Aivovamman saanut mieheni hiljenee lapsenteosta
Jos olisitte miehen kanssa, jolla on taustalla aivovamma, miten ottaisitte puheeksi lisääntymisen yhdellä jälkeläisellä? Kun puhun aiheesta, mies hiljenee täysin. En missään nimessä halua painostaa. Voiko olla ettei hän halua lasta kun vaikenee? En ole juonittelevaa sorttia, haluaisin vaan neuvoja.
Minulla eikä miehellä ole vielä jälkeläistä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Liika suunnittelu ei ole hyvästä ei elämetkään luonnossa suunnittele lasten tekoa.
Kuule rakas varis-vaimoni, jokohan munitaan poikaset, vai odotetaanko pari vuotta vielä?
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lähipiirissä pieniä lapsia? Eli oletko nähnyt, miten hän suhtautuu lapsiin? Tarkoitan siis kontaktinottamista, vetäytymistä, väsyykö lasten äänistä tms. Onko ylipäänsä kiinnostunut lapsista? Tietysti oma on aina eri asia, mutta esim. lasten ääniin nopeasti väsyminen voi tulla aivovamman myötä haasteeksi.
Niinpä, äänet voivat kuormittaa. Lapsiin suhtautuu myönteisesti. Joskus sanonut että tulisikohan poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lähipiirissä pieniä lapsia? Eli oletko nähnyt, miten hän suhtautuu lapsiin? Tarkoitan siis kontaktinottamista, vetäytymistä, väsyykö lasten äänistä tms. Onko ylipäänsä kiinnostunut lapsista? Tietysti oma on aina eri asia, mutta esim. lasten ääniin nopeasti väsyminen voi tulla aivovamman myötä haasteeksi.
Niinpä, äänet voivat kuormittaa. Lapsiin suhtautuu myönteisesti. Joskus sanonut että tulisikohan poika.
Kaikki lapset eivät ole äänekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika suunnittelu ei ole hyvästä ei elämetkään luonnossa suunnittele lasten tekoa.
Kuule rakas varis-vaimoni, jokohan munitaan poikaset, vai odotetaanko pari vuotta vielä?
Rakas varis-mieheni, sitten kun turvaat meille hyvän ja vakaan elintason.
Miten itse jaksaisit arkea, jos mies ei pysty osallistumaan kaikkeen ja tarvitsee enemmän lepoa? Kuvittele tilannetta myös niin, että teillä itkuinen ja koliikkinen vauva, joka huutaa yöt ja päivät. Sinullakin jää unet vähiin, mutta silti pitää hoitaa vauvaa. Siinä tilanteessa voi olla hermo kireällä, jos mies vain nukkuu. Entä miten hän jaksaa ääniä ja hälinää? Miehesi voi myös pelätä olevansa huono isä tai miettiä pärjäämistään.
Voisi olla hyvä idea jutella lapsihaaveista lääkärin tai hoitajan kanssa siellä, missä miehen aivovammaa hoidetaan. On varmasti muitakin aivovamman saaneita isiä ja äitejä. Miehellesi voisi olla helpompaa puhua, kun läsnä on joku perheen ulkopuolinen, joka tuo keskusteluun oman näkökulmansa. Osa peloista voi olla ihan turhia.
Jos asia on vaikea eikä tiedä vielä omaa mielipidettä, hiljaisuus voi olla ainoa vaihtoehto. Minulla on lievä aivovamma kaatumisen seurauksena ja tunnistan sen, että varsinkin väsyneenä on hankala heti vastata, jos ei tiedä mitä sanoa. Erona entiseen on myös se, etten aina edes itse tajua olevani hiljaa. Joskus puolisoni on mulle tuosta huomauttanut.
Itse en jaksaisi lasta enää, vamman jälkeen levon tarve on ehdoton, että jonkunlainen toimintakyky säilyy. Onneksi sain lapsia aiemmin ja nyt ovatkin jo aikuisia. Jos tilanne olisi sellainen, että olisin saanut aivovamman ihan nuorena aikuisena, tuskin olisin lapsia jaksanut. Jokainen huono yö näkyy ja tuntuu voinnissa. Mutta kun pitää levosta kiinni, niin pärjään kohtuullisen hyvin. Muille en voinnistani juuri huutele, varmaankin useimmat luulevat että voin ihan hyvin. Niinhän se periaatteessa onkin, mutta kun väsymyspäivä on käynnissä, niin eipä tunnu siltä. Totaaliuupumuksen keskellä itsearvostuskin on joskus koetuksella.
Sinuna sanoisin suoraan, että olet jäänyt miettimään, miksi puolisosi ei vastannut mitään ja sitten kyselisin mitä mieltä hän on asiasta. Ja kun tiedät että väsymystä on, niin kysy että mitä hän arvelee, jaksaisiko hän lasta ja miltä se ajatuksena tuntuisi, riittääkö voimavarat. Ja jos ei vastaa mitään, niin sitten jäät viereen odottamaan ja sanot, että toivot edes jonkinlaista vastausta. Vaikka sitä ettei vielä ole tehnyt päätöstä. Ja toivot tietenkin että puolisosi on rehellinen. Kerro myös hyväksyväsi kaikki mielipiteet. Myös sen, että hän ei koe jaksavansa. Sekin on varsin inhimillistä.
Joka tapauksessa, jos sinä haluat lasta ja lapsi teille tulee, varaudu siihen että olet päävastuussa lapsesta. Aivovamman kanssa eläminen on nimittäin välillä kuin nuoralla tanssimista. Pienikin muutos tai ylimääräinen stressi voi vaikuttaa vointiin merkittävästi.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Jaksaisitko sinä rutisematta jos aivovamman saanut miehesi ei jaksaisi tai pystyisi osallistumaan lapsen hoitamiseen eikä olla yhtä innoissaan siitä kuin sinä? Jos ei nyt vastaa, hän joko tietää vastauksellaan saavansa sinut kitisemään kahta kauheammin tai ei vain yksinkertaisesti jaksa miettiä asiaa juuri tällä hetkellä.
Käytät väheksyviä ilmaisuja, kuten rutista, kitistä. Tulee mieleen, että et taida paljon arvostaa lapsia.
Kyllä lapsi on elämän tärkeimpiä asioita suurelle osalle. Kannattaisiko apn miehensä kanssa keskustella asiasta konkun asiantuntijatahon kanssa. Mieshän saattaa nyt epäröidä tuon vamman takia, vaikkei se ole este lasten hankinnalle. Ap haluaa lapsen ja se pitäisi pystyä jotenkin ratkaisemaan.
Vahinkoraskaus on helppo tehdä.
Älä kysele lupaa.
Jos se panee sua se on valmis saamaan lapsenkin. Miehet ei vaan ymmärrä että homma menee noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaisitko sinä rutisematta jos aivovamman saanut miehesi ei jaksaisi tai pystyisi osallistumaan lapsen hoitamiseen eikä olla yhtä innoissaan siitä kuin sinä? Jos ei nyt vastaa, hän joko tietää vastauksellaan saavansa sinut kitisemään kahta kauheammin tai ei vain yksinkertaisesti jaksa miettiä asiaa juuri tällä hetkellä.
Käytät väheksyviä ilmaisuja, kuten rutista, kitistä. Tulee mieleen, että et taida paljon arvostaa lapsia.
Kyllä lapsi on elämän tärkeimpiä asioita suurelle osalle. Kannattaisiko apn miehensä kanssa keskustella asiasta konkun asiantuntijatahon kanssa. Mieshän saattaa nyt epäröidä tuon vamman takia, vaikkei se ole este lasten hankinnalle. Ap haluaa lapsen ja se pitäisi pystyä jotenkin ratkaisemaan.
En arvosta pakkomielteisiä aikuisia ihmisiä jotka eivät kykene omalta pakkomielteeltään tajuamaan tilannetta juuri vaikka aivovamman saaneen henkilön näkökulmasta ja tahtonsa läpi vietyään alkaa sen siunaama kitinä ja rutina kun se toinen osapuoli ei jaksakaan tai pystykään olemaan siinä apuna tai tukena ym. Aina ei elämässä saa kaikkea mitä haluaa.
Liika suunnittelu ei ole hyvästä ei elämetkään luonnossa suunnittele lasten tekoa.