EI! EI! EI! EI!! Koko päivä yhtä eitä!
Rakkaat kohtalotoverit!
Miten teidän pälli kestää/on kestänyt jatkuvan kieltämisen? Meillä siis tytöt 1v5kk ja joka päivä kielletään kymmeniä ja kymmeniä kertoja samoista asioista joista ollaan kielletty jo kuukausia, päivittäin kymmeniä kertoja. Alan tosissaan väsyä ja turhautua kun tuntuu että kielloista ei ole mitään hyötyä, ei mee perille niin ei mee perille. AAAAAAAARRRRRRRG!!!
Tuntuu että kommunikoin lapsille ainoastaan eillä. Huoh...
Odotan kauhulla miten pää kestää uhmaiät =O
J.
Kommentit (9)
ens viikol 2-vee ja niin finaalis välillä eikä pian enää edes välillä ite, et tarhapaperit on jätetty päiväkotiin.. niin ja tänään hajotettiin taas toinen äitin marimekon kukkaruukku (kallis maku)... ja verenpaineet nousee! Nyt meillä koti on ku muuttopuuhis yleensä ns. riisuttu malli. joo, kuulostaa niin tutulta nuo kiellot.. yhtä kieltää niin toinen tekee pian saman perässä. Ja syöttöhommista on tullut täyttä sirkusta, toinen syö kiltisti kun taas toinen huutaa pää punasena, ilman mitää syytä, ehkä vaan ihan mun kiusaks. Jos pikku-julmureista tulee suomalainen versio, niin tervetuloa meidän oventaa =)
..lukee muidenkin kokemuksia!
Kiitos kiitos kiitos! Samojen asioiden ja hermokoettelemusten kanssa muutkin painivat, jotenkin on niin helpottavaa lukea ja muistuttaa itseään ettei ole ainoa..
Paljon voimia teille ja meille!!
=)
J.
Ei voi muuta kun nauraa kun viestejänne lukee, ihan siis hyvässä mielessä kun alkaa tämäkin mamma olla korviaan myöten täynnä pelkkää eitä... ja kun huutaakaan ei sais, mutta silti karjun pää punasena, jossain vaiheessa, ihan joka päivä. Mutta olinpa tänään 5 tuntia töissä ja kyllä helpottaa!!! Tosin isä ei saanu tuplia nukkumaan ja sammuivat vasta kahden paikkeilla, että illasta tulee " tosi" kiva:)
Jaksamisia!!!
Ratkesin (epätoivoiseen) nauruun, kun luin teidän kaikkien viestit. On niin samanlaista kuin meillä.
Meidän 1v 5kk tyttö ja poika on kyllä täysin vieneet voimat sekä äidiltä että isältä, sekä päivin että öin. Nyt sain luvan paeta tännä tietokonehuoneeseen, alkoi pinna olla sen verran kireänä. Juuri se taukoamaton " pahanteko" kismittää. Ne muutamat paikat, jonne ei saa mennä (pari keittiön laatikkoa, takka, dvd, pöydälle kiipeily) niin tietenkin sinne mennään ja vielä urakalla. Ensin toinen, sitten toinen. Ja taas se ensiksi yrittänyt. Ja kun kieltojen jälkeen karjutaan sitä EItä, niin sitten molemmat saavat järkyttäviä loukkaantumisitkuhuutokohtauksia. GRRRRR.
Voisiko joku valaista tietämätöntä, että millaiseksi tämä touhu muuttuu kun se uhma alkaa. Välillä kun tuntuu, ettei tämä voi mennä yhtään kaoottisemmaksi.
Ja jos jollakulla on positiivisia kokemuksia lomamatkasta 2-vuotiaiden kanssa, niin kerro! Olemme varanneet alustavasti matkan Kreikkaan syyskuussa, mutta vähän mietityttää...
voimia meille kaikille,
P
Meillä nyt kaksoset 2v3kk. Tutulta kuulostaa teidän kirjoitukset, mutta meillä kävi n.2v paikkeilla suuri muutos. Järkeä huomattavasti enemmän ja päivät muuttuneet oikeasti aika kivoiksi. Sana " ei" on vähentynyt tosi tosi paljon arjesta. Ja tämä kaikki muutos parissa kuukaudessa. Meillä on poika ollut paljon vilkkaampi ja hänellä on uhma kovaa. Onneksi se on kuitenkin kausiluontoista. Sen avulla jaksaakin, kun tietää, että kohta uhma taas menee. Tytöllä uhma paljon pienempää, tai varmaan se tulee joskus myöhemmin.
Me olimme lasten kanssa Maltalla, kun he olivat n.1,5v ja matka meni paljon paremmin kuin luulimme etukäteen. Vanhempien asenne ratkaisee paljon :) Ravintolaruokailuilta ei kannata paljoa odottaa...
Hauskaa matkaa!
... mutta taitaa tulla toinen rankka vuosi perään (huoh). Meillä tyttö ja poika täyttivät vasta vuoden, mutta lähtivät 10kk ikäisinä kävelemään ja nyt koetellaan äidin hermoja urakalla. Lisäksi tyttö on kova kitisijä ja mustasukkainen veljelleen. Jos vaihdan pojan vaippaa, tyttö tunkee syliin tai vie veljen vaatteet. Tyttö nukkuu huonosti yöt, välillä huutaa täyttä kurkkua ellei äiti pysy samassa huoneessa kunnes nukahtaa.
Syövät muuten hyvin,mutta jos toinen keksii alkaa sylkeä niin toinenkin provosoituu ja kohta on ruokaa joka puolella. Poika suuttuu kovin, jos ottaa kielletyn tavaran pois. Sitten pidän sylissä ja rauhoittelen, kunnes kiukku menee ohi. Toisaalta vaativat virikkeitä ja vaihtelua, mutta jos päivärytmi hiukankin poikkeaa, niin unet heti häiriintyy. Koita siinä sitten luovia väsyneenä, kun tyttö kitissyt aamukahteen ja poika herännyt 4.30 kun vaippa falskannut.
Nyt täytyy mennä katsomaan mikä kolina kuuluu lastenhuoneesta, kun eivät nukukaan päiväunia vaan hakkaavat seiniä ja yrittävät irroittaa pinnoja sängystä.
Ihanan kamalan helpottavaa kuulla, ettemme ole yksin :)! Ja mari, kiitos kun loit hieman toivoa :)! Tämä on meilläkin SUURI ongelma; kun yhtä kiellät, toinen alkaa tehdä samaa, josta taas tosiaan 1. innostuu uudelleen. Ja kun se on niin hemmetin turhauttavaa... kyl te tiedätte ;). Onneksi täällä saa välillä avautua, helpottaa. Kiitos siskot :)!
Meillä kanssa 2v3kk ikäiset tuplaveljekset ja voin myös lohduttaa teitä kanssasiskot, että jotain kummaa tässä muutaman kuukauden sisällä on tapahtunut. Päivät ei ole enää läheskään niin täynnä pelkkää kieltämistä ja pahantekoa. Leikkiminen ihan omilla leluilla on alkanut kiinnostaa ja puheen ymmärtämisen taidot on kehittyny huomattavasti. Kieltoja aletaan jopa uskomaan ja monet koiruudet saa estettyä ihan vaan napakasti ja johdonmukaisesti kieltämällä.
Toki se uhma iskee aina välillä päälle, mutta hauska homma on se, että pojat kiukkuaa aina yksitellen. Ovat huomanneet, että silloin saa paremmin sitä kaipaamaansa huomiota! Sinänsä aivan mukavaa kun saa keskittyä yhteen uhmikseen kerrallaan, mutta ikävän asiasta tekee se että hyvin suurella todennäköisyydellä toinen uhmis aloittaa heti kun toisen on saanut rauhoittumaan. Kyllä nämä uhmakohtaukset kestää kun jaksaa ottaa kiukuttelun huumorilla eikä lähde siihen mukaan. Suurta draamaa ja suuria nimeämättömiä tunteitä täynnä tämä 2-vuotiaan elo...
Meillä nuo tuplat tulee 1v. 4kk ja täällä on myös jo pitkään ollut päivät yhtä eitä. Enkä mä kohta enää jaksa, tehkööt mitä lystää. " Kielletyt kohteet" on vedetty ihan minimiin, mutta kai tää huusholli pitää kohta tyhjentää kokonaan. Mukulat on mustelmilla, kun kiipeilevät ja tippuvat sohvilta kun ei pysty joka sekunti katsomaan perään. Tää viikko on ollut ihan perseestä, kun ulkoilut on minimissä pakkasten takia. Omat lelut ei kiinnosta pätkääkään, vaikka osaa pidän jemmassa ja vaihtelen. Kyllä tulee pitkä vuosi ja mitä sitten ne 2v. uhmat tulee olemaan. Tyttö ei ole tänään muuta kuin huutanut (ilman kyyneleitä), ruoka on perseestä, maito on perseestä, lelut on syvältä ja kaikki mättää. Jotenkin alkaa olla takki tyhjä. No, ehkä huominen on taas helpompi päivä... Tsemppiä teille sinne ja pitkää pinnaa...