Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin kivan kaveriporukan, mutta en osaa hankkiutua sellaiseen
27.08.2024 |
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Viimeksi ollut (pieni) kaveriporukka ala-asteella. Sittemmin kaikki ovat muuttaneet eri paikkoihin, kasvaneet erilleen ja yhteyttä ei enää pidetä. Nyt aikuisena itselläni ei ole yhtäkään ystävää enkä osaa enää niitä "hankkia". Usein tuntuu ettei jaksaisi edes ylläpitää kaverisuhteita, mutta välillä kaipaa jonkinlaista pientä kivaa kaveripiiriä.
Kommentit (18)
Kuinka monesti, missä ja millä tavoilla olet yrittänyt saada uusia ystäviä elämääsi? Mikä on sun oma analyysi että missä menee vikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsit kadulta sopivan kaveriporukan ja lyöttäydyt seuraan. Naurat kovaan ääneen ja halailet kaikkia.
Halusin Suomessa jotain tuollaista, en koskaan onnistunut. Muutin ulkomaille ja 2 kk asuttuani olikin jo kaksi kivaa porukkaa.
Nyt 15 vuotta on kulunut ja kaveriporukka on pysynyt, uusia toki tullut matkaan.
Suomessa ilmapiiri on outo ja kaikki sosiaalinen on muka hankalaa ja kaikesta suututaan. Kestovaippamamma ei voi olla Pampers-mamman kaveri, kaiken tulee matsata.
Miksi haluat kaveriporukan? Minäkin luulin, että haluan kunnes ymmärsin että suurinosa ihmisistä on tyhjäpäitä ja todella tylsiä. Miksi minä sellaisia elämääni haluan? Valittavat ja narisevat vain joka asiassa. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monesti, missä ja millä tavoilla olet yrittänyt saada uusia ystäviä elämääsi? Mikä on sun oma analyysi että missä menee vikaan?
En varmastikaan ole yrittänyt tarpeeksi. Joitain kertoja olen yrittänyt erinäisten kanavien kautta tutustua ihmisten kanssa, jotka etsivät myös kavereita, mutta ei ole tullut vastaan ketään, jonka kanssa oikeasti synkkaisi. Joskus työpaikkojen, koulujen, harrastusten kautta on tullut tavattua ihmisiä, mutta kaikki vaan kuolee kasaan alkuunsa.
Iso ongelma on, että olen epävarma kutsumaan ketään kaveriksi ja olen ehkä liian varovainen ja passiivinen. Tutustumisvaihe tuntuu rasittavalta kynnykseltä, jonka ylitse en vain pääse. Joskus nuorempana ollut pari kertaa kun olen kuvitellut jonkun olevan kaverini, mutta he eivät olekaan kokeneet samoin, mistä jäänyt kai tuo epävarmuus.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat kaveriporukan? Minäkin luulin, että haluan kunnes ymmärsin että suurinosa ihmisistä on tyhjäpäitä ja todella tylsiä. Miksi minä sellaisia elämääni haluan? Valittavat ja narisevat vain joka asiassa. Ei kiitos.
En tiedä onko mulla vain jonkinlainen romantisoitu kuva asiasta, mutta haaveilen sellaisesta pienestä omasta porukasta, jolla vaan synkkaisi ja joka tekisi yhdessä kivoja juttuja :(
AP
Miksi porukka? Hanki kavereita, joista tykkäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tai joitakin harrastuksia ? Työväenopistoissa löytyy, kielten opiskelu ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa.
Suomalaiset ovat epäsosiaalista porukkaa. Muuta epsanjaan, siellä riittää avoimia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat kaveriporukan? Minäkin luulin, että haluan kunnes ymmärsin että suurinosa ihmisistä on tyhjäpäitä ja todella tylsiä. Miksi minä sellaisia elämääni haluan? Valittavat ja narisevat vain joka asiassa. Ei kiitos.
En tiedä onko mulla vain jonkinlainen romantisoitu kuva asiasta, mutta haaveilen sellaisesta pienestä omasta porukasta, jolla vaan synkkaisi ja joka tekisi yhdessä kivoja juttuja :(
AP
Kyllä taitaa olla romantisoitu kuva. Katso vähemmän televisiota ja tutustu avoimesti ja iloisella uteliaisuudella erilaisiin ihmisiin.
Sama täällä. Nyt on mittarissa jo 60v, joten annan jo olla. Muutama ystävä on vuosien varrella ollut, mutta aina olen saanut huomata ystävyydet yksipuolisiksi. En enää välitä olla ystävyyssuhteidenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi sopiva harrastus, jossa on porukoita. Sitä kautta voi löytyä.
Jossain on lautapelikerhoa, frisbeegolffia, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat kaveriporukan? Minäkin luulin, että haluan kunnes ymmärsin että suurinosa ihmisistä on tyhjäpäitä ja todella tylsiä. Miksi minä sellaisia elämääni haluan? Valittavat ja narisevat vain joka asiassa. Ei kiitos.
En tiedä onko mulla vain jonkinlainen romantisoitu kuva asiasta, mutta haaveilen sellaisesta pienestä omasta porukasta, jolla vaan synkkaisi ja joka tekisi yhdessä kivoja juttuja :(
AP
Hyvin mahdollista, että sulla on romantisoitu kuva asiasta. Millaisia on ne ihmiset, joiden kanssa sulla synkkaa? On helpompaa löytää yksi sellainen kuin kokonainen porukka, jonka kaikkien kanssa sulla synkkaisi. Mitä ovat ne kivat asiat, joita porukan kansa haluaisit tehdä? Ovatko ne kaikki sellaisia asioita, ettei niitä voi tehdä kaverin kanssa kahdestaan?
Mulla ei ole kaveriporukoita (sukua ja työkavereita ei lasketa, koska niillä on ihan erilainen rooli mun elämässä), mutta mulla on ystäviä ja kavereita. En nimittäin tunne ketään sellaista ihmistä, joka tykkäisi kaikesta samasta kuin minäkin, mutta ei koskaan haluaisi tehdä mitään sellaista, mistä taas minä en tykkää. Sen vuoksi en edellytä keneltäkään ystävältäni tai kaveriltani, että tehtäisiin aina kaikkea yhdessä, vaan mä teen yhden kanssa asiaa A, toisen kanssa asiaa B jne. Mä en halua käyttää vapaa-aikaani tekemällä jotain sellaista, mikä ei mua kiinnosta. En edes velvollisuudesta porukkaa kohtaan lähteä laivaristeilylle, jonkun mökille, pelaamaan jotain golfia tms, mikä ei kiinnosta mua itseäni palaneen puupennin vertaa. Sen vuoksi on hyvä, että myös kaikilla ystävilläni ja kavereillani on muitakin ystäviä ja kavereita kuin minä.
Voisitko siis kaveriporukasta haaveilun sijasta ajatella, että löytäisit yksittäisiä kavereita tekemään kanssasi asioita, joista sä tykkäät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi sopiva harrastus, jossa on porukoita. Sitä kautta voi löytyä.
Jossain on lautapelikerhoa, frisbeegolffia, jne.
Tai gangbang-porukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monesti, missä ja millä tavoilla olet yrittänyt saada uusia ystäviä elämääsi? Mikä on sun oma analyysi että missä menee vikaan?
En varmastikaan ole yrittänyt tarpeeksi. Joitain kertoja olen yrittänyt erinäisten kanavien kautta tutustua ihmisten kanssa, jotka etsivät myös kavereita, mutta ei ole tullut vastaan ketään, jonka kanssa oikeasti synkkaisi. Joskus työpaikkojen, koulujen, harrastusten kautta on tullut tavattua ihmisiä, mutta kaikki vaan kuolee kasaan alkuunsa.
Iso ongelma on, että olen epävarma kutsumaan ketään kaveriksi ja olen ehkä liian varovainen ja passiivinen. Tutustumisvaihe tuntuu rasittavalta kynnykseltä, jonka ylitse en vain pääse. Joskus nuorempana ollut pari kertaa kun olen kuvitellut jonkun olevan kaverini, mutta he eivät olekaan kokeneet samoin, mistä jäänyt kai tuo epävarmuus.
AP
Sulla ei ole mitään hävittävää ja sä missaat kaikki osumat mitä et yritä, englanniksi "you miss every shot you don't take". Sosiaalisia taitoja voi harjoitella eri harrastuksissa loputtomiin ja koittaa bondata ihmisten kanssa. Netistä voi koittaa löytää ystäviä, kuten duunista ja vaikkapa yöelämästäkin.
Kandee yrittää ja oppia omista epäonnistumisista. Sitten kalibroida tilanne uudestaan ja lähteä uuteen hyökkäykseen. Niin kauan kun sun sydän sykkii niin kauan voit yrittää. Aktiivisuus ja itsensä kehittäminen palkitaan yleensä.
Mulla on naapureiden myötä muodostunut kiva porukka ympärille. Näen heitä, jutellaan, otetaan välillä kahvit tai viinilasilliset. Vähän sellainen positiivinen sukulaisolo välillä. Aika kiva. Oon oppinut arvostaan. Näkee ihmisiä ilman, että täytyy järjestää tai mennä mihinkään. Likaiset verkkarit ja t-paita käy asuksi
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monesti, missä ja millä tavoilla olet yrittänyt saada uusia ystäviä elämääsi? Mikä on sun oma analyysi että missä menee vikaan?
Se on se kun ne muut on niin tyhmiä.
-Eri
Olen yrittänyt itsekkin vastaavaa. 20 vuotta aikaa kulunut. Nyt riittää yrittäminen. Voimat on loppu. Tässä vihamielisessä maassa ei hyviä kavereita saa mitenkään m39