Oma lista noin nelikymppisille - kiinnostuneita?

Osui tuo aloituksesi silmiini ja päätin heti vastata...

Olen itse 40 ja odotan toista lasta rv25+1, esikoinen täyttää ensi viikolla vuoden... olo ollut hyvä ja ihan kivat fiilikset. Kovasti odotetaan pikkukakkosta.



Sulla ei ollut ääkkösiä, joten oletko ulkomailla? Ite olimme Jenkeissä, kun sain hyvin aikaisen keskenmenon...siellä lääkäri kehotti odottamaan ensin ydet normaalit kuukautiset ja sitten kaksi normaalia kiertoa väliin ennen kuin alkaisi uudelleen yrittämään. Vähentää kuulemma keskenmenon riskiä. Keskenmenon jälkeen tulee helposti raskaaksi. Mutta miten sinun pää kestää? Aikamoista. Onko sinut paremmin tutkittu? Onneksi näyttää nyt tosi hyvältä! :) Tsemppiä sulle matkaan! Kun saat 12 viikkoa täyteen, voit jo huokaista tosi syvään!



Mutta palaillaan. Kultaiset Kuuskytlukulaiset...on vissiin ollut nimenä tuolla tärppipuolella ryhmällä. Käytetäänkö sitä? Palaillaan.

Kiva kun vastasit Mama2006, palailen jo samalla kun odotellaan, tuleeko muitakin.



Miten paa kestaa... kaiketi aina nopeasti tullut uusi raskaus on avittanut, ja se pikkuinen neiti siella kotona... ja toive siita, etta kylla tama viela onnistuu. Olen kylla ollut aika hatainen, olisi pitanyt malttaa vahan odotella varsinkin kun on selvaa, etta raskautuminen tapahtuu aika helposti (onneksi edes niin). Mutta minua viime vuonna hoitanut laakari oli tasta asiasta erittain epamaarainen ja sanoi lahinna, ettei tosi aikainen km vaurioita kohtua. Tama uusi laakari on nyt kuitenkin eri mielta, olisi pitanyt kuulemma jattaa vahintaan yksi kokonainen kierto valiin (eli km-vuoto + yhdet kuukautiset). No, nyt on liian myohaista surra sita!



Sinulle on tulossa kakkonen tosi pian ekan jalkeen, hui! Mutta kylla se on ihanaa, etta ikaero jaa niin pieneksi, melkein kuin kaksoset.



Juu, aakkosia ei mun tyokoneelta loydy, asustelemme Keski-Euroopassa.



Palaillaan, ja ' Kultainen 60-luku' on varmaan tannekin hyva otsikko!

kiinnostaa kylla- olen reilu 40v (42!) ja juuri hyvin alussa toisessa raskaudessa. varovaisesti tassa eteenpain, noin vuosi sitten oli keskenmeno ja se kummasti vaikuttaa suhtautumiseen. eli paiva kerrallaan tyylilla talla hetkella.

meilla on 4v tytar, pieni tehopakkaus, joka kylla pyorittaa.

talla hetkella taytyy keskittya taysilla normaaleista jutuista

selviamiseen, kun olo on vahan huono, enka millaan viitsisi viela juuri kellekaan tasta kertoa.

kiva kuitenkin kuulla muiden samanikaisten mietteita taman asian tiimoilta.

Tätä olen myös minä etsinyt täältä. Itse olen 39v tänävuonna 40v täytän ja odotan kolmatta lasta. Mulla on 5v poika ja kohta 3v täyttävä tyttö. Rv on jotain 32 nyt (ei niitä enää niin tarkaan laske) ja olen jäänyt jo supistelujen takia sairauslomalle, äippäloma alkaisi 26.2 ja la olisi 2.4.

Onneksi olen jo jäänyt pois töistä sillä meillä muutto isompaan asuntoon ensikuun alusta, hyvää aikaa tässä pikkuhiljaa pakkailla.

Mulla on raskaudet alkaneet aika helposti, tämä kolmas tulokas on kyllä sellainen vahinkolaukaus jos niin voi sanoa. Alku oli vähän järk

ytys mutta nyt on olo niin että tämän pitikin tapahtua.

Mulla oli esikoisen jälkeen yksi raskaus välissä mutta se piti keskeyttää kun sikiö oli niin pahasti " viallinen" ei olisi ollut elinmahdollisuutta kohdun ulkopuolella , (kävi ilmi kun menin ekaan ultraan). Se oli aivan kauhea kokemus ja ajattelin ettei koskaan enää lasta mutta mieli muuttui ja sain aivan ihanan tytön.

Nyt tämän kolmannen kanssa oli taas kauhea mennä sinne ekaan ultraan mutta kaikki näytti olevan hyvin paitsi että verikokeeen perusteelle olisi ollut kohonnut Domn synd. riski ja kävin lapsivesitutkimuksessa ja olikin kaikki siltä osin kaikki ok. Nyt sitten vain odotellan että meneekö tämäkin yliajalle niinkuin edelliset 2 viikkoa.Tulipahan tätä tekstiä nyt paljon

Tässä muutama hetki sitten joku yritti laittaa kasaan 60-luvun pinoa, mutta se tyrehtyi alkuunsa, vaikka meitä " ikäimmeisiä" ilmoittautui aika paljon. Kultaisten ihana ja aktiivinen pino kirjoittelee tuolla kuumeilupuolella ja meitä raskautuneita on jäänyt sinne aika paljon notkumaan, kun on niin loistoporukka. Mukavaa olisi vaihtaa kuulumisia tälläkin puolella! Itse kirjoittelen kultaisten lisäksi tuonne kesäheiniin, kun la on 27.6. ja on mukava vaihtaa kuulumisia samassa r-vaiheessa olevien kanssa. Olen -68 ja odotan rv20 toista lastani, ensimmäistä kuitenkin uusperheeseen. Clomeja ja inssi on tässä takana, myös 7v. esikoinen on clomilapsi.

Täälläkin on 37v esikoistaan odottava äiti. Olen jo rv-33, mutta samanikäisten kanssa olisi mukava vaihtaa ajatuksia ihan tuonne loppumetreille. Kirjoittelen myöskin tuolla kuumepuolella ' kultaisissa 60-lukulaisissa' ja Maalismasuissa täällä odottajien puolella.

Olen myös asunnut Jenkeissä joitakin vuosia, mutta kotiutunut syksyllä 2005 Suomeen, mutta koskaanhan ei tiedä milloin jalka alkaa taas vipattamaan ulkomaille.



Täällä vauvaa yritettiin saattaa alulle vuodesta 2004-2006, eli tasan 2v ennen kuin tärppäsi ' luomusti' Meillä oli 4 keskenmenoa, tämän kahden vuoden aikana, ja lähete oli lähtenyt jo NKL- lapsettomuushoitoihinkin, kunnes viime heinäkuussa tein ' taas' + testin ja tuo plussa olikin sitkeä kaveri, kun on pysynnyt matkassa mukana.



Kiva jos saataisiin monta ' mammaa' pinoon !! t. emmi rv-33+

etta samanhenkisia loytyy, toiset ihan alussa, toiset loppusuoralla.



Lukiko kukaan muuten Kuukausiliitteen juttua aitien vasymisesta? Siinahan viitattiin myos vanhempiin aiteihin, joista olisi tulossa uusi ' vasyneiden aitien' ryhma. Valilla itse mietin, olenko nyt vasyneempi kuin mita olisin ollut nuorempana, ja nyt toista odottaessa etta miten kantti tulee kestamaan kahden kanssa. Mutta toisaalta, olin esim. kymmenen vuotta sitten viela aikamoinen hermoilija ja raivostuin kovin pienesta - nyt on ihan toisella tavalla kanttia sailyttaa maltti.



Tsemppia odotukseen aippa64, ymmarran hyvin, etta paiva kerrallaan... niin itsekin, vaikka en voi estaa itseani jo unelmoimasta ja kuvittelemasta...



Jonkin viikon kuuttua tulee ajankohtaiseksi paatos siita, tekeeko kromosomitesteja vai ei. Laakari ei suositellut minulle istukkatutkimusta km-vaaran takia, vaan lapsivesitutkimusta. Talla iallahan verikokeet nayttavat miltei systemaattisesti kohonnutta riskia, joten siita ei liene vastaavaa hyotya. No, lapsivesitutkimukset tehdaan ilmeisesti vasta noin 16 rv :lla, tassa on viela aikaa miettia. Ymmarran hyvin, miten vaikea kokemus toivotun raskauden keskeyttaminen on, enka kovin helposti lahtisi siihen (myotatuntoni Minsulle).



Mukavaa viikonloppua kaikille! Meilla on ihan sininen taivas ja aurinko paistaa ¿ jippii!

Pitää vielä kirjoittaa, että meilläkään tämä raskaus ei ole ollut henkisesti helppo (alussa) eli np-ultrassa löytyi nt:a liiaksi ja menimme istukkabiopsiaan. Vastaus tuli myöshässä, koska lapsen solut eivät olleet lähtenet jakautumaan, eli henkisesti tuo kolme viikkoa ovat olleet elämäni helvettiä, ja mietinkin jo, että tehtiinkö tyhmästi kun edes suostuttiin mokomaan tutkimukseen (?) Mutta olihan se suuri ilo, kun vastaus viimein tuli, ja lisänä saatiin lapsen sukupuoli tietää :-)) Mutta se nyt on pieni tieto kaiken tämän muun rinnalla.



Ollaan minsu aika samoissa muutenkin näissä odotuksissamme !!!



Kaikille onnea odotukseen. t. emmi

Olen 40 v. ja toista odotan, tässä uudessa liitossa. Ed. liitossa 4 lasta, asuvat isällään.



Pikkupoika nyt 7 kk ja toisessa rv.13. Tämä oli suuri yllätys/shokki, lähinnä miehelleni, mutta nyt sitten odotellaan päivä kerrallaan. Maanantaina vasta eka neuvola, tiistaina istukkabiopsia.



Olen kirjoitellut Kultaisiin ja Elokuisiin.

Niin kyllähän nuo kaikki tutkimukset mitä nykyään saa vain lisää tuskaa varsinkin vastausten odottaminen. Helpommalla pääsisi kun ei mitään testejä ottaisi ja osaisi ajatella niin että otan vastaan sen mitä tulee.

Juu ja sitten vielä toi iäkkäiden äitien väsymys, kyllähän ne yö heräämiset on taas yhtä myrkkyä kun meillä olen vihdoin saanut nukkua muutaman kuukauden ilman heräämisiä kun tyttö näki aikaisemmin joka yö mahdottomia unia, itki ja huuteli öisin.

Kyllä se arki kahden kanssa on raskasta ajan mittaan(saati sitten kolmen kanssa), vaikka ihanaa ollakin kotona kun ei aamulla kiire minnekään, itse olin kotona 4 vuotta kunnes vuosi sitten lähdin töihin ja nyt taas sitten kotiin kun tuntui että juuri pääsi työnmakuun. Mutta nyt tiedän että väsymistä tulee mutta se kuuluu asiaan. Pitää vain muistutella välillä itseään että nämä lapset on vain hetken lainaa (niinkuin Maarit siinä laulussa sanoo) ja kohta ne huitelee jo muilla mailla ja sitten näitä aikoja kaipaa. No joo, helpommin sanottu kuin tehty

Olen ensimmäistä odottava ja ikää 39. Vauvaa ei kovin kovasti tarvinut yrittää, (reilu vuosi) vaikka sainkin useamman keskenmenon. Nyt on huomenna täyttymässä 32 viikko. Odotus on mennyt vauvan kannalta ihan hyvin ja itse olen jos jonkinlaisesta pikku vaivasta kärsinyt. Tietysti minua tutkitaan aika tarkkaan mittailen verenpainetta, sokereita, valkuaisia sekä painoa säänölisesti myös kotona. Itsensä tarkkaileminen kai tässä " iäkkäänä" odottamisessa on raskainta vaikka ongelmia ei ole vielä ilmennyt mutta huoli niistä rassaa mieltä kuitenkin.



nautis 31+6

Onpa kiva huomata, että meitä on muitakin " myöhäisheränneitä" !

Täällä yksi kolmekasi - tosin laiskemman puoleinen kirjoittelija. Toista oottelen syntyväksi tossa juhannuksen tienoilla. Toivon kovasti tulokkaan olevan tyttö, koska esikoiseni on poika kuus vee, joka on vahvasti sitä mieltä, ettei halua meille muita lapsia.

Toki tärkeintä on, että saadaan terve lapsi, ei sen sukupuolen kanssa ole niin väliä oikeesti. Verikokeista kieltäydyin totaalisesti, mutta kahden ultran jäljiltä kaikki pitäisi olla kunnossa. Viikkoja on nyt kasassa kaks`kyt`plus eli puoliväli on jo ylitetty - onneksi, sillä olen koko alkuraskauden pelännyt kompöikaatioita ja keskenmenoa.

Luulen kokeneeni kaksi alkiovaiheen keskenmenoa viime vuonna, sillä niin pitkät oli kiertovälit; kahteen kertaan 45 vuorokautta, mutta neuvolassa eivät niihin sen kummemmin kiinnittäneet huomiota...



Onnellista odotusta vaan meille varttuneille mammoille, osataan varmaan nauttia " viimeisestä" odotuksestamme!

Täällä myös yksi neljääkymppiä lähestyvä äippä. Neljättä mukulaa odotellaan syntyväksi maaliskuussa.



Esikoinen syntyi juuri täytettyäni 20v opiskelujen ollessa vielä pahasti kesken, seuraavat kaksi siitä 7 vuoden kuluttua 1,5 vuoden välein jolloin olin vähän alta kolmekymppinen ja valmistunut ammattiin ja saanut ensimmäisen työpaikkani.

Silloin ajattelin, että tässä ne on -meidän kullanmurumme, mutta mutta.... niin se vaan ihmismieli on muuttuvainen ja pikkuhiljaa voimistuva vauvakuume sai yliotteen niin itsestäni kuin miehestänikin ja niinpä sitten syksyllä -05 annettiin " iltatähdelle" mahdollisuus tulla. Kaksi ikävää keskenmenoa täälläkin koettu v. -05 ja -06.



Mutta nyt elämä hymyilee ja pikkuaarre potkiskelee masussa. Kovasti täällä jo odotellaan pientä syntyväksi :) Yllättävän hyvin on raskaus sujunut, vaikkakin erinäisiä kivistyksiä ja kolotuksia on ollut huomattavasti enemmän kuin silloin nuorempana odottaessani... Vai onko vain aika kullannut muistot?



Kiva, kun löytyy näinkin monta meitä vähän alta/yli 40v. " ikinuoria" odottajia =) TSEMPPIÄ kaikille!



Minnis rv 35+2