5-vuotiaan kiukuttelut lähtötilanteissa
Onko kellään muulla samaa ongelmaa kuin meillä eli 5-vuotias tyttömme kiukuttelee ja saa todellisia raivokohtauksia aina kun ollaan lähdössä jonnekin ? Siis ihan sama ollaanko menossa tarhaan, harrastuksiin tai vaikka kaverin synttäreille eli ei ole merkitystä sillä onko tulossa jotakin kivaa vai ihan tavallinen tarhapäivä. Tekee lähtemisistä todella rasittavaa ja ehkä vähentääkin menoja jonkun verran. Voisi sanoa että yksi kerta kymmenestä onnistuu ilman ongelmia, muuten aina viivyttelee ja kiukuttelee. Tarrasysteemiä (palkinto hyvin menneestä lähdöstä) on kokeiltu, tehoaa noin viikon ja sen jälkeen sillä ei ole mitään merkitystä. Suurin ongelma on ehkä se pukeutuminen eli ei haluaisi laittaa vaatteita, koska kesäisin lähdöt helpompia kun ei tarvitse pukea niin paljon. Tämä on siis jatkunut ikuisuuden.
Kommentit (6)
... aina ollut ja on edelleen. Aina on joku huonosti, hanska, hattu yms. Taitaa olla tuntoyliherkkyttä tai jotain...
Yleensä yritän korjata esim. hanskaa ja aika usein tämä onneksi auttaa. Jos oma pinna ei kestä tilanne menee yleensä pahemmaksi. Joskus jos mikään ei auta niin nappaan hanskat mukaan ja lähden huutavan lapsen kanssa ulos ja yleensä tilanne laukeaa pihalla.
Raskastahan se on, kun pikkusiskokin yrittää " vastustaa" lähtemistä... kyllähän se väkisinkin johtaa siihen, ettei niin usein halua lähteä muksujen kaa....
menemättä harrastukseen, jotta tilanne rauhoittuisi. Valtataistelulta näin ulkopuolisesta se vähän tuntuu, kuten ruokailutkin joskus.
Ensin ilmoittaisin, että nyt on puettava. Jos homma ei suju, ilmoitan, että nyt puetaan tai muskariin ei lähdetä. Ja jos mitään ei tapahdu (esim. 5 minuuttiin/tai touhu on pelleilyä, tuttua nimittäin on meilläkin toisinaan), niin sitten ei lähdetä. Yleensä yksi kerta nimittäin riittää. Lapsi varmasti osoittaa mieltään, mutta tämä on näitä vanhemmuuden varjopuolia... ;-)
Ja jos sama kaava on käytössä joissain muissakin touhuissa, niin lapset, älykkäitä olentoja kun ovat, oppivat huomaamaan, että hitsiläinen, äitihän/isihän tosiaan tarkoittaa, mitä sanoo. Meillä kun 5-vuotias esikoinen jonkin uhkauksen yhteydessä tokaisi noin vain ohimennen, että ette te kuitenkaan muista. Otimme, fiksuja kun muka olemme, myös opiksemme, ja uhkaamme tarvittaessa vain sillä, minkä todellakin voi toteuttaa. Isäkin alkaa pikkuhiljaa oppia, eikä tee samaa mokaa kuin viime kesänä mökille lähdettäessä: " Jos et nyt ala pukea päällesi, emme lähde mihinkään" ja jatkoi tavaran kantamista autoon! Haloo! ;-D
Tsemppiä!
kiva että ei olla ainoita :) Tuo lähtemättä jättäminen ei meillä valitettavasti toimi sekään eli muutaman kerran on jätetty lähteämästä harrastukseen ja silti sama homma jatkuu...huoh! No, mutta tota kellottamista voitaisiin koittaa sillä sitä ei vielä olla testattu. Tuo jonkun (uohdin nimimerkin) mainitsema tuntoyliherkkyys on muakin mietityttänyt eli voihan se olla, että ihan oikeasti se sukkahousun sauma, hanska tai kaulaliina tuntuu todella pahalta tai jopa mahdottomalta pitää päällä vaikka se niin vaikealta tuntuu uskoakin !
Oikeasti, meillä on i h a n s a m a juttu. Neuvolasta saadun vihkosen mukaan, tuossa iässä tunteiden nopea ailahtelu on ihan normaalia. Meillä tyttö saa raivareita ihan yllättäen, kuin " naps" ... Huutaa ja raivoaa nuppi punaisena ja yleensä solvaa minua (äitiä), " äiti on uhan tyhmä" , " mä en enää tykkää susta" jne.
Pukeminen on vakio raivotaudin aiheuttaja. Osaa pukea hyvin itse (on osannut jo piiiiitkään) talvikamppeetkin, mutta... Meillä on aiemmin käytetty tarrasysteemiä, pitäisiköhän ottaa uudestaan käyttöön. Yleensä vaan puen pienempiä ja yritän hengittää rauhallisesti.
Eli sori, vain vertaistukea tarjolla, ei poppakonsteja... Tai ylipäätään mitään konsteja. *huoh*
Monessa perheessä pukemisen kanssa vitkuttelu ja siitä riiteleminen, on vakiohjelma. Meillä raivareita on saatu vähennettyä riittävän aikaisella asiasta kertomisella ja esim. toiminnanohjauskorteilla. Tarha aamuthan toistuvat ilmeisesti joka arkiaamu. Voisit tehdä aamuista kortit, joissa kuvat aamun toimista ja vaikka tarkemmin pukeutumisesta. Kuvat järjestykseen ja tyttö kääntää tehdyn kuvan pois. Näin hän tietää mitä ja missä järjestyksessä pitää asiat tehdä. Muut lähtemisethän ovat satunnaisia (ainakin lasten ajatuksissa, vaikka tapahtuvat joka viikko). Riittävän aikainen (½ tunnista - päivään) asiasta puhuminen helpottaa asiaan orientoitumista. Kun sitten lähtö edessä kuvien avulla organisoidaan pukeutuminen. Joskus on auttanut kello, jossa lapsi kilpailee itsensä kanssa miten nopeasti saa puettua tänä aamuna. Ennätykset tietysti ylös.
Koittakaa pärjätä
Meillä käytiin tuota samaan taistelua viime keväänä aika monessa tilanteessa, kerhoon lähdöt olivat tuskaa, samoin muskariin ja jumppaan meno. Jossain vaiheessa minulla vaan meni hermo ja ilmoitin tytölle tyynesti, että jos ei pukeutuminen suju niin muskariin ei mennä. Pukeutuminen ei sujunut ja muskariin ei menty. Ja miten pettynyt tyttö olikaan:(
En tiedä, teinkö aivan väärin, mutta tuon jälkeen lähtötilanteet alkoivat sujua ja ilman, että mitään uhkauksia edes tein. Muutenkin turvaudun tuollaisiin uhkauksiin tosi tiukassa paikassa, se ei siis kuulu tapoihini...
Tuota ei voi tietenkään soveltaa tarhaan mennessä ja ehkäpä jollain muulla on joku parempi keino, mutta meillä toimi tämä.