Muita, joilla ei ole hoikkana juurikaan nälkä ja mielitekoja, mutta ylipainoisena on? Siis ihan erilainen kylläisyysjuttu

Mietin, että tämä oivallus saanee minut lopultakin hankkiutumaan eroon noista muutamista kiloista. Kun tiedän, että mielitekojen vastustaminen on vain ohimenevä vaihe; rasvakudoksen vähetessä ne vähenee ja palaan siihen ihanaan tilaan, missä ruoka-aikana oli nälkä ja kun söi, ei ollut. 

Aikaisemmin en ole tätä tajunnut, koska olin UNOHTANUT, että eihän minulla ollut hoikkana mitään tällaista kuin nykyään. Söin ruoka-aikaan, enemmän jos ruoka oli hyvää, jos se oli huonompaa niin sen verran että isompi nälkä lähti ja kaikki oli ihan okei. 

Minulla on niin vähän ylipainoa, että terveydenkään takia ei ole ollut hirveää motivaatiota puuttua asiaan (lääkäritkään ei ikinä sano mitään). Mutta nyt kun tajusin, että voin saada takaisin tuon NORMAALIN nälkä-kylläisyys -hommelin tämän kummallisen "ei ole nälkä mutta mieliteko" -haaleuden tilalle. 

Arvatkaa, onko motia. Totta hemmetissä. 

AP 

Olen aina ollut hoikka ja välillä mulla on herkkä nälkä ja välillä ei. Mutta ei siis kokemusta ylipainoisuudesta. Mun herkkä nälkä aktivoituu kyllä tietynlaisissa tilanteissa. Kk-kierron mukaan jonkin verran ja sitten silloin jos oon käyttänyt uniongelmiin mirtatsapiinia! Jotkut lääkkeet voimistavat syömishalua eli näläntunnetta. Ovat tosi petollisia siten.

Tottakai on nälkä jos on lihava

Mieti jos olet 20 kg ylipainoinen

Okei no otappa oikein iso reppu, ja toinenkin. Laita toinen selkään ja toinen mahan puolelle. Laitapa nyt niihin yhteensä 20 litran maitotölkkiä ja pidä niitä koko päivä, myös töissä, kaikkialla.

Eikö tuu nälkä? Niinpä

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on nälkä jos on lihava

 

Mieti jos olet 20 kg ylipainoinen

 

Okei no otappa oikein iso reppu, ja toinenkin. Laita toinen selkään ja toinen mahan puolelle. Laitapa nyt niihin yhteensä 20 litran maitotölkkiä ja pidä niitä koko päivä, myös töissä, kaikkialla.

 

Eikö tuu nälkä? Niinpä

Tuntuuko painavalta kantaa esim. 4 tölkkiä kaupasta. Niiiinpä.

Joo, joillain ihmisillä on sellainen häiriö, että ei tunne kylläisyyden tunnetta, se tieto ei kulje aivojen ja ruuansulatussysteemien välillä oikein.

Mutta mieliteot on sitten eri asia. Esim. raskaana olevilla on perinteisesti ollut mielitekoja, ja se yleensä johtuu eri aineiden puutostiloista, ja lapsi kun ottaa omansa kasvaessaan äidin elimistö huutaa tiettyjä aineita, ja saa naisen syömään vaikka kukkamultaa tai jotain kalkkia seinistä.

Minä olen ollut raudanpuutteinen koko ikäni, koska äitini oli aneeminen kun odotti minua. Äitini on kertonut että hän veti pötkön maksamakkaraa, oli siihen mieliteko.

Ja kyllä mullakin tulee joskus mieliteko juuri maksaruokiin. Mutta, mulla on koko ikäni ollut ylipäätään erilaisia mielitekoja eri aikoina, aina tulee kausia kun tekee mieli jotain tiettyä, ja sitä pitää saada joka päivä, ja sitten ykskaks joku kaunis päivä siitä on tavallaan syönyt itsensä yli, ja se ei enää maistukaan hyvältä, ja mieliteko sammuu. Esim. joskus aikoinaan ysärillä tuli se Magnum valkosuklaajäätelöpuikko, ai että se oli helvetin hyvää, se maistui niin taivaalliselta, sitten ykskaks ei enää maistunutkaan. Olen aina joskus muutaman vuoden välein kokeillut syödä sellaisen että onko hyvää, niin eipä oikein. Jotkut mieliteot tulee uudestaankin, joskus on joku tietty näkkileipä, riisifrutti tai tietty suklaa, tai joku tietty yhdistelmä esim. nyhtöpossu ja coleslaw.

Keskittykää johonkin muuhun ku ruokaan ja omaan painoon, niin on kivempi elää ja toimia. Kirjastoon? Elokuvia? 

Sama juttu. Liikunta vähentää ruokahalua, liika paastoaminen sotkee nälkäsysteemin.

Ja paikoillaan ollessani syön helposti ajan kuluksi. Tekeminen vie huomion muihin asioihin. 

Annoskokoni ovat aina olleet suuret, jo lapsesta asti. Arvelen tässä olevan taustalla se, että perheessäni lapsia pidettiin nälässä. Isäni oli alkoholisti ja äiti kärsi mielenterveysongelmista. Vanhemmat käyttivät kaikki saamansa rahat itseensä lasten kärsiessä puutteesta. Isä joi ja äiti söi. Muistan usein heränneeni ruoan tuoksuun yöllä ja nähneeni äidin syömässä kokonaisia aterioita laitettuaan lapset sänkyyn ilman, että olisimme saaneet kunnollista päivällistä saati iltapalaa. Kouluruoan lisäksi koko päivän ruoka saattoi olla aamulla kaurapuuro ilman mitään lisukkeita ja illalla pari palaa ranskanleipää pelkän margariinin kanssa. Koska ruokaa ei aina saanut, minulle kehittyi taipumus ahmia silloin, kun ruokaa oli tarjolla. 

Aikuisiällä, asuessani omillani, painoni alkoi nousta niin, että lopulta minulla oli 30 kiloa ylipainoa. Olin totta kai vuosien varrella kokeillut kaikenlaisia dieettejä ja tehnyt elämäntaparemontteja, mutta ne eivät tuottaneet tulosta. Suositusten mukainen syöminen vaati jatkuvaa itsehillintää ja huomasin ajattelevani ruokaa koko ajan. En tuntenut oloani kylläiseksi syötyäni suositusten mukaisia annoksia, vaan minulla oli koko ajan nälkä. Ajatusten pyöriminen ruoan ympärillä ei myöskään tehnyt hyvää mielenterveydelleni. Tarkennan vielä, että harrastan liikuntaa enkä ole erityisesti roskaruoan tai herkkujen perään. Kiloni tulivat aivan tavallista, jopa terveellisestä päästä olevaa kotiruokaa syömällä. Minulla ei myöskään ole mitään elämänhallinnan ongelmia, vaan sekä työni, kotini, ihmissuhteeni että talouteni ovat moitteettomalla mallilla. 

Lopulta otin yhteyttä työterveyteen, ja lääkäri suositteli minulle lihavuuslääkettä. Olen nyt syönyt lääkettä neljä kuukautta, ja paino on lähtenyt putoamaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni en tunne jatkuvaa nälkää ja tulen normaalista ruoka-annoksesta kylläiseksi. Mietin, että tältä varmasti tuntuu kaikista niistä, joiden mielestä painonhallinta on helppoa ja jotka ajattelevat, että itsekurin ja elämänhallinnan on oltava täysin retuperällä, jos ei onnistu laihtumaan. Nyt jälkikäteen on helppo ymmärtää, että minulla on nälkää ja kylläisyyttä säätelevä hormonitoiminta vioittunut jo lapsena. Onneksi nykyään on saatavilla lääkkeitä, joilla tilanne voidaan korjata. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Liikunta vähentää ruokahalua, liika paastoaminen sotkee nälkäsysteemin.

Ja paikoillaan ollessani syön helposti ajan kuluksi. Tekeminen vie huomion muihin asioihin. 

Toi liikuntajuttu on minulla sama. Varsinkin kova liikunta. Tai ei se oikeaan ruokaan kohdistuvaa ruokahalua vie, mutta herkkujen mielitekoa. 

Yksi fiksu tyyppi selitti minulle kerran, että se johtuu siitä voimakkaasta mielihyvästä, minkä ihminen saa liikunnasta. Jos se jää tulematta, haetaan sitä sitten herkuista -turhaan. 

Mutta olen niin onnellinen tästä oivalluksestani, että rasvakudos toimii jonkun kriittisen pisteen jälkeen "väärin". Ja on niin ihanaa tietää, että olen luultavasti vain muutaman hassun rasvakilon päässä siitä ihanasta tilanteesta, missä ruoka on vain ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Annoskokoni ovat aina olleet suuret, jo lapsesta asti. Arvelen tässä olevan taustalla se, että perheessäni lapsia pidettiin nälässä. Isäni oli alkoholisti ja äiti kärsi mielenterveysongelmista. Vanhemmat käyttivät kaikki saamansa rahat itseensä lasten kärsiessä puutteesta. Isä joi ja äiti söi. Muistan usein heränneeni ruoan tuoksuun yöllä ja nähneeni äidin syömässä kokonaisia aterioita laitettuaan lapset sänkyyn ilman, että olisimme saaneet kunnollista päivällistä saati iltapalaa. Kouluruoan lisäksi koko päivän ruoka saattoi olla aamulla kaurapuuro ilman mitään lisukkeita ja illalla pari palaa ranskanleipää pelkän margariinin kanssa. Koska ruokaa ei aina saanut, minulle kehittyi taipumus ahmia silloin, kun ruokaa oli tarjolla. 

Aikuisiällä, asuessani omillani, painoni alkoi nousta niin, että lopulta minulla oli 30 kiloa ylipainoa. Olin totta kai vuosien varrella kokeillut kaikenlaisia dieettejä ja tehnyt elämäntaparemonttej

Hienoa, että lääke toimii sinulla. Ja on varmasti mahdollista, että kun pääset normaalipainoon, hormonitoimintasikin korjaantuu. 

Vierailija kirjoitti:

Annoskokoni ovat aina olleet suuret, jo lapsesta asti. Arvelen tässä olevan taustalla se, että perheessäni lapsia pidettiin nälässä. Isäni oli alkoholisti ja äiti kärsi mielenterveysongelmista. Vanhemmat käyttivät kaikki saamansa rahat itseensä lasten kärsiessä puutteesta. Isä joi ja äiti söi. Muistan usein heränneeni ruoan tuoksuun yöllä ja nähneeni äidin syömässä kokonaisia aterioita laitettuaan lapset sänkyyn ilman, että olisimme saaneet kunnollista päivällistä saati iltapalaa. Kouluruoan lisäksi koko päivän ruoka saattoi olla aamulla kaurapuuro ilman mitään lisukkeita ja illalla pari palaa ranskanleipää pelkän margariinin kanssa. Koska ruokaa ei aina saanut, minulle kehittyi taipumus ahmia silloin, kun ruokaa oli tarjolla. 

Aikuisiällä, asuessani omillani, painoni alkoi nousta niin, että lopulta minulla oli 30 kiloa ylipainoa. Olin totta kai vuosien varrella kokeillut kaikenlaisia dieettejä ja tehnyt elämäntaparemonttej

Kannattaa harkita myös asioiden työstämistä yläpäässä siis terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoskokoni ovat aina olleet suuret, jo lapsesta asti. Arvelen tässä olevan taustalla se, että perheessäni lapsia pidettiin nälässä. Isäni oli alkoholisti ja äiti kärsi mielenterveysongelmista. Vanhemmat käyttivät kaikki saamansa rahat itseensä lasten kärsiessä puutteesta. Isä joi ja äiti söi. Muistan usein heränneeni ruoan tuoksuun yöllä ja nähneeni äidin syömässä kokonaisia aterioita laitettuaan lapset sänkyyn ilman, että olisimme saaneet kunnollista päivällistä saati iltapalaa. Kouluruoan lisäksi koko päivän ruoka saattoi olla aamulla kaurapuuro ilman mitään lisukkeita ja illalla pari palaa ranskanleipää pelkän margariinin kanssa. Koska ruokaa ei aina saanut, minulle kehittyi taipumus ahmia silloin, kun ruokaa oli tarjolla. 

Aikuisiällä, asuessani omillani, painoni alkoi nousta niin, että lopulta minulla oli 30 kiloa ylipainoa. Olin totta kai vuosien varrella kokeillut kai

Toivotaan näin. Lääke tulee aika kalliiksi, 120 euroa kuussa. Maksan sen siis itse, koska minulla ei ole mitään sairauksia, joiden vuoksi lääkkeestä saisi korvauksen. Pelkän ylipainon hoitoon lääkettä ei korvata. Ei olisi tosin katastrofi sekään, että joutuisin käyttämään lääkettä loppuikäni. Taloudellinen tilanteeni on hyvä, ja lääkkeen hinta varmasti laskee ajan myötä, kun kehitetään kilpailevia tuotteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoskokoni ovat aina olleet suuret, jo lapsesta asti. Arvelen tässä olevan taustalla se, että perheessäni lapsia pidettiin nälässä. Isäni oli alkoholisti ja äiti kärsi mielenterveysongelmista. Vanhemmat käyttivät kaikki saamansa rahat itseensä lasten kärsiessä puutteesta. Isä joi ja äiti söi. Muistan usein heränneeni ruoan tuoksuun yöllä ja nähneeni äidin syömässä kokonaisia aterioita laitettuaan lapset sänkyyn ilman, että olisimme saaneet kunnollista päivällistä saati iltapalaa. Kouluruoan lisäksi koko päivän ruoka saattoi olla aamulla kaurapuuro ilman mitään lisukkeita ja illalla pari palaa ranskanleipää pelkän margariinin kanssa. Koska ruokaa ei aina saanut, minulle kehittyi taipumus ahmia silloin, kun ruokaa oli tarjolla. 

Aikuisiällä, asuessani omillani, painoni alkoi nousta niin, että lopulta minulla oli 30 kiloa ylipainoa. Olin totta kai vuosien varrella kokeillut kai

Minulla ei ole sellaisia mielenterveyden ongelmia, että saisin lähetteen psykoterapiaan. Joutuisin maksamaan sen itse. Olen myös täysin toimintakykyinen, eikä minulla ole masennusta tai muita mielenterveyden ongelmia, jotka haittaisivat elämänlaatuani traumaattisesta lapsuudesta huolimatta. Miksi siis hakeutuisin kalliiseen ja henkisiä voimavaroja kuluttavaan terapiaan, jonka tuloksista, siis siitä, että laihtuisin terapian avulla, ei ole takeita? "Mene terapiaan" on vakiolausahdus, jota heitetään ajattelematta, että terapiaan ei tuosta noin vain mennä, se ei ole mikään ihmeparannus eikä se aina ole edes hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoskokoni ovat aina olleet suuret, jo lapsesta asti. Arvelen tässä olevan taustalla se, että perheessäni lapsia pidettiin nälässä. Isäni oli alkoholisti ja äiti kärsi mielenterveysongelmista. Vanhemmat käyttivät kaikki saamansa rahat itseensä lasten kärsiessä puutteesta. Isä joi ja äiti söi. Muistan usein heränneeni ruoan tuoksuun yöllä ja nähneeni äidin syömässä kokonaisia aterioita laitettuaan lapset sänkyyn ilman, että olisimme saaneet kunnollista päivällistä saati iltapalaa. Kouluruoan lisäksi koko päivän ruoka saattoi olla aamulla kaurapuuro ilman mitään lisukkeita ja illalla pari palaa ranskanleipää pelkän margariinin kanssa. Koska ruokaa ei aina saanut, minulle kehittyi taipumus ahmia silloin, kun ruokaa oli tarjolla. 

Aikuisiällä, asuessani omillani, painoni alkoi nousta niin, että lopulta minulla oli 30 kiloa ylip

Mulla vastaava lääke on tablettimuodossa, kirjoitettu puolitettavaksi sic-merkinnällä ihan kustannussyistä. Näin 30 kpl 14 mg tabletteja riittää mulla 2 kuukauteen, ei keloja täälläkään. Hyvä vaste, ei tarvitse nostaa annosta seiskasta. Kysy lääkäriltäsi tätä vaihtoehtoa...Puolentoista vuoden käytön jälkeen mulla on enää 6 kg ylipainoa, aloittaessa sitä oli 30. Ei hassummin vaihtari-ikäiselle kilpirauhaspotilaalle.

Mun systeemit ovat menneet rikki lapsena ja nuorena tuutattujen massiivisten kortisonikuurien myötä. Niissähän on sivuvaikutuksena raateleva nälkä > jojottelu > ongelma pahenee. Onneksi nykyään osataan hoitaa. Itsekurista jauhavien kanssa en jaksa keskustella.