Mikä siinä on että jotkut vanhemmat kieltävät lapsen sairastumisen?

Missä yhteydessä? Mun lapsilla vuotaa nenät 11kk vuodessa ilman että ovat kipeitä ja etenkin päiväkotiaikoina olivat väsyneitäkin usein, kun uni tuli vasta puolenyön aikaan. Ei ne silti kipeitä olleet.

Jonkun pitää puhua sitten vanhemman kanssa vaikka äidin. Ja että pitää oikeasti katsoa ja parannella. Nuha ei poistu itsestään tai jos krooninen nuha. Osa opettajista oli ennen myös sellaisia, kytättiin oliko joku kipeä vai ei. 

Ja jos lapsi sairastuu niin saa olla sairaana max 2 päivää, ja sitten se on terve vaikka olisi aivan yhtä räkäinen ja väsynyt? Onko tämä joku lapsuuden trauma että ei ole saanut itse sairastaa?

Pyskologikaverini sanoi, ettei jotkut kestä sitä, että oma lapsi ei olekaan täydellinen. Tämä keskustelu käytiin lukivaikeksista, migreeneistä yms,, ei perusflunssasta.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos lapsi sairastuu niin saa olla sairaana max 2 päivää, ja sitten se on terve vaikka olisi aivan yhtä räkäinen ja väsynyt? Onko tämä joku lapsuuden trauma että ei ole saanut itse sairastaa?

Liittyisikö siihen, että vanhemmat eivät koe voivansa olla töistä pois, eikä sairasta lasta saa viedä päiväkotiin. Joten pitää sitten sanoa, että lapsi on terve. 

Monilla työpaikoilla on hankalaa saada vapaata, kun lapsi on sairas. Paria päivää pitempi sairasloma aiheuttaa monenlaista ongelmaa.

Ja nyt on pakko sanoa: mulla on työkaveri, joka KOKO AJAN jaksaa jauhaa siitä, miten perheelliset työntekijät saavat sitä ja tätä ja heitä (muka) suositaan lomissa ym. Hän itse lähtee töistä käytännössä aina etuajassa koiransa takia. Tätä on jatkunut vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Monilla työpaikoilla on hankalaa saada vapaata, kun lapsi on sairas. Paria päivää pitempi sairasloma aiheuttaa monenlaista ongelmaa.

Ja nyt on pakko sanoa: mulla on työkaveri, joka KOKO AJAN jaksaa jauhaa siitä, miten perheelliset työntekijät saavat sitä ja tätä ja heitä (muka) suositaan lomissa ym. Hän itse lähtee töistä käytännössä aina etuajassa koiransa takia. Tätä on jatkunut vuosia. 

Nämä vinkuu aina ihan normaaleista asioista. Esimerkiksi pyytävät heinäkuun vapaaksi joka ainoa vuosi ja kun eivät sitä joka vuosi saa, niin alkaa ulina perheellisten suosimisesta.

Samoin tuo töistä poistuminen: hänelle se on liukuma, muille suosimista. Meillä on myös tällainen kitisijä. Ei se tajua että ne perheelliset on tulleet töihin jo klo 7. Siksi voivat lähteä 15 tai joskus aiemmin. Jos hän itse lompsii työpaikalle klo 9 aikaan, niin joutuu olemaan pari tuntia pidempään ilman että kyse on suosimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Monilla työpaikoilla on hankalaa saada vapaata, kun lapsi on sairas. Paria päivää pitempi sairasloma aiheuttaa monenlaista ongelmaa.

Ja nyt on pakko sanoa: mulla on työkaveri, joka KOKO AJAN jaksaa jauhaa siitä, miten perheelliset työntekijät saavat sitä ja tätä ja heitä (muka) suositaan lomissa ym. Hän itse lähtee töistä käytännössä aina etuajassa koiransa takia. Tätä on jatkunut vuosia. 

Silkkaa kateutta se usein on. Olin pitkään sinkku ollessani työelämässä ja tajusin kyllä koko ajan, miten paljon helpompaa ja vapaampaa elämäni oli kuin perheellisillä. 

Mun äiti 80v. on tällainen ollut aina. Jos sanon olevani kipeä tai että lapseni on kipeä, ei usko. Keksii kaikenlaista mistä oireet voi johtua (pölystä, saanut vähän kylmää vaan), mutta se ei vaan käy, että olisi ihan vaan vaikka flunssassa. Mistä se nyt flunssan on voinut saada? Sitten kyselee joka päivä, että joko ollaan tervehdytty. Niinkuin siitä päivässä paranisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos lapsi sairastuu niin saa olla sairaana max 2 päivää, ja sitten se on terve vaikka olisi aivan yhtä räkäinen ja väsynyt? Onko tämä joku lapsuuden trauma että ei ole saanut itse sairastaa?

Liittyisikö siihen, että vanhemmat eivät koe voivansa olla töistä pois, eikä sairasta lasta saa viedä päiväkotiin. Joten pitää sitten sanoa, että lapsi on terve. 

Mutta vanhempi saattaa olla kotonakin tai itse vapaalla, joten läheskään aina tästä ei ole kysymys. Myös lapsi tuodaan harrastuksiin vaikka nenä valuisi vihreää paksua räkää ja silmät näyttävät aivan sairailta.

Vierailija kirjoitti:

Pyskologikaverini sanoi, ettei jotkut kestä sitä, että oma lapsi ei olekaan täydellinen. Tämä keskustelu käytiin lukivaikeksista, migreeneistä yms,, ei perusflunssasta.

Minun lapsuudessa edes pieni kuume ei ollut syy olla pois koulusta, jos muuten pysyi pystyssä. Itse olen omilla lapsilla kuitenkin kuumeessa pitänyt kotona. Mutta muistan, että sairastumista vähäteltiin. Se oli heikkouden merkki tai jotain. 

Niin totta! Monet vanhemmat vähättelee lasten sairastumista. Henkilökunnan päiväkodeissa tulisi olla vaan napakoita. Vanhemmilla on oikeus olla sairaan lapsen kanssa kotona sen kolme päivää ja jos on kaksi vanhempaa niin sittenhän lapsi saisi olla kotona sairastamassa koko viikon. Molemmat vanhemmat vuorollaan pois töistä hoitamassa sairasta lastaan/lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyskologikaverini sanoi, ettei jotkut kestä sitä, että oma lapsi ei olekaan täydellinen. Tämä keskustelu käytiin lukivaikeksista, migreeneistä yms,, ei perusflunssasta.

Minun lapsuudessa edes pieni kuume ei ollut syy olla pois koulusta, jos muuten pysyi pystyssä. Itse olen omilla lapsilla kuitenkin kuumeessa pitänyt kotona. Mutta muistan, että sairastumista vähäteltiin. Se oli heikkouden merkki tai jotain. 

Joo. Muistan kanssa miten isä kerran raivosi mulle kun olin kipeä, että ei hänkään voi olla pois töistä pienen kuumeen ja päänsäryn takia, että kouluun siitä.

Mä ajattelen tämän osittain liittyvän siihen, että vähän sairastelevat lapset tuntuvat olevan jonkinlainen leuhkimisen aihe. Mullekin on yksi kollega sanonut, kun vilpittömästi ihastelin sitä, miten vähän hän on ollut kolmen päiväkoti-ikäisen lapsensa sairasteluiden vuoksi pois töistä, että no se johtuu siitä, että hän on imettänyt niin pitkään. Jaa. Minä imetin ihan yhtä pitkään, ja silti meillä sairastellaan, heillä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyskologikaverini sanoi, ettei jotkut kestä sitä, että oma lapsi ei olekaan täydellinen. Tämä keskustelu käytiin lukivaikeksista, migreeneistä yms,, ei perusflunssasta.

Minun lapsuudessa edes pieni kuume ei ollut syy olla pois koulusta, jos muuten pysyi pystyssä. Itse olen omilla lapsilla kuitenkin kuumeessa pitänyt kotona. Mutta muistan, että sairastumista vähäteltiin. Se oli heikkouden merkki tai jotain. 

Joo. Muistan kanssa miten isä kerran raivosi mulle kun olin kipeä, että ei hänkään voi olla pois töistä pienen kuumeen ja päänsäryn takia, että kouluun siitä.

Ja nyt et menette sinne toiseen ääripäähän, kun ette halua lapsillenne sellaista lapsuutta kuin teillä oli. Ja tämä johtaa harhaiseen itsekuvaan. Ja viimeistään työelämässä lävähtää se märkä rätti naamalle. Kaikki ei palvokaan jokaista ideaa, jonka tämä universumin kiintotähti suustaan päästää.

Okei, kiitti. En tiennyt että jos nenästä valuu räkää olen kipeä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen tämän osittain liittyvän siihen, että vähän sairastelevat lapset tuntuvat olevan jonkinlainen leuhkimisen aihe. Mullekin on yksi kollega sanonut, kun vilpittömästi ihastelin sitä, miten vähän hän on ollut kolmen päiväkoti-ikäisen lapsensa sairasteluiden vuoksi pois töistä, että no se johtuu siitä, että hän on imettänyt niin pitkään. Jaa. Minä imetin ihan yhtä pitkään, ja silti meillä sairastellaan, heillä ei. 

Mutta tunnen näitä jotka puhuvat että lapsi ei ole koskaan sairaana, vaikka kun pelkästään katsoo lasta, näkee että ei ole terve. Että mikä sitten on totuus?

Vierailija kirjoitti:

Missä yhteydessä? Mun lapsilla vuotaa nenät 11kk vuodessa ilman että ovat kipeitä ja etenkin päiväkotiaikoina olivat väsyneitäkin usein, kun uni tuli vasta puolenyön aikaan. Ei ne silti kipeitä olleet.

Mistä tiedät etteivät olleet kipeitä? Osasivatko puhua? Entä kai veit tutkimuksiin kun nenä valuu jatkuvasti? Vai oliko tautikierre kun ei koskaan saanut levätä? Ei ole normaalia että lapsella kokoajan valuu nenä, ei vaan ole.

Olen nähnyt kun lapsi oksensi itkien päiväkodin ulkopuolella lumihankeen ja vanhempi odotti vieressä, talutti lapsen sisälle ja lähti töihin.

Aikuisilla on stressiä, kiirettä, omia sairauksia ja ongelmia, huonosti järjestetty arki ja rutiinit, heikko itsetuntemus ja lapsia ei tunneta/ymmärretä senkään vertaa. Joillakin on näitä kaikkia. Kun yritetään saada kontrolloitua ja jaksettua kaikki, ja lapsi menee sairastumaan, siinähän menee monta päivää pieleen kaikin tavoin.

Ihmisten on vaikea sopeutua muuttuviin tilanteisiin jotka eivät mene heidän mielen mukaan ja heidän on joskus mahdotonta edes tajuta tilannetta. Jos vain leikkii ettei olla kipeinä, asian voi sivuuttaa. Aikuisille itselleen on melko tuttua, ainakin äideille, että heidän sairastumisensa ei vaikuta mihinkään. Jos äiti on mahataudissa, lapset jäävät kotiin sairaan äidin kanssa koko päiväksi ja isä menee töihin, noin on yllättävän monessa perheessä. Isä saa sairastaa rauhassa yksin nuhansakin.

Joskus ihminen ei halua katsoa toisen kärsimystä koska ei kestä tai tunnista omaansakaan. Sairautta pidetään vähintään alitajuisesti heikkoutena ja kun ei pysty hyväksymään heikkoutta, kieltää sen tai provosoituu siitä. Emme ole pääosin kovin empaattinen laji edes omia lapsiamme kohtaan. Jotkut sitten taas paapovat liikaakin eivätkä anna lasten elää omaa elämäänsä edes niiltä osin kuin heillä olisi siihen jo valmiuksia. Empaattista sekään ei ole, ylisuojeleva aikuinen suojelee itseään enemmän lapsen tunteilta kuin lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Okei, kiitti. En tiennyt että jos nenästä valuu räkää olen kipeä. 

Kyllä olet sairastunut eli kipeä.