Teetkö huomiseksi eväkset vai syötkö lounasravintolassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viidentoista vuoden pituisen työurani aikana söin lounasravintolassa ehkä yhteensä reilut kymmenen kertaa. Muuten omilla eväillä. Yhden lounaan hinnalla sai monen päivän eväät.

M40

 

Onko raha ainoa syy syödä omia eväitä?

Ei ole. Itse otan aina eväät, koska työpaikan lounasravintolan ruuan laatu ei ole kummoinen. Syön paljon mieluummin omat eväät.

Omia eväitä teen ja syön. Saisin edullisen ruuan työpaikallani päiväkodissa, mutta vatsa ei kestä sitä ruuaksi kutsuttua lisäaine-einestä.

Syön kotona lauantaiset tähteet.

Aina eväät. Ei meillä edes ole mitään työpaikkaruokalaa. Tai lähellä mitään. 

Olen työtön eli kotona teen ruoan

Ei kuule ole lounasravintolaa työpaikalla, ja iltaisin ne ovat sitäpaitsi kiinni

Vilkaisin just lounaslistan, ja luultavasti otan lounaan kotoa, ei ollut kovin hyviä lounasvaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa tietenkin. Aika weeteetä jotain omia eväitä syödä.

Jos on paskat eväät, on ravintolalounaskin ihan ok.

Lounasravintolat on iha perseestä. Huonoa ruokaa kalliilla ja niihin joutuis vielä autollakin lähtä ajamaan. Helpompi vain mennä omaan keittiöön ja mikrottaa eilisen tähteitä. Etätöissä omalla mökillä ympäri vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa tietenkin. Aika weeteetä jotain omia eväitä syödä.

Jos on paskat eväät, on ravintolalounaskin ihan ok.

Paskat eväät on tekijänsä oma syy, olis tehny paremmat.

Meillä on töissä hyvä lounasravintola, joten siellä syön, kun olen toimistolla (eli 1-2 pv/vko).

Eväät, ei eväkset.

Tein eilen kolmelle päivälle evääksi kanakastiketta ja riisiä, muina päivinä syön lounasravintolassa. Katson aina lounaslistan, ja käyn 1-3 kertaa viikossa siellä syömässä jos on jotain hyvää ruokaa. Muuten eväät. Etäpäivinä syön omatekoisia ruokia, sillä lähellä ei ole lounaspaikkoja.

Syön omia eväsiä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei meidän yrityksestä syö enää muuta kun omatekemiä lounaita. Jos tekee omia, voi joka päivä  ostaa uudet farkut tai lenkkarit tai mitä vaan itselleen. 

Lounassetelin omavastuuosuus on 10,13 €. Jos teen parilla-kolmella eurolla eväät (joka ei monipuolisuudellaan todellakaan vastaa ravintolalounasta) niin noiden summien erotuksella ei osteta uusia farkkuja tai lenkkareita päivittäin. 

 

Olen tänään kotitoimistolla ja harkitsen ulkona syömistä, mutta toisaalta jääkaapissa on edelleen viikonlopulta jäänyttä keittoa.

Rillaan 3 makkaraa eväkseiksi,ja mikrotan ne huomenna ja syön .

Aina eväät. Vuorotyö, eikä tauot oikein osu yksiin lounaspaikan kanssa. Eikä erillistä taukotilaa henkilökunnalle ole käytössä. 

Hyvä lounas on terveellinen vaihtoehto, olipa kyse sitten lounasravintolan antimista tai omista eväistä. Täytyy vain pitää huolta siitä, että ateria on ravinto-opillisesti hyvin tasapainotettu.

Tästä pohdinnasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä lounas on terveellinen vaihtoehto, olipa kyse sitten lounasravintolan antimista tai omista eväistä. Täytyy vain pitää huolta siitä, että ateria on ravinto-opillisesti hyvin tasapainotettu.

Tästä pohdinnasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän

Kyllä minäkin tekisin evät tai jopa eväkset, jos vaihtoehtona olisi kissanlihakeitto jossain lounasravintolassa.

Se on eväät, ei evät tai eväkset.