Onko äitejä jotka eivät ole jatkuvasti jostakin asiasta lapsessaan huolissaan?

Vierailija:

että hän kantoi jatkuvasti huolta meidän lapsien onnesta? Ei hän sairauksia tms. pelännyt/niistä huolehtinut, mutta oli jotenkin minusta kauhena huolehtivainen sen suhteen, että meillä olisi " asiat hyvin" .

Onkohan tämä joku opittu malli? Joka nyt aktivoituu, kun olen itse äiti?

Vierailija:

Ettekö ollenkaan pohdi, oletteko riittävästi vuorovaikutuksessa, millaisella äänensävyllä puhutte, ja miten lapsi sen kokee, jne. JOs luen sanomalehteä sohvalla, mietin jatkuvasti,

aiheutuuko lapselle huono itsetunto, kun en huomioi häntä silloin riittävästi, kokeeko hän olevansa riittävän arvokas omana itsenään jne.

Totta kai noita tulee mietittyä. Ei koko ajan, mutta välillä muistutan itseäni, että kuuntelen lasta ja kiinnostun hänestä. Useinhan se on ihan luonnollista, mutta joskus kun on kiire ja väsyttää, lapsi on nariseva ja muut asiat pyörivät mielessä, on hyvä pysähtyä.

Mutta sekin on tärkeää, että lapsi oppii itsenäiseksi, ikänsä mukaan tietysti. On ihan ok, että äiti lukee sen lehden rauhassa, vaikka lapsi pyytäisi seuraa. Kunhan sitten lehden luettuaan äiti tulee ja osallistuu siihen lapsen toivomaan tekemiseen. Ja että tehdään asioita yhdessä ja lapsi saa onnistumisia " oikeista" jutuista, kuten siivous tai muut kotihommat.

Ei se lapsi mene kovin helposti rikki, ei henkisesti eikä fyysisesti. Laiminlyöntien pitää olla jatkuvaa, että tulee pysyviä emotionaalisia ongelmia. Yksittäiset tapaukset, joissa ei jaksa tai voi toimia ihan niin kuin tietäisi olevan parasta eivät vahingoita, vaikka pahaa mietltä tuottavatkin. Kunhan perusvire on kunnossa.