossa. Ihan ysärin lopussa olin jo töissä. Nuoruusaikaa.

Yläaste, lukio, ammattikoulu, yliopisto, muutto toiselle paikkakunnalle, kavereiden kanssa ryyppäämistä, avoliitto. Mahtuihan niihin vuosiin sitä sun tätä. Ysäri oli monille raskasta aikaa, mutta mulle se oli hyvää aikaa varmaankin lähinnä siksi, että osui noihin nuoruusvuosiin, jolloin ei vielä murehtinut ainakaan kovin tosissaan oikein mistään. Järkeä ja realismia tuli päähän vasta myöhemmin.

Tein töitä niska limassa. Mutta en Limassa vaan Suomessa.

Muun muassa peruskoulussa, ammatillissa opinnoissa, autokoulussa, työttömänä, töissä, ja armeijassa.

Pääasiassa opiskellen. Olin 9. luokalla vuosikymmenen vaihtuessa. Sitten 3 vuotta lukiota, vuosi armeijassa, ja 6 vuotta yliopistossa. Sitten oltiinkin jo 2000-luvulla. Olihan se merkittävä vuosikymmen, ensikännit, seurustelun aloitus, poikuuden menetys, omilleen muutto, avoliitto ja sen päättyminen yms. 

Opiskellessa, sitten perään armeja. Sen jälkeen kesä ja syksy  työttömänä. Kesä oli kuuma enkä kaivannutkaan töihin. Samana kesänä tapasin nykyisen vaimoni. Sain töitä ja muutimme tyttöystävän kanssa yhteen. Ensimmäinen lapsi syntyi. Musa oli parasta. Taisi olla paras vuosikymmen, vaikka rahaa ei liiemmälti ollut. 

Hiekkalaatikolla ja päiväkodissa

Surkeinta aikaa elämässäni. Huonoa musiikkia, rumia juppivaatteita, yliopistolla tehokkuusajattelua ja töihin etsittiin "hyviä tyyppejä". Lompakossa piilottelin työvoimatoimiston korttia ja väsäsin apuraha-anomuksia. En kaipaa noita aikoja.