Lue keskustelun säännöt.
Mikä näitä yltiöpositiivisia ihmisiä vaivaa?
27.08.2024 |
Miksi joka paikassa täytyy hehkuttaa kuinka ollaan nyt niin positiivisiä eikä haluta kuulla mistään vastoinkäymisistä tai normaaleista elämään kuuluvista pettymyksistä? Hypetetään yltiöpositiivistä asennetta vaikka normaali elämä ei ole sellaista, lähinnä sanahelinää kirjoituksiin ja puheisiin kerättynä loputtomilla adjektiiveillä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Hölmöys, tyhmyys, idiotismi.
Nekö apeetä vaivaa aloituksen perusteella .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päässä viiraa, ainahan näitä on ollut, ovat onnellisia omassa vähä-älyisyydessään...
Käykö kateeksi toisten onnellisuus ..
Ei tuommoinen yhden ainoan tunnetilan tai asenteen ottaminen hyväksytyksi ole onnellisuutta.
Miksi pitäisi keskittyä negatiivisiin asioihin, kun voi elää ja voida paremmin keskittymällä niihin positiivisiin? En tosin lässytä asiasta tai tee siitä numeroa mutta näkynee naamasta kun mulla on ihan hyvä olla.
Onko ap katkera kiukuttelija jota ärsyttää muiden onnistuminen missä tahansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa se menee kyllä nii , että ne katkeroituneet tai muuten elämäänsä kyllästyneet (eivätkö silti tee itse mitään muutoksia elämäänsä), ovat peruspessimistejä.
Mä alan henkilökohtaisesti olla kurkkuani täynnä niitä narisia tyyppejä, jotka näkee joka tilanteessaan esteitä kun taas itse nään mahdollisuuksia. Vaikeudet opettaa ihmistä eniten, ja voi syytellä muita tai huonoa kohtaloa vaikka koko elämänsä TAI muuttaa omaa asennettaan ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudestaan.
Terkuin: vaikean lapsuuden kokenut nainen, joka ei kuitenkaan voivottele sitä asiaa koko elämäänsä, vaan tekee sellaisia valintoja, jotka lisäävät omaa hyvinvointia. Ja ps. Olen just semmonen optimisesti elämään suhtautuva ;) Jos ajattelisin joka asiasta negatiivisesti niin en tätä elämää elää jaksaisi.
On eri asia olla pessimisti, joka
"Poistan elämästäni ihmiset jotka eivät käyttäydy kuten haluaisin enkä kestä eri näkökantoja tai kritiikkiä vaan leimaan sen 'negatiivisuudeksi'"
Vierailija kirjoitti:
Pettymyksen sietokyky nolla. Tähän on tultu myös lasten kasvatuksessa. Junassa äiti iloisesti sanoitti taaperolle kaiken. Lapsi sai raivarin ja huusi kuin hullu ja pitkään. Miksi ei uskalleta sanoa EI ja olla takaseinänä, karismaattinen aikuinen. Pettymykset kuuluu elämään.
No siksihän se huutaa kun on sanottu ei ja nyt tuntuu pettyneeltä. Taaperolla ei ole kovin hyvää pettymyksen sietokykyä vielä. Lyötkö vastasyntynyttäkin turpaan kun se itkee koliikkiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin mihin keskittää vaikuttaa omaan mielialaan. Ei minuakaan huvita märehtiä jokaisessa vastoinkäymisessä vaikka tällä hetkellä onkin haasteellista löytää positiivisia puolia elämästä. En koe, että valehtelisin tai huijaisin, jos jätän mainitsemattra vaikeudet ja keskityn siihen vähäään positiiviseen mihin tällä hetkellä on mahdollista suunnata huomionsa.
Kyse ei ole kenellekään valehtelemisesta ja totuuden peittämisestä vaan oman mielensä uudelleen ohjelmoinnista ja hallinnasta.
Olen perusposiitivinen ihminen ja se näyttää ärsyttävän näitä elämäntehtävänään valittavia ihmisiä. En ymmärrä miksi kuluttaa kaikki energiansa tyhjästä valittamiseen ja olla näin jatkuvasti vittuuntunut.
Jos miettisin kaikkia elämäni vastoinkäymisiä koko ajan olisin varmaan seonnut ja tappanut itseni vuosia sitten. Elämä on paljon mukavampaa kun luottaa itseensä ja jaksaa uskoa tulevaan. Ei se tarkoita että lakaisisin muut tunteet maton alle, sellaiset ihmiset voivat ollakin esim. työympäristössä ärsyttäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurella osalla on mielialalääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettymyksen sietokyky nolla. Tähän on tultu myös lasten kasvatuksessa. Junassa äiti iloisesti sanoitti taaperolle kaiken. Lapsi sai raivarin ja huusi kuin hullu ja pitkään. Miksi ei uskalleta sanoa EI ja olla takaseinänä, karismaattinen aikuinen. Pettymykset kuuluu elämään.
Karismaattinen? Miksi vanhemmalla pitää olla karsimaa, jotta saa lapsen kasvatettua?
Mulla ei kauheasti ole arvostusta sunlaisia vttuilijoita ja pilkunviilaajia kohtaan. Etköhän ymmärtänyt ihan hyvin mitä tuokin ihminen tarkoitti, sinun oli vaan pakko takertua yhteen ilmaisultaan ontuvaan kohtaan tekstissä. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tuo aloitus enemmänkin eskapismilta kuin positiiviselta ajattelulta. Mielestäni oikeaan positiiviseen ajatteluun kuuluu myös kohdata elämän realiteetteja eikä paeta niitä lapsellisesti sanallisella tasolla. Positiivinen ihminen pyrkii auttamaan ja miettimään empaattisesti ratkaisuja toisten ongelmiin eli ylläpitämään myönteisessä mielessä toivoa. Joskus pelkkä toisen kuunteleminen riittää. Ihminen puolestaan, joka valittaa jatkuvasti kaikesta onkin sitten eri asia. Sellaisiin kannattaa ehkä ottaa etäisyyttä.
Joo, näin se on, että ihminen ei voi valita välttämättä elämässään olosuhteita tms, mutta asenteensa voi. Ihana kun löytyy optimistisesti ajattelevia ihmisiä täältä, oma kirjoitukseni myös tuolla aiempana.
Tämä on musta hyvä sitaatti: on kahdenlaisia ihmisiä:toiset kulkevat edellä ja tekevät. Toiset tulevat perässä ja arvostelevat.
Pätee mun elämässä tosi moneen tilanteeseen, mitä saan optimistisena ihmisenä esim.työelämässä kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa se menee kyllä nii , että ne katkeroituneet tai muuten elämäänsä kyllästyneet (eivätkö silti tee itse mitään muutoksia elämäänsä), ovat peruspessimistejä.
Mä alan henkilökohtaisesti olla kurkkuani täynnä niitä narisia tyyppejä, jotka näkee joka tilanteessaan esteitä kun taas itse nään mahdollisuuksia. Vaikeudet opettaa ihmistä eniten, ja voi syytellä muita tai huonoa kohtaloa vaikka koko elämänsä TAI muuttaa omaa asennettaan ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudestaan.
Terkuin: vaikean lapsuuden kokenut nainen, joka ei kuitenkaan voivottele sitä asiaa koko elämäänsä, vaan tekee sellaisia valintoja, jotka lisäävät omaa hyvinvointia. Ja ps. Olen just semmonen optimisesti elämään suhtautuva ;) Jos ajattelisin joka asiasta negatiivisesti niin en tätä elämää elää jaksaisi.
On eri asia olla pessimisti, joka
Mulla just sama<3
Mikseivät nämä positiiviset ihmiset avaudu toisilleen ja etsi sieltä sitä keskusteluapua jne.? Olen realisti ja aina on joku itkemässä murheitaan. Avautukaan niille toisille positiiviselle, mitä viddua minua lähestytte tai minuun luotatte? Ja eihän teillä edes ole niitä murheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät nämä positiiviset ihmiset avaudu toisilleen ja etsi sieltä sitä keskusteluapua jne.? Olen realisti ja aina on joku itkemässä murheitaan. Avautukaan niille toisille positiiviselle, mitä viddua minua lähestytte tai minuun luotatte? Ja eihän teillä edes ole niitä murheita.
Tottakai KAIKILLA ihmisillä on elämässään murheita. Tässä puhutaan omasta ASENTEESTA, miten oman elämänsä karikkoihin suhtautuu. Optimisti näkee elämässä vaikeuksienkin keskellä mahdollisuuksia kun taas samaan aikaan pessimisti viruu omassa ahdingossaan eikä mieti keinoja, miten päästä ahdingosta ulos vaan esim just vidduilee muille ja syyttelee muita.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa se menee kyllä nii , että ne katkeroituneet tai muuten elämäänsä kyllästyneet (eivätkö silti tee itse mitään muutoksia elämäänsä), ovat peruspessimistejä.
Mä alan henkilökohtaisesti olla kurkkuani täynnä niitä narisia tyyppejä, jotka näkee joka tilanteessaan esteitä kun taas itse nään mahdollisuuksia. Vaikeudet opettaa ihmistä eniten, ja voi syytellä muita tai huonoa kohtaloa vaikka koko elämänsä TAI muuttaa omaa asennettaan ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudestaan.
Terkuin: vaikean lapsuuden kokenut nainen, joka ei kuitenkaan voivottele sitä asiaa koko elämäänsä, vaan tekee sellaisia valintoja, jotka lisäävät omaa hyvinvointia. Ja ps. Olen just semmonen optimisesti elämään suhtautuva ;) Jos ajattelisin joka asiasta negatiivisesti niin en tätä elämää elää jaksaisi.
Ihan hyviä pointteja sinänsä, mutta vielä on henkistä kasvua jäljellä kun muiden keskeneräisyys on niin kova paikka. Et voi myöskään kohottaa itseäsi sen perusteella että "sinullakin oli vaikea lapsuus", et sinä tiedä mitä muille ihmisille on tapahtunut, millaisella temperamentillä he ovat syntyneet jne, ja millainen sinusta olisi kasvanut jos lähtökohtasi olisivat identtiset jonkun toisen kanssa. Näistä syistä en pitänyt kommenttiasi kovinkaan rakentavana vaan päinvastoin.
Halu esittää parempaa kuin on. Kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat harjoittaneen vuosikymmeniä ajatusjoogaa, ovat harvinaisen vit tu mai sia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa se menee kyllä nii , että ne katkeroituneet tai muuten elämäänsä kyllästyneet (eivätkö silti tee itse mitään muutoksia elämäänsä), ovat peruspessimistejä.
Mä alan henkilökohtaisesti olla kurkkuani täynnä niitä narisia tyyppejä, jotka näkee joka tilanteessaan esteitä kun taas itse nään mahdollisuuksia. Vaikeudet opettaa ihmistä eniten, ja voi syytellä muita tai huonoa kohtaloa vaikka koko elämänsä TAI muuttaa omaa asennettaan ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudestaan.
Tarkoituksenani ei ollut kohottaa millään tavalla itseäni. Lähinnä sitä tarkoitan, että kenelläkään ei ole oikeutta lytätä toista, vaikka olisi millainen kohtalo.
Terkuin: vaikean lapsuuden kokenut nainen, joka ei kuitenkaan voivottele sitä asiaa koko elämäänsä, vaan tekee sellaisia valintoja, jotka lisäävät omaa hyvinvointia. Ja ps. Olen just semmonen optimisesti elämään suhtautuva ;) Jos ajattelisin joka asiasta negatiivisesti niin en tätä elämää elää jaksaisi.
Lähde sinä ukrainaan sotimaan niin katotaan muuttuuko mieli.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa se menee kyllä nii , että ne katkeroituneet tai muuten elämäänsä kyllästyneet (eivätkö silti tee itse mitään muutoksia elämäänsä), ovat peruspessimistejä.
Mä alan henkilökohtaisesti olla kurkkuani täynnä niitä narisia tyyppejä, jotka näkee joka tilanteessaan esteitä kun taas itse nään mahdollisuuksia. Vaikeudet opettaa ihmistä eniten, ja voi syytellä muita tai huonoa kohtaloa vaikka koko elämänsä TAI muuttaa omaa asennettaan ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudestaan.
Terkuin: vaikean lapsuuden kokenut nainen, joka ei kuitenkaan voivottele sitä asiaa koko elämäänsä, vaan tekee sellaisia valintoja, jotka lisäävät omaa hyvinvointia. Ja ps. Olen just semmonen optimisesti elämään suhtautuva ;) Jos ajattelisin joka asiasta negatiivisesti niin en tätä elämää elää jaksaisi.
Jotkut ihmiset laittavat pahan kiertämään. Eli kun heillä on paha olo tai heitä on nöyryytetty ja kiusattu, muiden on tunnettava sama nahoissaan.
Just niin!